Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset ovat niin arvaamattomia, että huomaan vältteleväni monia
03.03.2025 |
Suurimmasta osasta tuntemiani ihmisiä ei aina oikein tiedä, millä mielellä ovat. Yritän itse käyttäytyä hyvin ihmisiä kohtaan, vaikka olisinkin huonolla tuulella, mutta kaikki eivät todellakaan näin tee, vaan saattavat kiukutella, piikitellä, räyhätä tai ihan vaan murjottaa.
Olen herkkä muiden energioille, joten olen jotenkin alkanut suojelemaan itseäni ihmisiltä. Mieheni seurassa viihdyn, koska hän on enimmäkseen mukava ja hyväntuulinen. Monesti lähden nykyään tapaamaan muita ihmisiä vähän kuin peläten mitä sieltä nyt tulee, kun en vaan jaksa mitään vaikeilua.
Onko tämä nyt ihan normaalia? Iältäni olen yli 4-kymppinen, ja olen tavallaan aina kokenut ihmiset hankalina, mutta jaksanut kuitenkin sitä paremmin ennen.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vielä jollain muulla samoja fiiliksiä?
ap
On normaalia. Sama. Ihmiset ovat muuttuneet jotenkin entisestä toiseksi, kuin ylikierroksilla käyvät ja kärkkäitä. Ehkä osa pysynyt rauhallisena.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Sama. Ihmiset ovat muuttuneet jotenkin entisestä toiseksi, kuin ylikierroksilla käyvät ja kärkkäitä. Ehkä osa pysynyt rauhallisena.
Mistähän mahtaa johtua. Tuntuu välillä kuin olisi itse Trumpin kanssa tekemisissä.
ap
Sama juttu. Yllättäen saatan kuulla vaikka jotain törkeää alapääpuhetta tilanteessa johon se ei mitenkään kuulu mutta halutaan siitä omasta viestistä raflaavampaa ja tuollainen pitäisi hyväksyä hymistellen. Kiitos ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun. Tervettä vältellä ihmisiä jotka purkavat olojaan muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Tervettä vältellä ihmisiä jotka purkavat olojaan muihin.
Miksi niitå tuntuu olevan nykyään niin paljon? Vai onko minulla joku kiintiö täyttynyt..
ap
Omituinen huutelu törkeyksien heittely on laajentunut somesta muuallekkin. Ahdistaa minuakin ihmisten arvaamattomuus. Kuin myös se että aina ollaan vaatimassa jotain. Ihan kuin minulla olisi joku velvollisuus hoitaa tai maksaa muita kuin omia menojani. Helpompaa pysytellä etäällä kun en halua alkaa kenelläkään kanssa riitelemään. Riita siitä syntyy jos sanoo takaisin tai kieltäytyy. Miten jotkut kehtaavatkin. En saisi nukuttua jos olisin samanlainen mutta ei näitä häiritse käytksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että ihmiset on kyynistyneet. Empatia on jotenkin unohdettu arvo ja ihmiset priorisoi hirveän helposti oman elämänsä ja omat kiireensä. Jopa asiakaspalvelijat!!
Ei ole muodikasta ottaa muita huomioon. On muodikasta valita seuransa ja vältellä epämukavia tilanteita ja tuntemattomia ihmisiä. Lähimmille ollaan mukavia ja muut suljetaan huomion/huomaavaisuuden ulkopuolelle.
Ennen ei ollut näin. Ei ollut vara valita ihmisistä ja pelata ihmisillä kuin pelikorteilla. Syytän somea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Tervettä vältellä ihmisiä jotka purkavat olojaan muihin.
Miksi niitå tuntuu olevan nykyään niin paljon? Vai onko minulla joku kiintiö täyttynyt..
ap
Ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt ja se leviää kuin musta surma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Sama. Ihmiset ovat muuttuneet jotenkin entisestä toiseksi, kuin ylikierroksilla käyvät ja kärkkäitä. Ehkä osa pysynyt rauhallisena.
Mistähän mahtaa johtua. Tuntuu välillä kuin olisi itse Trumpin kanssa tekemisissä.
ap
Sen kun tietäisi. Ehkä takavuosina tv vaikutti ja nyt kännykät. Ihmisillä on eri verkostot. Ehkä tehneet valintoja tiettyyn suuntaan. Lisäaineista tai alkoholista en tiedä. Arvomaailmat jo erilaisia vähän ja suuntaukset.
Minulla samaa. Olin nelikymppinen, kun ymmärsin, miksi minulla on näin. Lapsuudenperheessäni toinen vanhemmistani oli välillä pahalla tuulella, ivallinen ja huutaja. Opin tunnistamaan jo ovenavauksen äänestä, että millä tuulella hän aina oli. Huono tuuli jatkui koko loppupäivän. Nyt aikuisena olen herkkä aistimaan muiden mielialoja ja pyrin poistumaan, jos koen ristiriitoja ihmisten väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sisaruksilla seura voi tehdä kaltaisekseen, esimerkiksi jos on kaksi kinaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla samaa. Olin nelikymppinen, kun ymmärsin, miksi minulla on näin. Lapsuudenperheessäni toinen vanhemmistani oli välillä pahalla tuulella, ivallinen ja huutaja. Opin tunnistamaan jo ovenavauksen äänestä, että millä tuulella hän aina oli. Huono tuuli jatkui koko loppupäivän. Nyt aikuisena olen herkkä aistimaan muiden mielialoja ja pyrin poistumaan, jos koen ristiriitoja ihmisten väleissä.
Sama juttu minulla toisen vanhempani suhteen lapsuudessa. Sitä vain ihmettelen, että miksi se on alkanut niin oireilemaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Tervettä vältellä ihmisiä jotka purkavat olojaan muihin.
Miksi niitå tuntuu olevan nykyään niin paljon? Vai onko minulla joku kiintiö täyttynyt..
ap
Käytöstapakulttuurin rapautuminen, ääri-individualistinen yhteiskunta, some- ja keskustelupalstakulttuurin valuminen tosielämään, yleinen pahoinvointi ja mt-ongelmien lisääntyminen jne. Moni asia vaikuttaa.
Tärkeintä on, että aina löytyy valopilkkuja kaiken synkän keskeltäkin. Jos on valoa, on toivoa.
Alue: Aihe vapaa
Sama. Pyrin aina olemaan neutraali tai iloinen, olin millä mielenpäällä tahansa. En ole koskaan edes huutanut vihasta.
Sitten on sellaisia, jotka antavat pahan olonsa näkyä ja kuulua. Silloinkin yritän vain olla rauhallinen. Toivottavasti en ärsytä heitä vain lisää, koska en reagoi vahvasti. :D