Arvostatteko vanhemmat enemmän sellaista opettajaa, joka ostaa omalla palkallaan lapsellesi tarvikkeita?

Minä olen sellainen opettaja. Enkä tee sitä arvostuksen vuoksi. Ei kukaan edes tiedä, että ostan ne itse. Haluan vaan olla luova työssäni ja toteuttaa kaikki ideani haluamallani tavalla. Se antaa mielekkyyttä työhön, tekee siitä minun oman juttuni. Olen silloin suvereeni toimija enkä joku työnantajan juoksutyttö. Mutta turha odotella, että se työnantaja kustantaisi minulle resurssit itseilmaisuun.

Tottakai HS:n kuvituskuvasta saa sen vaikutelman, että opettajat ostavat islamistista propagandaa "opetusmateriaaliksi". :D

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen opettaja. Enkä tee sitä arvostuksen vuoksi. Ei kukaan edes tiedä, että ostan ne itse. Haluan vaan olla luova työssäni ja toteuttaa kaikki ideani haluamallani tavalla. Se antaa mielekkyyttä työhön, tekee siitä minun oman juttuni. Olen silloin suvereeni toimija enkä joku työnantajan juoksutyttö. Mutta turha odotella, että se työnantaja kustantaisi minulle resurssit itseilmaisuun.

askarteletteko lumihiutaleita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen opettaja. Enkä tee sitä arvostuksen vuoksi. Ei kukaan edes tiedä, että ostan ne itse. Haluan vaan olla luova työssäni ja toteuttaa kaikki ideani haluamallani tavalla. Se antaa mielekkyyttä työhön, tekee siitä minun oman juttuni. Olen silloin suvereeni toimija enkä joku työnantajan juoksutyttö. Mutta turha odotella, että se työnantaja kustantaisi minulle resurssit itseilmaisuun.

askarteletteko lumihiutaleita?

En askartele. Olen yläkoulun ja lukion ooettaja.

Emme. Jämerä opettaja vaatii työnantajaansa hankkimaan opiskelutarvikkeet eikä käytä niihin omaa pientä palkkaansa, josta ei saa edes verovähennystä tarvikeostoista.

Pitäisin kynnysmattona. Olen ollut itsekin opettajana ja siksi minulla on jonkunlainen käsitys opettajan tehtävistä. Jotain jämälankoja tai lautoja olisi voinut viedä käsityötunneille, mutta ostot tein työnantajan piikkiin. Joskus saattoi jäädä laskuttamatta joku pieni ostos nimenomaan käsitöihin. Se oli kuitenkin vahinko eikä tarkoitukseni ole ollut ostaa mitään omillani.

Tuollaisessa ei ole mitään järkeä. Ei kenenkään opettajan pitäisi joutua tekemään noin, vaikka tekeekin vapaaehtoisesti. Toivottavasti ei yleisty. Opetustyössä pitäisi pärjätä niillä resursseilla, jotka annetaan talon puolesta. Tuollainen voi aiheuttaa närää muiden opettajien joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisessa ei ole mitään järkeä. Ei kenenkään opettajan pitäisi joutua tekemään noin, vaikka tekeekin vapaaehtoisesti. Toivottavasti ei yleisty. Opetustyössä pitäisi pärjätä niillä resursseilla, jotka annetaan talon puolesta. Tuollainen voi aiheuttaa närää muiden opettajien joukossa.

Suurin osa opettajista ostaa lisätarvikkeita omalla rahalla. 14v uralla on mennyt jo useampi tuhat euroa.

Toivottavasti opettajan ei tarvitse ostaa itse. Olen sen sijaan ilomielin laittanut lapsen mukaan rahaa pyydettäessä askartelutarvikkeiden hankintaan. Pyytäjä taisi olla vanhempainyhdistys. Summa taisi olla vitonen tai kymppi, mutta kun kaikki ei mennyt, ope oli hankkinut kevätjuhlapäivänä luokalle jäätelöt.

Mikä ettei, oppilailta ei voi vaatia että tuovat jotakin joka liittyy opetukseen. 

Olen ostanut asioita omalla rahalla, mutta silloin ne todella ovat minun. Vien ne mukanani, jos vaihdan taloa. Minulla on töissä sadoilla eurolla kirjallisuutta, roolivaatteita, pelejä. Uraa on takana pari vuosikymmentä, joten materiaalia on kertynyt.

Lähtökohtaisesti työnantajan pitää kustantaa kaikki, ja siihen yleensä pyrin. Laskuttamisesta on kuitenkin tehty tosi monimutkaista, enkä jaksa sitä rumbaa. Joskus muinoin riitti, että vei kuitin koulusihteerille, nykyään on puolen päivän työ löytää ja täyttää oikeat digilomakkeet, skannata kuitit jne. On jäänyt tekemättä useammankin kerran, koska aikani ja hermoni ovat olleet minulle arvokkaammat. Työ on niin hektistä, että yleensä olen kevätjuhlapäivänä löytänyt itseni sen valinnan edestä, jäänkö noita lomakkeita täyttelemään vai annanko olla ja otan takkiin sen 27 euroa, joka johonkin hankintaan meni. Näitä kun kertyy useampi, niin summat ovatkin huomattavia.

Oman lapseni opettajan tai kenenkään muunkaan en oleta hankkivan mitään itse. En myöskään oleta, että huoltajat tietäisivät minun hankkineen asioita omalla rahallani - mistä he sen muka tietäisivät?

Vierailija kirjoitti:

Emme. Jämerä opettaja vaatii työnantajaansa hankkimaan opiskelutarvikkeet eikä käytä niihin omaa pientä palkkaansa, josta ei saa edes verovähennystä tarvikeostoista.

Pitäisin kynnysmattona. Olen ollut itsekin opettajana ja siksi minulla on jonkunlainen käsitys opettajan tehtävistä. Jotain jämälankoja tai lautoja olisi voinut viedä käsityötunneille, mutta ostot tein työnantajan piikkiin. Joskus saattoi jäädä laskuttamatta joku pieni ostos nimenomaan käsitöihin. Se oli kuitenkin vahinko eikä tarkoitukseni ole ollut ostaa mitään omillani.

Tällä hetkellä lapsille ei välttämättä saada edes kirjoja, joten ilmeisesti jämeriä opettajia ei enää ole olemassakaan...

Luulin että tuollaista tapahtuu vain Yhdysvalloissa. En voisi kuvitella ostavani omalla rahalla mitään minkä ostaminen kuuluu työnantajalle mutta minun ammattini ei olekaan kutsumusammatti.