Mitä mieltä tällaisesta ystävästä?

Tutustuin muutama kuukausi sitten harrastuksen yhteydessä erääseen ikäiseeni naiseen, vaihtoimme yhteystiedot ja sovittiin että soittelemme. En saanut aikaiseksi itse soittaa hänelle (olen ylipäätään tosi huono pitämään yhteyttä), ja näin häntä sitten sattumalla ohimennen kaupungilla. Juttelimme, ja yhtäkkiä hän alkoi purkaa mulla sitä kuinka hänellä ei ole ystäviä ja on tosi pettynyt että minäkään en ollut hänelle soitellut ym. Sanoin että olen kyllä aikonut mutta en ole tullut soittaneeksi ja että olen pahoillani. Sen jälkeen aloimme sitten pitämään yhteyttä ja tapaamaan kahvin merkeissä yms.



Heti alusta asti ongelmaksi alkoi muodostua se, että tämä ystävä antaa minulle ohjeita ihan kaikessa. Asetelma on se, että hän tietää ja minä olen ikäänkuin "oppilas". Hän on todella puhelias enkä itse saa suunvuoroa. Hän on myös hyvin taitava manipuloimaan minua syyllistämällä, ja on saanut tuolla tavalla minut jo monta kertaa auttamaan häntä, tulemaan käymään jne. Olen kertonut hänelle masennuksestani ja alussa hän oli hyvin ymmärtäväinen, nykyään jos mulla on huonoja päiviä, hän alkaa puhumaan omista ongelmistaan ikäänkuin osoittaakseen että minulla ei ole oikeutta olla masentunut, koska mulla on mies, hänellä ei, mulla on vanhemmat, hänellä ei, hän on vahinkolapsi jne...



Mitä mun kannattaisi tehdä tällaisen ystävän kanssa? Olen ajatellut että otan etäisyyttä, koska joka kerta kun olen hänen kanssaan tekemisissä, ahdistun. Tänään vein hänelle kengät jotka oli ollut lainassa ja kieltäydyin jäämästä kahville. Hyvä alku kai sekin...