Kyllä se sienestys, marjastus ja itse leivän leipominen säästää paljon rahaa!

Pullamössö sukupolvi ei osaa leipoa. Ehkä piparia ja piirakkaa.

Niin, ehkä, mutta ostin tänään ylijäämäleipäpussin, missä oli kolme eri sämpyläpussia ja jotain muuta leipää kolmella eurolla.

Leivon kyllä välillä itsekin, mutta en minä sillä niinkuin rahaa säästä juurikaan. 

Entäs kun en juuri syö leipää? Jos mä pari kertaa vuoteen ostan -60 leipäpussin niin en koe sillä sääatäväni.

Kuinka pitkä matka sulla muuten on apajille? Mä joudun menemään mustikkaan puolen tunnin ajomatkan päähän. 

Eiköhän sen jokaisen omakin järki sano, että ilmaiseksi poimittu on ilmaista. 😶

Mitä taas tulee omiin sieniin ja marjoihin, niin niiden suhteen on vastakkain ostaminen ja maksaminen tai eksyminen ja myrkytys, joten valitsen kyllä sen ostamisen ja maksamisen. Veikkaan, että jokseenkin samat punnukset on aika monilla muillakin.

Leipää syön suht vähän, joten leivän omin käsin tekeminen ei ole kaiken vaivannäön väärti. Mukavammin saan ne pari leipäpalasta ostettuna.

Meillä ei syödä leipää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Pullamössö sukupolvi ei osaa leipoa. Ehkä piparia ja piirakkaa.

Eikö sen opettaminen olisi kuulunut sille edeltävälle sukupolvelle? Ei kukaan seppä syntyjään ole. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa. Joten ihan turha on pullamössösukupolveksi syytellä, jos ei ole edes opetettu. Ennen vanhaan opetettiin lapsia ja nuoria ja siksi taidot siirtyivät uudelle polvelle. Juuri tänään asiasta kysyin eräältä yli 8-kymppiseltä, että kuka hänet opetti leipomaan ja äitihän se oli, joka opetti. Ja hän itse on opettanut sitten omia lapsiaan.

Juuri näin, marjoista teen tuoremehua pitkin vuotta. Ei mene vitamiinit hukkaan, kuten keittämällä tai mehumaijalla. Nokkoset kuivaan ja käytän monissa ruuissa, terveys säilyy, rahat säilyy, eikä tarvitse ostella kalliita lääkkeitäkään. Olen huippukunnossa ja lähes kuusikymppinen 👍

Pari kertaa olen nähnyt keitiönikkunastani, kun joku poimii kerrostaloni takanurmikolta sieniä. Onko ihmisillä oikeasti noin tiukalla rahat? Kyllä hiukan sääli kävi. Harmi, että näkivät minut keittiössä, eivätkä sitten kehdanneet jatkaa, vaikka siirryin pois, etten olisi poimintaa häirinnyt.