Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö huolestua, jos huomaa juttelevansa robotti-imurille?
07.03.2025 |
Tällaista tämä yksinäisen arki on. Juttelukaveriksi kelpaa jopa imuri.
Kommentit (24)
Olen suunnitellut, että ostan askarteluliikkeestä silmät ja suun , sekä peruukki otsiksen robolle ja
puhun sille kuin se olisi kotiapulaiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata huolestua tuosta on Helenaksi vielä pitkä matka eikä kukaan muu kärsi tuosta.
Minä huomaan ulos lähtiessä varmistavani, että on tarpeeksi valoja päällä, että se näkee tehdä töitä. Kunnes sitten mietin vähän aikaa.
Joskus vastaan robolle kun mies laittaa viestin sen kautta.
Ei. Huolestu vasta kun se vastaa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisyyden ytimessä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, tarve kuulua johonkin itseään isompaan ja olla kykenevä ja tärkeä.
Ryhmän ulkopuolelle jääminen ja yksinäisyyden kokemus ovat voimakkaita stressin lähteitä. Yksinäisyyttä onkin verrattu vaikutuksiltaan jopa fyysiseen kipuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolestuisin vasta siinä vaiheessa kun imuri alkaa juttelemaan takaisin.
En huolestuisi, ihmiselämä on aika outoa loppujen lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyden ammattilaisten mielestä itsekseen puhumisessa ei ole mitään pahaa, vaan se on jopa hyväksi.
Huolestua kannattaa vasta siinä vaiheessa, jos esineet, kukat tai kotieläimet alkavat vastailemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä juttelen pehmoleluille ja joskus tämä "keskutelu" yltyy jopa pieneksi väittelyksi. Niin kauan kuin tämä pysyy leikkinä, asia on vain hauska, mutta jos todellisuus alkaa hämärtyä niin sitten täytyy huolestua.
Voisiko robotti-imureihin ajaa AI-keskusteluohjelman, jotta ne toivottaisivat vaikka hyvää huomenta ja hyvää yötä. Tai jotain pientä tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huolestua kannattaa vasta siinä vaiheessa, jos esineet, kukat tai kotieläimet alkavat vastailemaan!
Esim. Monia laitteita voi ääniohjata ja ne kyselee, mitä haluat tehdä seuraavaksi. Ihan nykyaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä juttelen pehmoleluille ja joskus tämä "keskutelu" yltyy jopa pieneksi väittelyksi. Niin kauan kuin tämä pysyy leikkinä, asia on vain hauska, mutta jos todellisuus alkaa hämärtyä niin sitten täytyy huolestua.
Voisiko robotti-imureihin ajaa AI-keskusteluohjelman, jotta ne toivottaisivat vaikka hyvää huomenta ja hyvää yötä. Tai jotain pientä tuollaista.
Tuo onkin hyvä. Lähdenkin yhdistämään Sirin ja Ralfin (robotti-imuri)
Minäkin juttelen meidän robotti ruohonleikkurille.
On söpö ja muistuttaa kilpikonnaa,kun mönkii eteenpäin.Sillä on nimikin🥰
Hänellä on nimi. Hän ei tykkää mattojen hapsuista, vaan riuhtoo niitä vihassa. Eikä imuroi isoa mattoa, vaikka asettelen hänet maton laidalle. Jyrsii ja jyystää kaarevaa pöydänjalkaa, vaikka kiellän. Ei viitsi ottaa isompia kokkareita mukaansa, vaan hienostelee vain sileällä keskilattialla. Niin, eikä nurkat kuulu hänen työsopimukseensa laisinkaan. Minä yritän maanitella häntä tekemään niitä töitä, joihin häntä on ihan oikeesti opetettu, mutta ei, pitää oman päänsä. Yritän solvata ja sättiä, ei ota kuuleviin korviinsakaan, tyyrää vaan takapuolensa telakkaan ja sanoo olevansa umpiväsynyt. Ja hah! sanon mä. Sillä hinnalla, jonka olen hänestä maksanut, pitäisi kyllä huolehtia paremmin töistään. Olen tyystin sydämistynyt. Leuhka ja laiska! Kehtaakin! Ylimielinen, ei vastaa! Vielä minä sinua potkasen!!!
Meillä imuroi Lemmy ja myönnän keskustelun. Täytyyhän pikkuista kehua, kun karkottaa villakoirat sohvan alta.
Mä juttelen tuolille. Hahmoterapiaa nääs.