Pääseekö oman rumuuden harmittelusta koskaan eroon?
Vai harmitteleekohan sitä vielä kuolinvuoteellakin, että olisinpa edes joskus ollut nätti?
Kommentit (8)
Pääsee, hankkimalla sisältöä ja arvoa elämään.
Mistä Ap tiedät olevasi ruma? Itse luulin nuorena olevani vaan en ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mistä Ap tiedät olevasi ruma? Itse luulin nuorena olevani vaan en ollut.
No ei ole rakettitiedettä. Peilikin sen jo kertoo.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Mistä Ap tiedät olevasi ruma? Itse luulin nuorena olevani vaan en ollut.
Tiedän sen katsomalla minusta otettuja valokuvia.
Ap
Kyllä pääsee. Podin hirveää alemmuudentunnetta liki kolmekymppiseksi. Vähin erin aloin luopua ulkonäköäni vahtimasta ja sitten kuulin yhden kurssikaverin toteavan, miten kannan kauniisti naisellisuuttani. Oli kun vuosien painolasti olisi kirvonnut ja vapauduin. Kun pientä lasta verrataan aikuisten toimesta mukamas nätimpään sisarukseen alkaa se kerä kasvaa ja vertailu satuttaa. Se on kuin tuhotyötä sielussa.
Yli 50v en enää pahemmin välitä. Kun muutkin rupsahtavat, ei enää erotu joukosta.
Ei taida kokonaan päästä, mutta on se iän myötä helpottanut.