Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Vierailija kirjoitti:

No, jos näyttää selvästi vanhemmalta, niin ihmiset voivat erehtyä. Niin se maailma vaan toimii. Eri asia, kannattaako siitä vetäistä herneet nenukkiin tai uhriutua.

Kyllä anteeksipyyntö oletuksen jälkeen olisi paikallaan. Suomalaisten käytöstavat loistavat taas poissaolollaan. 

Joskus lapsen isää voidaan luulla isoisäksi. Sekin on jännä ilmiö.

Semmoista se on! Minulla on yli neljäkymmentä vuotta itseäni vanhempi läheinen ystävä. Aina tuota kysellään, mutta tosiaan harmillisen harvoi kysytään, mikä suhteemme on? Kysytään onko hän isoisäni tai olemmeko pariskunta. En tiedä kumpi on vaivaannuttavampaa?

Vasta taasen bussikuski (pieni paikkakunta, rupatellaan ja kuskit muistaa matkustajat) kysyi mukana silläkertaa olemattoman poikaystäväni kuulumisia: "Sinun velikö se on?" , meillä on 7 vuotta ikäeroa ja mies vanhempi. Ei olla kyllä yhtään samannäköisiäkään. Olisko tuostakin pitänyt vaivaantua?

Toissapäivänä seurakunnan aterialla tuttavanainen kysyi, onko vieressäni istuva kaverini isäni. Ei haitannut minua, mutta mahdollisesti ärsytti tätä 10-15 vuotta minua vanhempaa kaveria, koska on ilmaissut olevansa hiukan ihastunut :D

Itelle on käynyt viime vuosina usein niin, että isän kanssa liikkuessa meitä luullaan pariskunnaksi. Sitten nuoret naiset etenkin jotenkin yökkäilee sille ja katsoo paheksuen. Miespuoliset lähinnä ihmetellen.  Kerran yksi naispuolinen hoitaja näytti suorastaan järkyttyneeltä, kun latelin isän henkilötunnuksen, kunnes korjasin että "niin siis tää on mun isä". Ilme muuttui heti. Kai me ei olla sitten yhtään saman näköisiä tai ei ole tavallista että 35-40 vee nainen liikkuu missään 65-70 vee isänsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

40v nainen joka kiihottuu jostain 27v miehestä on pervo. Valitettavasti elämme pervojen kulta-aikaa tässä maailmassa.

Tuon naisen kumppanin kuuluisi olla 45-50v tai enemmän.

Eiköhän jokainen valitse itse kumppaninsa. Oli sitten mies tai nainen. Ei se ole keneltäkään pois. 

Olen aloittajan linkkaaman kirjoituksen kirjoittajan nkanssa samaa mieltä siinä, että ei pitäisi koskaan olettaa. Ihmiset olettavat liikaa ja se aiheuttaa ikäviä tilanteita.

Toisaalta tuon kirjoituksen kirjoittaja voisi noissa tilanteissa (tai hänen miehensä, koska miehensä kanssa hän asioi terveydenhuollossa), sanoa vastaanotolla, että "otin vaimoni/kumppanini mukaan". Eipä tule sitten epäselviä tilanteita, että mikä suhde parin välillä on ja samalla tulee terveydenhuollossa ilmi potilaan oma tahto, että hän halusi kumppaninsa mukaan versus tilanne, jossa kumppani vain tunkee mukaan eikä potilas ehkä olisi sitä halunnut

Olen itse ollut joskus äitini kanssa lääkärissä, hän sairastaa syöpää ja käsi on on kipeä (muista syistä), joten tarvitsee joskus apua riisuutumiseen. Äitini aina sanoo siellä, että otin lapseni mukaan, kun tarvitsen apua.

Vierailija kirjoitti:

Semmoista se on! Minulla on yli neljäkymmentä vuotta itseäni vanhempi läheinen ystävä. Aina tuota kysellään, mutta tosiaan harmillisen harvoi kysytään, mikä suhteemme on? Kysytään onko hän isoisäni tai olemmeko pariskunta. En tiedä kumpi on vaivaannuttavampaa?

Vasta taasen bussikuski (pieni paikkakunta, rupatellaan ja kuskit muistaa matkustajat) kysyi mukana silläkertaa olemattoman poikaystäväni kuulumisia: "Sinun velikö se on?" , meillä on 7 vuotta ikäeroa ja mies vanhempi. Ei olla kyllä yhtään samannäköisiäkään. Olisko tuostakin pitänyt vaivaantua?

Toissapäivänä seurakunnan aterialla tuttavanainen kysyi, onko vieressäni istuva kaverini isäni. Ei haitannut minua, mutta mahdollisesti ärsytti tätä 10-15 vuotta minua vanhempaa kaveria, koska on ilmaissut olevansa hiukan ihastunut :D

Ihanaa pikkupaikkakunnan menoa. En koskaan kadu, että muutin aikanaan isompaan kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi puoliso on aikuisen miehen mukana lääkärissä? 

Olisko reppana mies otettu puolisoksi. Selostaa sitten kaikki kuin olis lapsen äiti. Ja vuorovaikutus kuin poika-äiti. Tämän itsekin tietää ja siitä sitten närkästyy. Vie elläimen käs. 

"Anteeksi, erehdyin kun puhuitta puolisostanne kuin lapsestanne" 👀👀👀👀

Toimii se toisinkin päin. Vein pikku veljeni ekaluokalla ja kaikki olettivat että ole äiti. 

Olin 10v kun äitini sai iltatähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin huomiota samanlaiseen stereotyyppiseen arvioon käydessäni uniapnean vuoksi tutkimuksissa. Lääkäri kysyi minulta herääkö vaimoni kuorsaukseeni. Mistä tämä arvio tuli ja että ylipäätään nukun jonkun kanssa? Olen ikisinkku 52v mies joka ei ole ikinä edes seurustellut.

Ihan hyvin se ns. vaimo olisi myös voinut olla mies. Nykyään on asiallista käytöstä käyttää termiä puoliso, joka kattaa kaikki suhteet ja kaikki ihmiset ottamatta kantaa suhteen laatuun tai sukupuoleen.

Puoliso on joko avio- tai avopuoliso eikä mikä tahansa suhde jonkun tai joidenkin kanssa. Siis vakiintunut suhde. Muut ovat seurustelusuhteita PISTE