Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olisko psykologiasta tietävää?
16.09.2008 |
Mitäköhän tarkoittaa jos ihmisen seksuaalisuus on ihan älyttömän vaurioutunut? Ihminen ei siis pysty päästämään ketään lähelleen henkisesti, ei pidä kosketuksesta, ei halua että kukaan koskee sukupuolielimiin, seksi vaatii suuria ponnistuksia. Mistä voisi kertoa? Mitään hyväksikäyttöä ei tiedettävästi ole.
Kommentit (40)
Ja 21, tunnistan tunteita nykyään, sen verran psykiatrisella polilla ravaaminen ja asioiden työstäminen on auttanut... Suurimman osan elämääni olen kyllä viettänyt tilassa jossa lähes kaikki tunteet ovat jääneet tiedostamattomiksi ahdistuksen, masennuksen ja syyllisyyden taakse. Aika "kiva" kun pitkästi yli 30-vuotiaana opettelee tietämään mitä on tunne-elämä :(. Ei, nyt olen liian synkkä. Tämä on ollut myös todella hienoa, tavallaan. Tänään vaan vähän mietityttää nämä asiat. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko ihan sata varma että rakastat miestäsi? Jospa vika onkin miehessäsi eikä sinussa?
-Ja jos sinulla kerran on kuvaamasilaisia ongelmia seksuaalisuuden saralla, on ilmeistä, että ne jollain tavalla ovat kytköksissä muihin vaikeuksiisi.
Joo, mutta kumpi oli ensin, muna vai kana! Seksuaalinen hyväksikäyttö -> ongelmat. Vai perhedynamiikan ongelmat -> seksuaaliset ongelmat.
Toki on niin, että meidän perheessä oli muitakin ongelmia, mm. vanhemman masennus. Mutta tätä tässä yritänkin selvittää että riittääkö se selittämään tämän kaiken.
* Taidat suhtautua tähän terapia-ajatukseen vähän samalla tavalla kuin siihen fyysiseen läheisyyteen. Terapia tai läheisyys, fyysinen kontakti eivät todella ole lajeja joita voisi hallita.
Aina pitää yrittää =). Joo, sitähän se terapeuttikin sanoo, että älä lue diagnostiikkaa.
Eihän minulla toki ole paljoa kokemuksia ollut, mutta kyllä tämä pelko-ongelma koskee ihan niistä jokaista. ap
Mitä väliä sillä on, kumpi oli ensin? Molempia reittejä voidaan päästä tutkimaan asiaa. On ihan sama vaikka aloittaisit kertomaan elokuvasta joka sinua on koskettanut, omista tulevaisuudenhaaveistasi, miehesi vioista tai muistikuvistasi äitisi kävelytyylistä, kaikki vie lähemmäs itseymärrystä ja tunne-elämän parempaa integraatiota. Tämä siis koskee pitempiä ja intensiivisempiä terapioita, lyhytterapiat ovat sitten oma kappaleensa, mutten usko, että sinä voisit hyötyä niistä kuin ehkä rajallisesti. Tai sellainen vaikutelma minulle syntyy.
Olennaista ei ole se, mitä objektiivisesti on tapahtunut, vaan se, mitä sinun mielessäsi on tapahtunut, eli kuinka olet tapahtumat kokenut, millaisia merkityksiä olet tapahtuneille asioille ja omille ajatuksillesi antanut ja mitä olet kokenut subjektiivisesti.
-Ja jos sinulla kerran on kuvaamasilaisia ongelmia seksuaalisuuden saralla, on ilmeistä, että ne jollain tavalla ovat kytköksissä muihin vaikeuksiisi.
Joo, mutta kumpi oli ensin, muna vai kana! Seksuaalinen hyväksikäyttö -> ongelmat. Vai perhedynamiikan ongelmat -> seksuaaliset ongelmat.
Toki on niin, että meidän perheessä oli muitakin ongelmia, mm. vanhemman masennus. Mutta tätä tässä yritänkin selvittää että riittääkö se selittämään tämän kaiken.
* Taidat suhtautua tähän terapia-ajatukseen vähän samalla tavalla kuin siihen fyysiseen läheisyyteen. Terapia tai läheisyys, fyysinen kontakti eivät todella ole lajeja joita voisi hallita.
Aina pitää yrittää =). Joo, sitähän se terapeuttikin sanoo, että älä lue diagnostiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat suhtautua tähän terapia-ajatukseen vähän samalla tavalla kuin siihen fyysiseen läheisyyteen. Terapia tai läheisyys, fyysinen kontakti eivät todella ole lajeja joita voisi hallita.
Saan mahdollisesti Kelan terapiatuen ja tällä kertaa toivon että saisin siitä jotain irti. Eka kierros vuosikymmen sitten oli täysin tulokseton. Silloin kuvittelin että minulla on tavanomainen tunne-elämä ja terapia oli itse asiassa sitä, että keskustelimme ei-tunnetasolla elämänkerralliseen muistiin liittyvistä asioista. Edes sen vuoden jälkeen en tiedostanut miten tukahdutan kaiken. Nyt kun olen nähdyt valon, toivoisin ettei tarvis käydä enää yhtään kertaa turhaa. ap
Psykodynaaminen terapia sulattaa sen pakkasen joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin. Kognitiivisesta terapiasta en tiedä niin paljon, mutta toisaalta ajattelen, että terapian viitekehys ei koskaan kahlitse ihmisen psyykeä vaan se toimii omalla dynamiikallaan, ja jos sille annetaan tarpeeksi aikaa, se pakastin sulaa, vaikka puhuisit pakastimen päällä olevasta pyykkivuoresta tai kompostistasi.
Psykoterapian mittaan tunne-elämäsi eri piirteet siirtyvät terapiahuoneeseen eri muodoissa. Se antaa mahdollisuuden niillekin asioille tulla esille, joita et ehkä edes tajua pitää olennaisina tai koskaan tienytkään itsestäsi. Pelkäät ihan turhaan sitä, että keskittyisit vääriin asioihin. Siksihän sinulla on ammattilainen siellä terapiassa mukana!
Mitä väliä sillä on, kumpi oli ensin? Molempia reittejä voidaan päästä tutkimaan asiaa.
Että mihin keskitytään. Voin keskittyä äitiin ja vanhempiini liittyviin asioihin (mikä tuntui olevan ekan terapiajakson iso osa, mikäli oikein enää muistan), mikä tietysti myös edistää asiaa. Mutta entä jos se iso ydintrauma siellä jossain vaan makaa rauhassa pakasteessa kun terapia kiertelee jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä sillä on, kumpi oli ensin? Molempia reittejä voidaan päästä tutkimaan asiaa.
Että mihin keskitytään. Voin keskittyä äitiin ja vanhempiini liittyviin asioihin (mikä tuntui olevan ekan terapiajakson iso osa, mikäli oikein enää muistan), mikä tietysti myös edistää asiaa. Mutta entä jos se iso ydintrauma siellä jossain vaan makaa rauhassa pakasteessa kun terapia kiertelee jossain muualla.
Ehkä panikoin tässä nyt sitä, että kun se eka kokemus terapiasta oli niin huono, en oikein osaa luottaa terapeutteihin. Toki mulla on pyrkimystä äärimmäiseen itsenäisyyteen jne., mutta on myös totta että hämmästyttää näin jälkeenpäin miten vähän etenimme silloin aikanaa. Emme oikeastaan yhtään minnekään. Nyt tuntuu etten kestäisi sitä enää toiseen kertaan, varsinkin kun mulla on ollut polilla todella hyvä keskustelusuhde, joka sitten katkeaisi siihen. Enkä sano että se edellinen oli ollenkaan edes terapeutin "syytä". Mutta nyt koetan omalta osaltani ainakin tehdä kaiken minkä pystyn että oikeasti pääsisin jo elämässäni eteenpäin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olisi mielenkiintoista tietää myöhäisen keskustelukummpanini kanta siihen että mahtaako jossain olla pakastetrauma? Vai onko nuo kaikki ongelmat todennäköisesti seurausta vain tunteiden tukahduttamisesta masentuneen vanhemman kuormituksen välttämiseksi?
Muistatko mitään traumaattista lapsuudestasi tai nuoruudestasi? Oletko perfektionisti, jonka kroppa pitäisi olla täydellinen ennenkuin sitä saa katsoa ja koskea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista mitään traumaattista lapsuudesta tai nuoruudesta. Perfektionisti olen kyllä, riittäisköhän se sitten. En kyllä ole sietänyt kosketusta yhtään enempää silloin, kun mulla oli oikeasti hyvä kroppa ja olin itse suurin piirtein samaa mieltä. Toki olen aina melko lailla hävennyt itseäni.
Yksittäiset psykoterapiahoidot eroavat toisistaan keskenään enemmän kuin ryhmät keskimäärin toisistaan. Karkeasti dynaamiset suuntaukset pohjautuvat psykoanalyyttiseen ajatteluun ja kognitiiviset siihen, että voi muuttaa omaa toimintaansa ja sitä kautta muuttua ihmisenä. Tämä nyt on tämmöinen karkea kärjistetty jako. Olennaisinta on se, että yhteistyö sujuu alkuvaiheessa edes siedettävästi terapeutin kanssa.
Psykoterapiassa, kuten muussakaan hoidossa ei voi sysätä vastuuta terapeutille, vaan kyllä oma osansa terapian etenemisestä on hoidettava itse. Dynaamisissa terapioissa, psykoanalyysi ääripäänä terapeutti on passiivisempi ja antaa enemmän tilaa asiakkaalle. Kognitiivisissa terapioissa ja etenkin lyhytterapioissa terapeutti on aktiivisempi, kyselee, ehdottaa, saattaa antaa jopa tehtäviä. Dynaamiset terapiat saattavat olla intensiivisempiä ja pitkäkestoisempia kuin kognitiiviset.
Oma urani on alkanut jo teini-iässä. Kävin neljän eri psykologin juttusilla harvakseltaan. Mistään ei ollut pitkäkestoista apua. Lopulta tulin siihen tulokseen, että en mene enää kenenkään vastaanotolle, koska kukaan ei voi auttaa minua. Kun ahdistus kävi sietämättömäksi, hakeuduin vielä kerran psykiatrille ja sain suosituksen terapiaan. Silloin päätin, että tämän viimeisen kerran vielä kokeilen, otan itse vastuun hoidon onnistumisesta ja puhun niistä asioista jotka mieltäni painavat. Siihen asti olin oikeasti tuhlannut ammatti-ihmisten aikaa istuskelemalla hiljaa ja juttelemalla niitä näitä, kuvitellen, että joku psykologi voisi nähdä pääni sisään ja korjata minut ilman että itse osallistun asiaan mitenkään. Lapsellinen ajatus, mutta enpä sitä ollut edes tajunnut.
Aloitettuani oman terapiani aloin oikeasti työstää itse aktiivisesti omia ongelmiani. Eteneminen ei ole nopeaa ja joskus tuntuu, ettei sitä tapahdu, vaikka tapahtuu kuitenkin. Luottaminenkaan ei ole aina helppoa, vieläkin tulee kausia, että epäilen, voinko luottaa terapeuttiin ja mitä voin häneltä odottaa. Mutta se on osa prosessia ja senkin kanssa tehdään töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin et ole tietoinen ja yhteydessä tunteisiisi. Et ikäänkuin "muista" niitä. Opit kyllä muistamaan. Sitä en osaa sanoa, voiko sinulla olla kokonaan muistista pois pyyhkiytynyt traumaattinen yksittäinen kokemus, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö tms.
Itse epäilen itselläni olevan näin. Varhaislapsuudessani "näin unen" jossa mieshenkilö tuli yöllä viereeni, muuttui sarvipäiseksi hirviöksi ja teki vastoin tahtoani minulle asioita. Uskon että kyseessä on mieleni puolustusmekanismi joka muutti todellisen tilanteen mielessäni epätodelliseksi (= tuttu turvallinen lähisukulainen muuttui sarvipäiseksi mielessäni) jotta asiasta tulisi helpommin käsiteltävä.
Näin painajaisunta tuosta tapahtumasta 15 vuotta jälkeenpäin kun olin saanut esikoiseni. Näin unen usean kuukauden ajan uudelleen ja uudelleen kunnes tajusin mitä oli oikeasti tapahtunut varhaislapsuudessani. Pääsin painajaisunesta mutta totuus iski aika ikävästi vasten kasvoja :(
Enkä todellakaan istunut hiljaa ja jutellut niitä näitä! Olen aina ollut todella tosissani hakemassa apua, selvittänyt asioita lueskelemalla ja tehnyt kaikkeni niillä keinoilla mitkä minulla on ollut - toisin sanoen vähäisillä. Juuri viimeksi tuo keskusteluapuni polilla sanoi, että meidän keskustelu on hänen kannaltaan helppoa kun minulla on niin paljon asiaa että enemmänkin pitää yrittää pitää keskustelu aisoissa ettei rönsyillä sinne tänne. ap
ihan jokaista niistä. Ottaa nistä sen, mikä liippaa itseä ja jättää loput vain nopealle tarkastelulle.
Ja seksuaalinen hyväksikättö on todella yleistä, muutama vuosi sitten julkaistiin tutkimus, jonka mukaan arviolta 30% ihmisistä on jollain tavalla käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsuudessa tai nuoruudessa. Se on todella suuri tabu edelleen, siis sen omakohtaisuuden tunnustaminen ja ylipäätään tunnistaminen.
Kuinka paljon puheesi rönsyilyssä on sitä, että lähdet harhapoluille kun ollaan tulossa johonkin asiaan josta et suostu puhumaan?
Enkä todellakaan istunut hiljaa ja jutellut niitä näitä! Olen aina ollut todella tosissani hakemassa apua, selvittänyt asioita lueskelemalla ja tehnyt kaikkeni niillä keinoilla mitkä minulla on ollut - toisin sanoen vähäisillä. Juuri viimeksi tuo keskusteluapuni polilla sanoi, että meidän keskustelu on hänen kannaltaan helppoa kun minulla on niin paljon asiaa että enemmänkin pitää yrittää pitää keskustelu aisoissa ettei rönsyillä sinne tänne. ap
Kuten sanottu, parhaani teen koska en oikeasti jaksa enää itseäni.
Kuinka paljon puheesi rönsyilyssä on sitä, että lähdet harhapoluille kun ollaan tulossa johonkin asiaan josta et suostu puhumaan?
Alue: Aihe vapaa
Sen mittaan puhutaan kaikenlaista, asiat liittyvät ongelmiin joko tiukasti tai löyhästi, harvoin on kai kuitenkaan niin, että potilaan esille tuomat asiat eivät liity mitenkään ongelmiin. Ja jos sinulla kerran on kuvaamasilaisia ongelmia seksuaalisuuden saralla, on ilmeistä, että ne jollain tavalla ovat kytköksissä muihin vaikeuksiisi.
Taidat suhtautua tähän terapia-ajatukseen vähän samalla tavalla kuin siihen fyysiseen läheisyyteen. Terapia tai läheisyys, fyysinen kontakti eivät todella ole lajeja joita voisi hallita.