Lue keskustelun säännöt.
Muita joita ei kiinnosta budjetointi ja sijoittaminen?
01.03.2025 |
Minusta tuntuu, että ympärilläni jokainen on säntillinen rahankäyttäjä ja suunnittelee talouttaan tarkkaan ja harkitusti ja on erittäin kiinnostunut sijoituksesta. Tiedän teoriatasolla taloudenhallinnasta paljon ja olen erittäin tietoinen ettei rahoja kannata makuuttaa tilillä, mutta asenteeni rahaan on sellainen että raha on tehty käytettäväksi. Elän tulojeni mukaan ja säästän myös, mutta minulla on säästössä vain 10 000 Eur. Ostan kaupasta mitä haluan, nautin palveluista ja elämyksistä ja rakastan ostaa kotiin kauniita ja laadukkaita tavaroita sekä pukeutua hyvin sekä kuluttaa esim. merkkikosmetiikkaan. En edes osta joka kuukausi mitään tavaraa, mutta käytän palveluita ja käyn ravintolassa joka kuukausi.
Yritin joskus budjetoida, excelöidä ja innostua sijoittamisesta mutta suoraan sanoen elämä tuntui ankealta ja oli melkeinpä stressaavaa muistaa arjessa raportoida kaikki menotkin ja vaihtaa tuoreet marjat pakastemarjoihin. Mikään pitkänajan sijoitussuunnitelma ei tuo mitään iloa, ainakaan samoissa määrin kuin se että ansaitsemistaan rahoistaan voi ihan oikeasti nauttia.
Kommentit (12)
Sijoitan kaiken heti itseeni. Suotta kerää rahaa sukulaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kiinnosta. Joku perinnöksi jäänyt rahasto on, se on ihan hyvällä mallilla mutta missään nimessä en alkais mihinkään osakkeisiin laittaa, stressaisin vaan että miten ne nyt kehittyy. Eli ihan tileillä on rahat, käyttö+tuotto, on sen verran että tiedän niiden riittävän loppuiäksi kun jokusen vuoden päästä alan saada eläkettäkin (nyt tulottomana tässä köllöttelen).
Ei ole velkaa mihinkään suuntaan enkä ole shoppailija, rahat kuluu lähinnä hyvään ruokaan kotona ja ravintoloissa, ja matkailuun. Kohtuusiisti auto on myös. En budjetoi, se menee mitä menee, kulukirjaa pidän kyllä ihan mielenkiinnosta.
" Yritin joskus budjetoida, excelöidä ja innostua sijoittamisesta mutta suoraan sanoen elämä tuntui ankealta ja oli melkeinpä stressaavaa muistaa arjessa raportoida kaikki menotkin ja vaihtaa tuoreet marjat pakastemarjoihin. Mikään pitkänajan sijoitussuunnitelma ei tuo mitään iloa, ainakaan samoissa määrin kuin se että ansaitsemistaan rahoistaan voi ihan oikeasti nauttia. "
No jos tämä on käsityksesi budjetoinnista ja sijoittamisesta niin ei ihmekään ettei kiinnosta. Ei arjessa täydy raportoida menoja. Säästäminen ja sijoittaminen on sitä että niistä rahoista voi nauttia myös tulevaisuudessa, esim lomamatkoihin tai muihin isompiin asioihin pitääkin vähän suunnitella ja säästää ennakoidusti. Ja ihan järkevääkin on säästää sillä vaikkapa isot kodinkoneet on arvokkaampia ja niitä voi olla vaikea maksaa, jos ei ole puskuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja taitaa aina olla perseauki?
Sullahan on ap menot ja tulot tasapainossa ja rahaa säästössä. Ei budjetin tarvitse olla Excelissä, riittää kun tietää päässä laskien tai jotenkin alitajuisesti, ettei elä yli varojensa. Sulla on homma hanskassa tällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Budjetointi on tarpeen lähinnä silloin, jos oma rahankäyttö on holtitonta ja pitää asettaa sille rajat.
Sijoittamisesta ei tarvitse tehdä harrastusta. Sen voi hyvin pitää tylsänä ja yksinkertaisena, kun laittaa jonkun automaattisen veloituksen palkkapäivälle, mikä menee suoraan johonkin edulliseen, passiiviseen rahastoon. Sitten kun tarvii ylimääräistä rahaa, niin ottaa sieltä rahastosta.
Investeringar följer man noggrant. Om de ger sämre avkastning än ett sparkonto, är det lika bra att sälja och sätta pengarna på konto.
Den egna ekonomin är olika då det är svårt att sia i framtiden. Vad går sönder, vad behöver bytas, vad behöver uppgraderas o.s.v. vet man inte på förhand. Det lättaste sättet att sköta om sin ekonomi är att se till att det jämt kommer in mera än vad det går ut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta yhtään. Ajatuskin sitä, että omistaisin elämäni rahan tai muun varannon kerryttämiseen on epämiellyttävä. Tietysti on mukava että (palkka)tuloa on sen verran että selviää elämästä ja se saa riittää.
Ei kai tuossa ap:n menettelyssä muuta ongelmaa ole kuin se, että sillä tuomitsee itsensä taloudellisesti riippuvaiseksi oravanpyörässä toisten määräiltävänä juoksevaksi sinne 68 asti.
Siitä vaan jos siltä tuntuu, mutta itselläni esim päätavoite on etten ole määräiltävissä tai hyppyytettävissä ainakaan enää 55v jälkeen, periaatteessa vapaus koittaa jo aiemminkin.
Ei kiinnosta rikastuminen, koska se ei ole mahdollista mun tuloilla, mutta säästöön haluan jonkin verran, että voin jäädä ennen eläkeikää pois töistä. Mielummin kituutan, kun olen oravanpyörässä hamaan tappiin. Itselle on ollut myös tärkeää päästä maailmalla näkemään monia kohteita ja olen kiitollinen, kun siihen on ollut mahdollisuus.
Uskon, että sulla on aika paljon lajitovereita. Ei monetkaan ajattele huomista päivää, vaan saa hyvän olon tunteen kuluttamisesta. Mutta jokaisella meillä on se yksi elämä ja jokainen eläköön sen kuin parhaaksi näkee.