Lue keskustelun säännöt.
Miten selviät erityislapsen (ADHD) vanhempana?
11.03.2025 |
Haluaisin kuulla kokemuksia ja ajatuksia muilta erityislasten vanhemmilta.
Miten olette päässeet sinuiksi lapsen erityisyyden kanssa? Miten jaksatte jatkuvaa vuoristorataa lapsen elämänvaiheissa? Miten pidätte oman itsetuntonne kunnossa, kun vanhemmuus on päivittäin koetuksella ja arvioinnin alla?
Lapseni (6v, erityinen tuki) on saamassa ADHD-diagnoosin. Arki kotona sujuu tiukkojen sääntöjen ja rutiinien ansiosta pääosin hyvin, mutta päiväkodissa on usein vaikeaa varsinkin, kun henkilökunta vaihtuu. Lapsi on älykäs ja utelias, mutta innostuu helposti ja itsehillintä puuttuu. Hän ei ole ainut lapsemme, joten on tullut erittäin selväksi miten erilaista on kasvattaa lasta jolla itsesäätely toimii normaalisti. Muut lapsemme saavat lähes pelkästään positiivista palautetta, mikä tekee tilanteesta entistä ristiriitaisemman.
Tuntuu raskaalta kokea olevansa huono vanhempi, vaikka tekee parhaansa vuodesta toiseen. Tuntuu raskaalta nähdä, miten lapsen itsetunto murenee, kun samat virheet toistuvat kerta toisensa jälkeen, vaikka hän yrittää parhaansa. On myös raskasta seurata, miten perheen muut lapset kärsivät erityislapsen haasteiden vuoksi.
Miten ihmeessä voin tukea lapseni itsetuntoa, kun hän saa jatkuvasti negatiivista palautetta? Miten voin itse jaksaa tätä jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, joka painaa vatsan pohjassa aina, kun erityisopettaja soittaa kertoakseen päivän ongelmista? On vaikea hyväksyä, että tällaista elämä nyt vain on ehkä vielä vuosien ajan, kunnes lapsen itsesäätely kehittyy riittävästi. Jos kehittyy. Lääkitystä harkitaan tällä hetkellä, mutta siitäkään ei ole mitään takeita.
Perheemme on todella kuormittunut. Yhteiskunnan tuen saaminen edellyttää jatkuvia palavereita kehitysneuvolassa, toimintaterapiakäyntejä, tiivistä yhteydenpitoa päiväkotiin ja silti eri ammattilaiset antavat usein keskenään ristiriitaisia ohjeita ja näkemyksiä.
Miten te muut olette selvinneet tästä kaikesta?
Miten olette tukeneet lapsen itsetuntoa ja selviytyneet arjen paineista? Olisi helpottavaa kuulla kokemuksia vanhemmilta, jotka ovat kulkemassa samaa polkua.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy myös hyväksyä se, että lapsi ei välttämättä koskaan pääse mihinkään töihin ja koulutuksesi jää se huonoilla arvosanoilla suoritettu minimi. Kun lapsi vielä noin pieni niin varmasti siinä vaiheessa kun lapsi on siinä iässä, että asia on ajankohtaista on oppivelvollisuus eli pakkokoulu taas vain peruskoulu. Oikeastaan on ihme, että nykyinen hallitus ei ole jo muuttanut tätä. Lapsi ei välttämättä koskaan edes muuta pois kotoaan omilleen ja käytös on holtitonta, syrjäytyminen, mielenterveysongelmat ja erilaiset riippuvuudet, ei pelkästään päihteet, vaan myös pelaaminen, syöminen, irtosuhteet jne. ovat suuri uhka. Sama koskee myös riskiä velkaantumisesta ja ulosottoon joutumisesta. Pitää siis huolehtia jo hyvin aikaisessa vaiheessa siitä, että mitään tällaista ei pääse muodostumaan. Yksi keskeinen tekijä tässä on se, että lapsella pitäisi olla jotain muuta mielekästä elämässään ja jokin muu tapa purkaa turhautumistaan, raivoaan ja ahdistustaan.