Lue keskustelun säännöt.
Syövän ennusteen kysyminen lääkäriltä
07.03.2025 |
Miten te, joilla on syöpä, onko lääkäri kertonut elinajan ennusteen suoraan tai oletteko kysynyt sitä? Ja onko se kerrottu jos kysyitte? Miten siihen tietoon sitten suhtautuu?
Olen vähän hämmentynyt. Äitini sairastui syöpään jota ei voida parantaa. Olin mukana ensimmäisellä vastaanotolla. Äitini kysyi kauanko elinaikaa hänellä on jäljellä, mutta lääkäri ei silloin kertonut, vaan kierteli vain ja sanoi, että sitä ei voi yhden potilaan kohdalla tietää ja että tauti ei parane, mutta voi pysyä pitkään rauhallisena hoidoilla. Äiti on kysynyt myöhemmilläkin käynneillä ja nyt sitten lääkäri olikin yhtäkkiä kuulemma sanonut, että ennuste on keskimäärin 3-4 vuotta. Nyt äiti on ihan romuna ja vihainen lääkärille kertomisesta. Tiedän, että äiti kysyi sitä tosi monta kertaa ennen kuin lopulta sai tiedon. Eikö hän sitten oikeasti halunnutkaan tietää? Kerrotaanko lääkärissä yleensä ennusteet vasta, jos tuolla tavalla monta kertaa tivaa sen perään? Onko ennusteen tietäminen hyvä vai huono asia? Äidille ainakin vaikuttaa olevan huono. Toisaalta hän kuuli sen vasta äskettäin, joten ehkä hän vielä sulattelee asiaa.
Kommentit (5)
Muistan hoitajana tapauksen, kun kohtasin potilaan jolle kirurgi oli antanut 6 kk elinaikaa, hän kertoi, että siitä on lausahduksesta on kulunut jo kahdeksan vuotta.
Ennustajaeukot ovat eri asioita kuin lääkärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos! Hoidot jatkuvat äidillä ja ovat tehonneet hyvin, mutta kun syöpää ei saa pois, niin jossain vaiheessa teho sitten loppuu. Mietin juuri tuota, että tekeekö sillä ennustetiedolla mitään ja miksi äiti kyseli niin paljon sen perään, jos ei sitten olisikaan halunnut tietää. Ja juuri tuo, että se on kuitenkin vain ennuste, eikä varma tieto. Ap
Muista nyt pitää huolta itsestäsi, äläkä anna tämän tuhota itseäsikin. Varmasti tämä on järkytys varsinkin, jos olette läheisiä, mutta tilanne, jossa äitisi joutuu rauhoittelemaan ja tukemaan sinua, vaikka itse et ole se sairas et halua joutua. Sinä et ole tuota diagnoosia saanut ja käyttäydy sen mukaiseksi, koska muuten sairastut helposti psyykkisesti. Oma äitini sairasti syöpää kuollessaan, salasi asioita ja muut ihmiset yrittivät laittaa tuon sairastumisen syykseni. En tuntenut tarvetta surra. Kärsin tuolloin itsekin monista ongelmista ja mielenterveysongelmista, enkä pystynyt muita auttamaan. Olisin itse tarvinnut yhteiskunnalta apua, jota en saanut. En oikeastaan haluaisi tietää, jos itselläni olisi syöpä. Olen jo oikeastaan vahingossa saanut parantumattoman diagnoosin, johon en tosin kuole, mutta joka vain hankaloittaa elämää ja koska hoitoakaan ei ole niin en olisi tätä diagnoosia halunnut.
En ole kysynyt. Nyt hoidetaan aktiivisesti ja keskitytään siihen. En parane.
Ennustetta lienee aika vaikeaa ja vähän turhaakin kertoa, jokainen tapaus on niin yksilöllinen. Jatkuuko äitisi syöpähoidot vielä.
-itsekin syöpäpotilas ja en ikinä halausisi kuulla mitään ennustetta, meillä on vain tämä päivä ja eletään se.