Autoilun pelko ei hellitä
Jooh eli syyskuussa tuli hankittua B-kortti ku työpaikka vaati, omaa autoa ei ole mutta pitää aina sillon tällön ajaa firman ajoneuvoja
Makua hommaan ei tuu millään ku liikenteessä oleminen pelottaa edelleen iha helvetisti. Liian vähillä tunneilla passitettiin ajokokeeseen ja senkin läpästyäni ei ollu yhtään ilonen fiilis ku koin edellee olevani liian kokematon (ostin ylimääräsiä tunteja myös mut se tuli äkkiä kalliiks ku ne on 80€ kipale)
Aina sanotaa että toistoa toistoa vaan mut kynnys ei vaa tunnu madaltuvan. Jokanen autoilukerta tuntuu vaan uudelta tilaisuudelta sähliä liikenteessä ja vaarantaa muita. Läheltä piti-tilanteita on ollu pari ja ne jää kummittelemaan viikoiksi ku pelkään et joku on kuitenki saanu siitä dashcam videon ja kohta tulee poliisit viemään kortin tai antamaan rikostuomion (vaikka en oo hipassukaan toista ajoneuvoa ajaessa)
Rehellisesti sanottuna voisin mielellää turvautua julkiseen liikenteeseen loppuelämän ku asun kuitenki Helsingissä ja se on loppukädessä ekoteko mut tuntuu et autoilua ei voi enää paetakaan. Mitä mä teen...
Kommentit (7)
No tuota. Mene jonkun kaverisi kanssa hieman hiljaisemmalle alueelle ja ajele siellä. Sieltä voitte pikkuhiljaa siirtyä "vaativampiin" paikkoihin ajan kanssa.
Ei kukaan ole seppä syntyessään. Minulla on ollut 30 vuotta ajokortti, enkä kovin mielelläni lähde oudon kaupungin keskustaan pahimpaan ruuhka-aikaan.
Toki sen pakon edessä tekisin ja suunnaton rattiraivo purkautuisi esiin. Jos sattuisi kolari, niin varmaan hakkaisin ne poliisitkin jotka saapuvat selvittelemään tilannetta.
Aikoinaan muuten B korttiin sai ostamalla e:n. Minä ostin sen ja saan ajaa hillittömän isoa pakettiautoa valtavan kärryn kera.
Timpalle ei veetuilla.
Mikä autoilussa pelottaa? Pelottaako epäonnistuminen, kolarointi vai ajaminen ylipäätään? Iso rooli ajamisessa on ihan vain havainnoinnilla. Ihmisen aivot on aika fiksut, ne osaavat havainnoida ympäristöä ja reagoida jo ennen kuin ihminen tietoisesti havaitsee jonkun kohteen. Autolla ajaessa näkee kaukana ojassa loikkivan jäniksen ja samassa autossa matkustajana oleva ei millään huomaa koko otusta. Hassua eikö?
Rattiin kannattaa mennä mahdollisimman rentoutuneena. Jos jännittää etukäteen tai on esimerkiksi kiire, vedä syvään henkeä ja muista, että maltti on valttia. Rauhallisuus auttaa ajamisessa. Suunnittele ajettava reitti etukäteen, mieti mitä hankaluuksia matkalla voi tulla (ruuhkat, tietyöt, sää). Ajon jälkeen on hyvä miettiä ajettua matkaa ja pohtia, olisiko jonkun tilanteen voinut tehdä toisin mikäli sinulle jää jotain ns hampaan koloon ajamisesta. Itse kun sain ajokortin, kirjoitin omat huomioni ihan paperille ja yritin seuraavalla ajokerralla kiinnittää juuri niihin asioihin tarkempaa huomiota.
Jos mahdollista, niin harjoittele ajamista ensin samalla tutulla autolla. Opit auton käsittelyn, jolloin sinulle jää enemmän energiaa itse ajamiseen.
Sun täytyy vaan mennä pelkoa päin, ja aktiivisesti katkaista tuollainen liika vatvominen koskien menneitä virheitäsi. Eli sanoa mielelle, että ei, nyt ei vatvota tätä, ollutta ja mennyttä.
Voit toki aloittaa harjoittelun rauhallisilta alueilta tai tiettyjä reittejä, ja sitten asteittain lisätä vaativuutta. Mutta kyllä se pelko hellittää kun ajaa vaan vaikka pelottaa. Mulla siihen meni vuosia, mutta kyllä se hellitti. Vasta 10 vuoden päästä lähes päivittäistä ajamista oli olo, että olen keskimääräisen hyväkin kuski. Sitä ennen aina tuntui, että olen nolo tunari ja stereotyyppinen naiskuski joka ei osaa.
"kummittelemaan viikoiksi ku pelkään et joku on kuitenki saanu siitä dashcam videon ja kohta tulee poliisit viemään kortin tai antamaan rikostuomion (vaikka en oo hipassukaan toista ajoneuvoa ajaessa)"
No tällaista ei voi kyllä tapahtua Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
"kummittelemaan viikoiksi ku pelkään et joku on kuitenki saanu siitä dashcam videon ja kohta tulee poliisit viemään kortin tai antamaan rikostuomion (vaikka en oo hipassukaan toista ajoneuvoa ajaessa)"
No tällaista ei voi kyllä tapahtua Suomessa.
Mulla on 2 kertaa lähtenyt kortti. Tosiaan vähän muita syitä, kuin mikään video. 😇
Vierailija kirjoitti:
Mikä autoilussa pelottaa? Pelottaako epäonnistuminen, kolarointi vai ajaminen ylipäätään? Iso rooli ajamisessa on ihan vain havainnoinnilla. Ihmisen aivot on aika fiksut, ne osaavat havainnoida ympäristöä ja reagoida jo ennen kuin ihminen tietoisesti havaitsee jonkun kohteen. Autolla ajaessa näkee kaukana ojassa loikkivan jäniksen ja samassa autossa matkustajana oleva ei millään huomaa koko otusta. Hassua eikö?
Rattiin kannattaa mennä mahdollisimman rentoutuneena. Jos jännittää etukäteen tai on esimerkiksi kiire, vedä syvään henkeä ja muista, että maltti on valttia. Rauhallisuus auttaa ajamisessa. Suunnittele ajettava reitti etukäteen, mieti mitä hankaluuksia matkalla voi tulla (ruuhkat, tietyöt, sää). Ajon jälkeen on hyvä miettiä ajettua matkaa ja pohtia, olisiko jonkun tilanteen voinut tehdä toisin mikäli sinulle jää jotain ns hampaan koloon ajamisesta. Itse kun sain ajokortin, kirjoitin omat huomioni ihan paperille ja yritin seuraaval
Eniten pelottaa se vastuun määrä ja miten sekunnin murto-osan virhearvio voi tehdä rikolliseksi jos ei vaikka nää pyöräilijää ajoissa (meinasin itseki jäädä auton alle kesällä, oli kyllä kuskin vika ku ei jarruttanu vaik olin selvästi näkyvissä pitkään)
Sillon kun on hyvät olosuhteet ja tuttu reitti niin ajan ihan hyvin. Ei oo auton ohjaamisessa mitään ongelmia ja vaihteiden käyttö on suht rentoa. Problemaattisia on lähinnä muiden väistäminen ja yllättävät tilanteet + vieraat risteykset
Ja jännitystä ei kyllä tässä vaiheessa pääse karkuun koska jos seuraavalle päivälle on tiedossa ajokeikka nii kuumotus alkaa jo illalla. Se ainaki jonkun verran helpottaa itse ajaessa mut aina perille päästyä on uupunu fiilis kun se kireys raukeaa
ap
Ei kai pollarit vie korttia jonkun satunnaisen videon takia? En usko.