Lue keskustelun säännöt.
Mitä keinoja teillä on kestää tätä maailmaa?
Kommentit (155)
Kun ahdistaa, niin pistän netin kiinni ja puhelimen äänettömälle. Olen uutispimennossa ja lähden luontoon. Keittämään pannukahvit laavulle tai mitä tahansa, millä pääsee irti jatkuvasta informaatiotulvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin paljon omiakin ongelmia, että ei ole aikaa murehtia maailmanmenoa.
Ei kuules kiinnosta, koska olen päättänyt potkia tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuntuu, että suurin osa vastaajista tosiaan kulkee ne laput silmillä?
Ehei. Eivät vaan lähde kaikkiin vouhotusyrityksiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus. Mikään ei pelota kun tietää olevansa menossa taivaaseen.
Luulee/uskoo menevänsä. Tieto ja usko on täysin eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekseni. En jaksa mitään keekoilijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka täysin omassa kuplassa oleminen ei ehkä onnistu, niin ajattelen että näinä aikoina on jokaisen tärkeä tehdä itselleen kivoja asioita. Katsoa leffoja, liikkua luonnossa, pitää ystävien kanssa hauskaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kestämme, eihän tässä ole mitään vikaa.
Saan voimaa perheestäni, ystävistä, työstäni, luonnosta. Huumorista, musiikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tuntunut aina, etten kestä maailmaa. Se on kuin suolaa haavoihin. Jo lapsesta asti. Mikään ei varsinaisesti ole koskaan huonosti ollut, vain se tunne ettei pääse ulos täältä. Yksin on parempi olla, ja voi kadota pään sisällä omiin maailmoihin. Metsässä on hyvä.
Maailma aina löytää keinon potkaista munille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankin korkean hevosen. Nyt vaan istuskelen ryhdikkäänä.
"Yritäks kertoo mul jottai? Et pysty." -kankini west
Vierailija kirjoitti:
Joo en mäkään itseäni murehdi, vaan omien lasteni ja muiden nuorten puolesta. Millaisessa hirveässä maailmassa elämme.
Ymmärrän. Itse olen onnellinen siitä että vaikka elämäni päättyisi tällä sekunnilla olen saanut elää ihan kohtalaisen pitkän elämän.
En osaa edes kuvitella millainen huoli ja suru olisi jos olisi lapsia, saati lapsenlapsia. Tämä maailma on täysin sekaisin. Ja pahempaa vain tulee.
Ylläpitää normaalia elämää ja muistaa nauttia siitä aina kun mahdollista.
Ei tässä auta kauhistella tulevaisuutta. Kannattaa olla realisti ja esim varautua muutaman päivän sähkökatkoksiin, mutta ei juuri nyt tällä hetkellä minusta täällä ole syytä panikoida. Ukrainassa toki tilanne on ikävämpi.
Minä uskon että tämän vuoden aikana jonkinlainen rauha tai aselepo saadaan aikaan. Tosiasia on, että myös venäjällä alkaa olla pula materiaalista ja miehistä eikä sodan jatkaminen loputtomiin onnistu edes Putinilta. Koska ikävä kyllä avusta huolimatta Ukraina ei ole onnistunut työntämään venäjää pois alueeltaan, niin jonkinlaisia alueluvutuksia tullee olemaan. Onko reilua, no ei ole, mutta onko todennäköistä että rauha muuten syntyy, ei ole.
Mitä sitten rauhan/tulitauon jälkeen? Venäjä pyrkii täydentämään kalustonsa entiselle tasolle tai yli mahd pian. Samoin miehistön. Tähän mennee muutama vuosi. Entä sen jälkeen, lähteekö Venäjä hyökkäämään muualle? Riippuu paljon siitä mikä on tilanne Euroopassa ja jenkkilässä. Jos Euroopassa on herätty ja asetuotanto polkaistu reippaasti käyntiin, kynnys hyökätä kasvaa. Vaikkei Jenkit puuttuisi asiaan, niin kyllä Euroopassakin riittää kalustoa ja miehiä. Jos taas täällä jatketaan päiväunia ja tuudittaudutaan höpöjuttuihin ja vaikkapa osana ukrainan rauhansopimusta Eurooppaa lupaa olla nostamatta valmiustasoaan ja kalustoaan niin sitten ollaan pellejä ja Venäjä kokeilee jossain miten lännen keskinäiset sopimukset pitää.
Nämä ovat kyllä ikäviä ja raskaita aikoja, mutta ei tässä ole suomalaisilla vielä mitään syytä panikoida. Nyt olisi tärkeää keskittyä vaan huolehtimaan itsen ja läheisten hyvinvoinnista sekä taloudesta siten, että ei lopeteta kuluttamista, vaan pidetään raha ja talous liikenteessä. Sekin turvaa Suomen tilannetta.
Vähemmän uutisia, enemmän musiikkia ja elokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo en mäkään itseäni murehdi, vaan omien lasteni ja muiden nuorten puolesta. Millaisessa hirveässä maailmassa elämme.
Ymmärrän. Itse olen onnellinen siitä että vaikka elämäni päättyisi tällä sekunnilla olen saanut elää ihan kohtalaisen pitkän elämän.
En osaa edes kuvitella millainen huoli ja suru olisi jos olisi lapsia, saati lapsenlapsia. Tämä maailma on täysin sekaisin. Ja pahempaa vain tulee.
Kiitos.
-ap
Kuuntelen podcasteja, joissa joku rauhoittava miesääni (esim. Hannu Lauerma 😊) puhuu hieman monotonisella äänellä, katselen videoita vuoristoelämästä, jossa iäkäs pariskunta puuhailee arkiasioita, tekee ruokaa, hoitaa eläimiä.