Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ryhmässä aloittaa poika, jolla on downin syndroma. - Miten selittäisitte sen lapselle?
09.03.2007 |
Tämä poika on käynyt harjoittelemassa ryhmässä ja hänen käytös, tukiviittomat ja puhumattomuus mietityttää lastamme. Miten olisi viisainta selittää tällainen asia kolmevuotiaalle?
Selitin tänään lapselle, että me ihmiset ollaan erilaisia ja että jotkut oppivat puhumaan aiemmin ja toiset myöhemmin. Viittomista kerroin, että, että ne auttavat vaikeiden sanojen kanssa ja että niitä on meidänkin kiva harjoitella.
Kommentit (14)
yrittää saada lapsen ymmärtämään ainakin sen, ettei erilaisuutta tarvitse pelätä. Ja sen, että jos lapsesi ei ymmärtäisi, mitä tämä kaveri tarkoittaa, voi ihan reippaasti kysyä hoitajalta tulkkausapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy selittää noinkin normaaleja asioita?
suurimmasta osasta lapsia erityisyys ei näy päällepäin , enkä edes tiedä keitä he ovat, mutta muutamilla vaikeampi vammaisilla se näkyy selvästi, mutta 3-vuotiaamme,eikä edes 5-vuotiaamme ole kysellyt heistä sen kummemmin. Joskus vanhempi kysyi eräästä dysfasia-lapsesta, miksei hän osaa puhua ja selitin myös vaan, että tämä lapsi vaan tarvitsee enemmän harjoittelua. Tukiviittomia käytetään ryhmässä kaikkien lasten kanssa, eikä tehdä eroa " normaalien" ja erityislasten välillä
Ko. lapsen erityisyyttä ei ole tarpeen liikaa alleviivata ja korostaa, pienet kolmivuotiaat tuskin itse pitävät sitä kovin erityisenä ja kummallisena, jos eivät opi sitä aikuiselta pitämään erityisenä ja kummallisena.
Vastaat vaan kysymyksiin.
Vasta kun lapsi kysyy niin vastaat asianmukaisesti. Lapset ovat tuossa iässä hyvin suvaitsevaisia ja pitävät erityislapsiakin ihan luonnollisena asiana, katselevat aikansa ja sitten kysyvät jos asia kiinnostaa. Aikuisen tehtävä ei ole etukäteen rikkoa tabuja vaan antaa lapsen itsensä muodostaa mielipide ja vasta sitten kertoa kun lapsi alkaa ihmettelemään.
Näin olemme itse toimineet, ja lapsemme ovat kasvaneet hyvin suvaitsevaisiksi kun kohtaavat erilaisia ihmisiä ja hyväksyvät yhtenä muista myös erityslapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ap maininnutkin, että sitä lasta ihmetyttää ne viittomat ja puhumattomuus. Siihenhän ap oli vastannut ja mielestäni oikein hyvin. Jos lapsen kysymyksiin ei vastaa, tulee todennäköisesti ongelmia, kun lapsi keksii itse epämääräisiä selityksiä asioille.
Meidän kolmevee on nähnyt niin monenlaisia ihmisiä elämänsä aikana, ettei huomaa edes ihmetellä toisten " outouksia" . Mutta eihän kaikilla vaan ole tuttavapiirissä eri ikäisiä, värisiä ja kykyisiä ihmisiä, silloin on ihan paikallaan selittää lapselle, että kaikki ollaan erilaisia, toiset vaan näkyvämmin. :9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa kysymyksiin, jos niitä tulee esiin, mutta älä tee asiasta muuten sen suurempaa numeroa. Äkkiä lapset tottuvat! Tämä tietysti toimii vain, jos muutkin vanhemmat ovat yhtä fiksuja, eivätkä tee asiasta suurempaa numeroa. Jos yksikin perhe rupeaa tätä lasta vieroksumaan, niin tämä vieroksunta saattaa tietysti lasten parissa levitä kuin kulovalkea.
Meillä on onneksi niin päiväkodissa kuin koulussakin ollut aina kaikenlaisia lapsia. Niinpä vaikeastikin vammaiset lapset ovat kulkeneet siinä rinnalla melkoisen sujuvasti. Koulussakin erityisopetuksessa olevat lapset ovat lasten arjessa, ainakin välitunneilla ja koulun juhlissa, mutta välillä yhteisilläkin tunneilla, esim. alaluokkien musiikkitunneilla saattaa olla yhtäaikaa erityisluokka. Jotkut erityisoppilaista saattavat olla tosi näppäriä matematiikassa ja niinpä he ovat normaaliluokan matematiikan tunneilla.
Taidatte olla aika ennakkoluuloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojasta tai hänen erityispiirteistään, muuten ei kannata liikaa korostaa lapsen erilaisuutta. Hienosti olet kertonut noista tukiviittomista ja erillaisista ihmisistä mutta 3vuotias ei varmasti enempää selityksiä edes kaipaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ei ole tyhmiä, ja kaipaavat selityksiä monistakin asioista. aivan yhtälailla on hyvä selittää, miksi joku istuu pyörätuolissa, tai miksi joku nainen asuu naisen kanssa. vaikeneminen on tyhmää, silloin lapsi ei ymmärrä mistä jokin johtuu. avointa keskustelua siis.
taminen on se, mikä jättää ne " peikot" pois lasten päästä. Lapsellani ei tosin ole downia. On muulla tapaa vammautunut, käyttää apuvälinettä, joka ehkä eniten herätti hämmästystä.
Oman lapseni päiväkodissa mukana yksi erityislapsi, jolla avustaja.
Viittomat ovat olleet oikeastaan aika kiinnostavia.
Mutta itse olen yllättynyt, että ei lapsi kaipaa selitystä (=diagnoosin nimeä ja syytä), että miksi toinen on niin erilainen tai eri tavalla kehittynyt.
Jos lapsi tyytyy siihen selitykseen, että ihmiset ovat erilaisia ja toiselle oppiminen voi olla vaikeampaa, niin minä jättäisin asian siihen.