Elämä hukassa ja ilo myös

Elämässä ei ole juurikaan sisältöä eikä juuri mikään enää tunnu miltään ja pienetkin asiat jotka edes vähän voi piristää niin kun ne loppuu niin tuntuu samalta kuin lääkkeen vaikutuksen loppuminen eli mieliala laskee heti pohjalle tai sen läpi. Yksi niistä vähistä asioista joka vähän edes piristää mutta samalla masentaa niin on yksi talviurheilulaji mitä seurannut toistakymmentä vuotta ja kun kohta loppuu niin sitten on mitä sitten seurataan kun seuraavan kerran taas kisailua marraskuussa.

Elämä on aikalailla sitä että päivä kerrallaan odottaa kuolemaa ja siihen luultavasti on järkyttävän pitkä aika joka sitten voi johtaa asian nopeuttamiseen.

Olen kyllä joo pahasti masentunut ja ahdistunut ym. ja maailman sekoilut pahentaa olotilaa varsinkin tämä vuosikymmen ollut hlvetti josta ei muistane mitään mutta muistaa ahdistuksen.

Joo en voi vaikuttaa ja keskity omiin juttuihin mutta jos minulla olisi nappi jolla voisin posauttaa muutaman nimeämättömän paikan ja henkilön ilmaan tekisin sen epäröimättä.