Ymmärrän nuoria, joita johtajarooli työelämässä ei kiinnosta

Olen 43-vuotias diplomi-insinööri. Olen töissä isossa kotimaisessa firmassa teknisessä asiantuntijaroolissa. Olen aiemmin vetänyt erilaisia tiimejä ja ollut jonkinlaisena pikkupomona. Olen luonteeltani sosiaalinen ja johtajarooli sujui melko luontevasti. Nyt olen ollut muutamat viime vuodet teknisenä asiantuntijana ilman minkäänlaista vetovastuuta, vastaan vain omasta työstäni. Olen huomannut, että tämä on ihanaa! Ei tarvitse vetää perässä epämotivoituneita vässyköitä ja selvitellä asioita niille, jotka eivät niitä viitsi itse selvitellä. Teen omat hommani, muut saavat länkättää työpaikan tavoitteista (jotka eivät loppujen lopuksi kovinkaan usein ole samoja, kuin omat tavoitteeni elämässä). Käyn tekemässä töissä oman osuuteni, josta saan ok palkan, jolla rahoitan sitä ns. oikeaa elämää.

Omaan kokemukseeni perustuen en siis ihmettele lainkaan, että nuoria ei erityisemmin kiinnosta hakeutua johtajarooleihin. Miten sinä olet asian kokenut työelämässä?