Lue keskustelun säännöt.
Uskovaisuudesta ulos kasvaneet
16.03.2025 |
Oletko uskovasta perheestä mutta "kasvanut ulos" uskovaisuudesta?
Koetko elämänkatsomuksellisia ristiriitoja?
Onko uskovaisuuteen nykyisin vaikea suhtautua perheessä/suvussa?
Millä tavalla toteutat hengellistä elämää nykyisin?
Ikä ja sukupuoli.
Kiitos!
Kommentit (18)
Olen kasvanut uskosta agnosmismin kautta päätyen hengellisyyteen. Inhoan uskonnollisuutta: dogmeja, sääntöjä, ahdasmielisyyttä, pelottelua.
Minulle usko on luottamusta, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi. Näin yksinkertaistettuna.
Vanhempani ovat jo kuolleet.
En ymmärrä kysymystä ristiriidoista. Kenen kanssa?
n56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa myös kuulla että irtisanouduitteko oikein Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään, vai vain jostain maallisesta yhteisöstä, varsinaisen uskon säilyttäen?
Eri
En ole irtisanoutunut mistään. Uskoni on vain muotoutunut uudelleen.
2
Mulla elämänkatsomus on jotenkin kriisissä. En tiedä uskonko lapsuuden perheen ja suvun Jeesukseen ja Jumalaan vai mukaudunko ikäisteni naisten uskonnottomuuteen. En ole vuosiin kohdannut ikäisiäni ihmisiä joilla olisi kristillinen vakaumus tai jotka kävisivät kirkossa, paitsi omia sukulaisia. Kuitenkin haluaisin uskoa että elämälläni on tarkoitus ja kuoleman jälkeen on jotain. Jos Jumalaa ei ole niin tuntuu että joku osa itsestä lakkaa olemasta ja samalla käännän selkäni vanhempieni ja suvun kristillisyydelle.
Ap, N32
Tarkoitatko uskonnottomuuteen palaamista?
Olen varmaan kasvanut asteittain ulos lapsuuteni uskonnollisista kuvioista mutta samalla uskoni Jumalaan on kasvanut ja vahvistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla elämänkatsomus on jotenkin kriisissä. En tiedä uskonko lapsuuden perheen ja suvun Jeesukseen ja Jumalaan vai mukaudunko ikäisteni naisten uskonnottomuuteen. En ole vuosiin kohdannut ikäisiäni ihmisiä joilla olisi kristillinen vakaumus tai jotka kävisivät kirkossa, paitsi omia sukulaisia. Kuitenkin haluaisin uskoa että elämälläni on tarkoitus ja kuoleman jälkeen on jotain. Jos Jumalaa ei ole niin tuntuu että joku osa itsestä lakkaa olemasta ja samalla käännän selkäni vanhempieni ja suvun kristillisyydelle.
Ap, N32
Ei uskomisesta puhuta. Itse olen töissä hyvin korkeasti koulutetussa työpaikassa. Kolmannes on tohtoreita, jopa kahdesti, kolmanneksella kaksi kk-tutkintoa yms. Emme iknä puhu uskonnoista tai hengellisyydestä - kunnes pikkujouluissa joku kysyi, uskotteko, että on muutakin kuin minä näemme. Kaikki kuusi vastasi yhdestä suusta kyllä.
Minusta voi hyvin uskoa omalla tavallaan. Koska kukaan ei _tiedä_ , mikä lopulta on totta. Sekin on vain uskoa, että Raamattu on ainoa totuus - ja se on vain uskoa, ettei Jumalaa ole ollenkaan olemassa. Sinulla on oikeus uskoa juuri sillä tavalla kuin itse haluat.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lestadiolaisuudesta. Vanhemmat ovat hyväksyneet tilanteen, sisarusten kanssa vaihtelevat välit. Irtauduin kun lestadiolaisuuden viljelemä naiskuva ei vastaa lainkaan sitä mitä haluan olla ja vaihtoehtoja ei ollut. Samalla koko kristinusko alkoi tuntua ongelmalliselta, miesten ohjaamalta ja keksimältä. Mikään uskonto ei tunnu antavan sopivaa koloa naisille, joilla on halu olla itsenäisiä. Olen siis hengellinen (uskon suurempaan voimaan), mutta en mihinkään tiettyyn jumaluuteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut uskosta agnosmismin kautta päätyen hengellisyyteen. Inhoan uskonnollisuutta: dogmeja, sääntöjä, ahdasmielisyyttä, pelottelua.
Minulle usko on luottamusta, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi. Näin yksinkertaistettuna.
Vanhempani ovat jo kuolleet.
En ymmärrä kysymystä ristiriidoista. Kenen kanssa?
n56
Jos on kuulunut jyrkkään ja tiiviiseen uskonnolliseen yhteisöön, ristiriitoja tulee entisen yhteisön jäsenten kanssa hyvinkin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut uskosta agnosmismin kautta päätyen hengellisyyteen. Inhoan uskonnollisuutta: dogmeja, sääntöjä, ahdasmielisyyttä, pelottelua.
Minulle usko on luottamusta, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi. Näin yksinkertaistettuna.
Vanhempani ovat jo kuolleet.
En ymmärrä kysymystä ristiriidoista. Kenen kanssa?
n56
Jos on kuulunut jyrkkään ja tiiviiseen uskonnolliseen yhteisöön, ristiriitoja tulee entisen yhteisön jäsenten kanssa hyvinkin helposti.
Minun perheeni oli jyrkkä vapaakirkollinen tapaus, mutta isäni ei varmaan ikinä tiennyt omista ajatuksistani. On minulla vieläkin kavereita vanhasta yhteisöstä, mutta en keksi miksi välillämme pitäisi olla ristiriitoja. Jos he puhuvat uskonasioista, niin puhukoon. Jokainen saa uskoa omalla tavallaan.
Olen ev lut pappisperheestä. Olen vähitellen tajunnut että Vanha Testamentti on pelkkää folklorea ja uusikin osin, pitkät osat on turhia ja loput täytettä mutta sitten taas siellä on yllättäviä helmiä joukossa. Uskon historialliseen Jeesukseen viisaana profeettana ja Jumala on minulle jonkinlainen yleiskäsite korkeimmalle olennolle tai asialle jota en voi tajuta.
En usko kolminaisuuteen eikä neitseestäsyntyminen ole munulle todennäköinen mutta ei myöskääm olennainen asia. Uskon kuolemanjälkeiseen elämään jossain muodossa mutta en todellakaan ruumiiden ylösnousemukseen.
Näin ollen en voi lausunto uskontunnustusta. En myöskään pidä kirkon hampaattomasta konservatismista joten olen eronnut. Maksan kirkollisveron määrän suoraan hyväntekeväisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi nuorilla nyt kristinuskoon heraaminen!
Se on tutkittu etta uskova nuori voi paremmin kun ilman ko vakaumusta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla elämänkatsomus on jotenkin kriisissä. En tiedä uskonko lapsuuden perheen ja suvun Jeesukseen ja Jumalaan vai mukaudunko ikäisteni naisten uskonnottomuuteen. En ole vuosiin kohdannut ikäisiäni ihmisiä joilla olisi kristillinen vakaumus tai jotka kävisivät kirkossa, paitsi omia sukulaisia. Kuitenkin haluaisin uskoa että elämälläni on tarkoitus ja kuoleman jälkeen on jotain. Jos Jumalaa ei ole niin tuntuu että joku osa itsestä lakkaa olemasta ja samalla käännän selkäni vanhempieni ja suvun kristillisyydelle.
Ap, N32
Kyllä sun ikäisiä kirkossa käyviä ihmisiä on olemassa. Kovin moni heistä ei tosin välttämättä käy evlut paikallisseurakunnan su-aamun messussa, vaan esim herätysliikkeissä, vapaissa suunnissa tai evlut seurakunnan jossain nuorekkaammassa yhteisössä. Isoissa kaupungeissa on kirkkoja täynnä nuoria aikuisia ja lapsiperheitä. Jos et asu jossain tavattoman syrjäisellä seudulla, niin lähde nyt ihmeessä tutustumaan johonkin tällaiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nuorilla nyt kristinuskoon heraaminen!
Se on tutkittu etta uskova nuori voi paremmin kun ilman ko vakaumusta.
Pitempiaikaiset tilastot kertovat muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nuorilla nyt kristinuskoon heraaminen!
Se on tutkittu etta uskova nuori voi paremmin kun ilman ko vakaumusta.
Pitempiaikaiset tilastot kertovat muuta.
Linkki?.
Kiinnostaa myös kuulla että irtisanouduitteko oikein Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään, vai vain jostain maallisesta yhteisöstä, varsinaisen uskon säilyttäen?
Eri