Olisko psykologiasta tietävää?

Onko tilanne jatkunut kauankin, elääkö parisuhteessa?

Masennusta on taustalla joo, mutta ollut aina sellainen, ihan nuoresta asti kun ei vielä ollut masentunut.

joka on ollut niin traumaattinen, että torjuntamekanismit ovat työntäneet kokemuksen mielessä taka-alalle.



Joka tapauksessa herkässä vaiheesssa on tapahtunut jotain kauheaa -siitä voi melkein panna päänsä pantiksi. Hypnoosi, psykoanalyysi tai regressioterapia voisi valottaa tilannetta.

Mitä tässä kaunistelemaan, itsestäni puhun. Olin kyllä neitsyt kun ensimmäinsen kerran seksiä harrastin, eli ei ainakaan mitään suoraa seksiä ole voinut olla.



Mietityttää vaan kun olen selvitellyt näitä mielenterveysongelmiani lukemalla terapiakuvauksia, ja tuntuu että vaikka potilas olisi epävakaa tai taustalla olisi mikä muu mielenterveysongelma, kertomuksista löytyy kohtia tyyliin "olo helpottui kun menin miehen syliin". En voi ymmärtää tuollaista omalle kohdalleni ollenkaan. Tuntuu ettei kenelläkään ole tällaista kuin minulla :o.

niin aikaisessa vaiheessa, ettei siitä ole lapsella muistikuvia, vain vaurioitunut seksuaalisuus.

Onhan näitä vaihtoehtoja; Onko joutunut ahdistetuksi, ahdistelluksi jollain muulla tapaa? Onko aistiyliherkkä, tuntee esim. hellä kosketus tuntuu kipuna?



Masennus lienee kuitenkin se päälimmäinen juttu.. Miksi kyselet moista?

ollakseen vaurioittavaa. Yllättävän yleinen hyväksikäytön muoto on isän tai miessukulaisen tyttövauvalle suulla tai käsillä tekemä klitoriskiihoitus. Lapsi kokee tuntemuksia, joita hänen aivonsa eivät pysty käsittelemään.



Itse asiassa kertomuksen kohta 'olo helpottui kun menin miehen syliin' voi olla ihan todellinen kokemus.

olen miettinyt sitä miksi olen näin sekopää vaikka lapsuuteni ei ollut mielestäni ihan niin kamala. Luen kuvauksia joissa ihmisiä on kohdeltu todella järkyttävillä tavoilla ja SILTI he ovat sopeutuneet paremmin yhteiskuntaan kuin minä ja heillä tuntuu jopa olevan jonkinlainen tyydyttävä seksielämä. Tai edes seksielämä.



Olen ollut aviossa jo toistakymmentä vuotta ja silti mieheni ei ole kertaakaan koskenut alapäähäni tai nähnyt sitä kunnolla. Miettikää sitä. Pystyykö joku pistämään paremmaksi. En kertakaikkiaan kestä seksiä, jossa kaikki mitä tapahtuu ei ole annakoitavissa ja saman kaavan mukaista. Panikoin täysin yllättävistä käänteistä. ap

Itse asiassa kertomuksen kohta 'olo helpottui kun menin miehen syliin' voi olla ihan todellinen kokemus.

Oikeaa emotianaalista lohtua menemällä aviomiehensä kainaloon. Minä en voi kuvitella sellaista tilannetta ollenkaan, että toisen ihmisen sylissä olo jotenkin lohduttaisi. Päinvastoin siellä saa aina olla jännityksessä että tuleeko seksialoite.

näistä asioista. Kai ne joskus tulee esille vuosien päästä, jos tässä terapia aloitellaan. Mutta sanonko jo aluksi vai saanko sitten kuulla että noh, se on tyypillistä vaikka nyt epävakaasta persoonallisuudesta kärsivälle ja siinä mielessä "normaalia". Jos näin on, niin turha sitten ruveta tuosta puhumaan, tulee vaan tyhmä olo enkä aluksi haluaisi paljastaa itsestäni noin perin intiimejä asioita. Jotenkin toi hyväksikäytön ja pedofilian epäily joka paikassa on vähän korniakin. ap

Alice Millerin 'älä huomaa'. Useimmat terapautit torjuvat asiakkaan seksikokemusten mahdollisuuden, vaikka se olisikin totta.

aika erikoiselta ja oudolta tuo kuullostaa.

jokin mättää jossain syvällä selkäpiissä.

tuli mieleen jonknlainen torjuttu hyväksikäyttö kyllä.



oletko valmis kokeilemaan noita aiemmin ehdotettuja terapiamuotoja, jos ne antaisi vastauksia joita itsekin kipeästi kaipaat.

ehkä siitä voisi silti lähteä vyyhti selviämään ja ennenkaikkea sinun elämänlaatusi ehkä paranemaan jossain vaiheessa.

Alice Millerin 'älä huomaa'. Useimmat terapautit torjuvat asiakkaan seksikokemusten mahdollisuuden, vaikka se olisikin totta.

koska et muista sitä tai olet torjunut sen niin syvälle. Kaikeasta voi toipua, mutta se vaatii trauman kohtaamisen vilpittömän avustajan tuella.

olen miettinyt sitä miksi olen näin sekopää vaikka lapsuuteni ei ollut mielestäni ihan niin kamala. Luen kuvauksia joissa ihmisiä on kohdeltu todella järkyttävillä tavoilla ja SILTI he ovat sopeutuneet paremmin yhteiskuntaan kuin minä ja heillä tuntuu jopa olevan jonkinlainen tyydyttävä seksielämä. Tai edes seksielämä.

Olen ollut aviossa jo toistakymmentä vuotta ja silti mieheni ei ole kertaakaan koskenut alapäähäni tai nähnyt sitä kunnoll

Ja voihan olla että kannattaa asia ottaa puheeksi miehenkin kanssa. Ehkä jokin sopimus miehen kanssa siitä ettei hän esim. sitä seksiä vonkaa tällä viikolla jos kainaloon menet, voisi olla sinulle vapauttava ja turvallinenkin kokemus; olla vain sylissä, aivan sovitusti.

Oma pitkäkestoinen intensiivinen terapiani on edennyt minun tahtiini. Terapeuttini ei ole kertaakaan ottanut kantaa diagnooseihini, ei kertaakaan puheessaan viitannut esim. siihen, että olisin persoonallisuushäiriöinen, vaikka sitä todennäköisesti olen. Ei hän ole ottanut kantaa edes siihen, olenko minä tai ovatko tunteeni ja tekoni normaaleja. Määrittelen terapiassa sellaiset asiat itse. Minun ei ole myöskään tarvinnut puhua sellaisista asioista joista en halua puhua ennen kuin itse olen siihen vamis.

Ehkä jokin sopimus miehen kanssa siitä ettei hän esim. sitä seksiä vonkaa tällä viikolla jos kainaloon menet, voisi olla sinulle vapauttava ja turvallinenkin kokemus; olla vain sylissä, aivan sovitusti.

Mutta yksi tai kaksi kertaa ei riitä mihinkään, olen vaan vaivautuneena ja odotan että pääsen pois. Jotenkin se on kuivanut kokoon sitten. Ja jos ihan totta puhun niin ajatus siitä että pääsisin yli siitä vaivaantumisesta pelottaa, koska seuraavana siellä vaivaantumisen takana odottaa niin iso viha, että en uskalla päästää sitä irti :(. Tiedä mitä meidän parisuhtelle tapahtuisi kun sen balanssi on muutenkin aika hauras.

Olen valmis puhumaan ja haluaisin puhua jos se edistäsi terapiaani huomattavasti. Ja olen kyllä todellakin valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa, jos se katsotaan tarpeelliseksi.



Mutta jos näitten ongelmieni takana EI ole hyväksikäyttökokemusta tai muuta vastaavaa, niin en haluaisi aloittaa terapiaa paljastamalla tällaisia asioita itsestäni, jos ne eivät ole oleellisia. Jos toisin sanoen asia korjaantuu muita psyyken rakenteita rukkaamalla ikään kuin siinä sivussa.



Siksi olisi kiva saada mielipiteitä että mikä tässä nyt oikein on takana. Sikäli kun se on mahdollista.

ap

onko mahdollista että kun olet ollut ns.unnutusvaiheessa onkin sinut häpäisty täysin? vanhempasi eivät ole voineet sietää sellaista käytöstä ja tuominneet sinut. siitä sinulle on jäänyt koko elämänkestävä syvä häpeä omaa seksuaalisuuttasi kohtaan. koet että kaikki seksiin liittyvä on häpeällistä ja sairasta. haluaisit nauttia siitä muttet pysty koska se tuo ahdistusta ja kovaa häpeää. miehellesi et halua näyttää alapäätäsi koska koet juuri sen jotenkin turmiolliseksi asiaksi sinussa.



tai jos olet nähnyt vanhemoiesi väliset puuhat pienenä ja se on vaiettu ja kun olet kysellyt siitä on asia pistetty häpeälliseksi ja tavallaan koet syyllisyyttä kaikesta seksiin liittyvästä? läheisyyden kammokin kertoo nimenomaan seksuallisuuden traumasta.



voisiko se olla jotain tällaista alitajuista vastenmielisyyttä koska koet seksuaalisuudestasi syvää häpeää ja koet sen jotenkin tuomittavaksi asiaksi?

Psyykkinen työ vie aikansa. Tuo kertomasi viha mistä se tulee? Mitä se on? Tunteita ainakin sinulla on ja tunnistat niitä, se on hyvä juttu.