Miksi keskenmenoa ei saa surra?

Äläkä rasita mahdollisia muita lapsiasi asialla.

Siis miksi sulla sellainen tunne on?

Ja kp 30/28 alkaneet kuukautiset eivät sitten ole keskenmeno!!!

Kylmimmin asiaan suhtautuivat naiset, ystäväni ja äitini. Monien asenne oli se että mitäs siinä suret, siinä oli varmasti joku vika. Toinen yleinen lausahdus oli että no, jos jotain hyvää haluaa löytää tästä, niin onneksi meni kesken tässä vaiheessa. Siis miksi ihmeessä mun pitäisi löytää jotain hyvää siitä että menetin vauvani..? Jotenkin tuli vaan semmoinen olo että tätä ei saa surra, ainakaan pitkään. Toipumiseni alkoikin oikeastaan vasta sitten kun sallin itselleni sen, etten koskaan pääse asiasta täysin yli, koskaan en unohda, eikä minun tarvitsekaan. En ole niin vahva, ja miksi minun tarvitsisikaan.



ap

Ihmisten on " helpompi" suhtautua noin asiaan. Ehkä he ajattelevat että se helpottaisi SINUN oloasi.



Varsinkin nämä ihan sun lähimmäiset. Heistä on voinu tuntua puolestasi niin pahalta että on parempi käyttäytyä noin..



5

ap