Monta bio-lasta ja adoptio?

Eikä meille ainakaan naurettu Pelassa, eikä muullakaan. Kannattaa ottaa yhteyttä adoptiopalvelunantajiin ja selvittää mitkä kohdemaat hyväksyvät nelilapsisen perheen. Aika monta kontaktia sulkeutuu pois jo meiltäkin, lisäksi asiaan vaikuttaa kristillinenvakaumus ym. seikat.

Me olemme lähteneet adoption tielle mietittyämme ensin pitkään sijaisvanhemmuutta. Halusimme antaa rakkautta ja huolenpitoa sitä vaille jääneelle lapselle. Lopulta adoptio nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, koska meistä alkoi tuntua siltä, että haluamme kuitenkin viellä ihan oman lapsen, (siis adoption kautta).

Nyt olemme neuvonnassa ja mietimme kuumeisesti mille palvelunantajalle suuntaamme, kun kotiselvitys valmistuu...

Rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä. Muutenkin kannattaa kerätä tietoa asiasta paljon, selvittää onko adoptio se meidän juttu.

Me olemme jo käyneet Pelan Pride koulutuksen, koska me myös suunnittelemme sitä sijaisvanhemmuutta. Hyväksytty meidät on ja kaikki on ok....

Mutta omat lapsemme vielä niin pieniä, että varsinainen sijoitus ei ole ollut ajankohtainen.

Meillä on kans neljä biologista lasta ja adoptioneuvonnassa Pelalla

ollaan. Meidät on otettu ihan hyvin vastaan vaikka itselläni oli kans

aluksi sellainen tunne että voiko edes ääneen sanoa että haluttaisiin

vielä yksi lapsi ja adoption kautta.



Tämä adoptio tie on kyllä tosi pitkä ja " kivinen" ja tuntuu ettei mikään

ole varmaa ennenkuin lupa on kädessä. Meille nousi viime neuvon-

nassa tulot esiin ja nyt täytyy tehdä tarkka tulo-ja menoarvio

seuraavalle käynnille. Muutenkin meidän motiiveja tarkastellaan

suurennuslasilla kun on jo useampi lapsi. Neuvonta on muuten tosi

hyvä juttu ja on varmasti lapsen ja vanhemman etu että kaikki

selvitetään ja jutellaan perinpohjin.



Maaksi olimme aluksi ajatelleet Kiinaa tai Etiopiaa mutta Kiinan uusien

säädöksien takia tulomme eivät riittäneet enään tähän maahan.

Etiopia on nyt kaukainen haaveemme ja keräämme kaikkea tietoa

tästä maasta. Pupuäitskälle vielä... kuinka pitkällä on teidän

adoptioneuvonta ja onko tullut mitään kompastuskiviä matkan

varrella?

Me ollaan neuvonnassa noin puolivälissä, seuraavaksi on kotikäynti.

Kompastuskiviä ei meillä ole ollut, ainakaan viellä... Jos ei oteta lukuun sitä, että meille selvisi että Pela on vasta nyt lähettänyt tiedot kotikuntaan ja pyytänyt rahoitusta! Olemme olleet koko ajan siinä uskossa, että homma on hoidettu ennen neuvonnan aloitusta, mutta niin ei kai kuulemma läheskään aina ole. Neuvontamaksuun vaikuttaa myös se minkä palvelunantajan asiakkaaksi haluamme: Jos valitsemme jonkun muun kuin Pelan, kunta hoitaa neuvonnan itse. Olemme luulleet, että voimme valita palvelunantajan vasta kun kotiselvitys valmistuu! Eipä tunnu kauhean houkuttelevalta alkaa hommaa alusta... Vaikka kotikunnasssa onkin varmaan ihan asiantuntemusta ja kotiselvitys valmistuu nopsaan.

Pidän myös neuvontaa antoisana ja tärkeänä osana prosessia, vaikka paljon on luettu ja kerätty tietoa asiasta muutenkin. Oletteko osallistunut tapaamisiin, tai käyneet adoptiovalmennuskurssia?

Miten teidän prosessinne on edennyt?

Meillä on kaksi bio-lasta ja nyt kesällä olisi tarkoitus aloittaa neuvonta. Osaako kukaan sanoa kuinka kauan joutuu odottamaan ado-lasta jos jo entuudestaan on bio-lapsia?



Masusu

Me ollaan tosiaan menossa kolmanteen neuvontaan huhtikuussa

ja sitten on luultavasti kotikäynti. En kyllä tiedä yhtään kuinka

monta käyntiä on vielä jäljellä mutta toivoisin että kotiselvitys olisi

valmis jouluksi. Meillä on käynyt jo oman kaupungin sossutäti katsas-

tamassa paikat ja haastattelemassa meitä. Häneltä saimme lämpimän

suosituksen ja raportin ettei hänen mukaan mikään ole este adoptoinnille.



Niinkuin edellisessä viestissä kerroin nousi viime neuvonnassa raha-

asiat esiin ja meidän täytyy tehdä tarkka tulo-ja menoarvio ensi-

kerraksi. Sossutäti mietti siinä onko minulla mahdollista jäädä

kotia kahdeksi vuodeksi lapsen tulon jälkeen. Täytyy nyt kaikki

laskelmat tehdä tarkasti ja vakuuttaa että toimeen kyllä kovasti tullaan

vaikka vain toinen käy töissä. Ehkä vähän hassua on että olen ollut nyt

viisi vuotta lasten kanssa kotona ja kovasti ollaan pärjätty. Lainat on

hoidettu, lapset ovat saaneet harrastaa ja matkailuunkin on vähän

rahaa jäänyt. Ehdottomasti asiat saadaa niin järjestymään että

tulevakin lapsi saa olla mahdollisimman kauan kotona.



Me ei vielä olla oltu missään tapaamisissa tai neuvonnoissa.

Ollaan ajateltu että syksyllä mentäisiin viikonloppukurssille myös

ollaan tässä mietitty jos löytyisi joku perhe johon saisimme

tutustua ja saada konkreettista tietoa adoptiosta.

Tänään tosiaan tulee tv1 klo 19.45 Kotisatamassa Etiopiasta.

Ajattelin että jos jotain muutakin tällä palstalla kiinnostaa Etiopia

niin varmaan jotain irti saa tästäkin ohjelmasta.

niin, meilläkin on 3 (bio)lasta ja olemme aloittelemassa ado-neuvontaa... Alunperin kohdemaa vaihtoehtoja meillä oli 2; Kiina ja Etiopia. Mutta Kiinan kiristyneiden kriteerien myötä se karsiutui -joten haaveissa 4.lapsi Etiopiasta.



Meidän ado-taival on siis aivan alussa vielä, mutta kyllä meihin on aivan asiallisesti suhtauduttu jokapaikassa =)



Onpa mukava kuulla, että muutkin useamman lapsen perheet ovat päätyneet adoptioon!

Eli me emme ole vielä missään adoptioneuvonnassa, mutta olemme miehen kanssa puhuneet, että adoptio on yksi vaihtoehto vielä yhden lapsen saamiseen. Meillä 3 lasta, aika pieniä vielä kaikki. Kuumeilen vähän neljättä biolasta ja jos sellainen meille suodaan parin lähivuoden aikana, niin sitten joudumme ehkä unohtamaan adoptioasian (tai mikä estäisi vielä adoptoimasta viidettä...). Itse pohdiskelen asiaa lähinnä siitä näkökulmasta, että onko " oikein" mennä adoptiojonoon lapsettomien kanssa, kun kerran itsellä on jo bio-lapsia. Toisaalta tiedän, että orpoja ja hylättyjä lapsia on maailma täynnä, joten ehkä en sitä lasta keneltäkään lapsettomalta veisi...Me emme ole puhuneet maavalinnasta miehen kanssa vielä mitään, koska tosiaan asia ei ainakaan vielä niin ajankohtainen, mutta itselläni on ollut mielessä Intia tai Etiopia. Ainakin Interpedian sivuilla oli esim. Intiasta, että myös (bio)lapsiperheet voivat adoptoida sieltä ainakin erityislapsia.

Onnea teille kaikille adoptioprosesseihin, jotka olette jo niihin lähteneet mukaan!

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että onko teillä muilla adoptioasia edennyt viime keväästä? Meillä ei, koska asia ei ole ollut ajankohtainen, mutta silti pohdituttaa, että jospa joskus. Tosin nyt " vaivaa" vauvakuume ja jos meille neljäs biolapsi suodaan, niin sitten adoptiohaaveet voi varmaankin unohtaa, koska tietääkseni voi olla maksimissaan 3 biolasta, jos haluaisi adoptoida. Vai onko jollain teistä asiasta muuta tietoa? Niin paljon olen kuitenkin asiaa pähkäillyt, että olen tutkinnut suomalaisten adoptiovälittäjien nettisivut (pela, interpedia ja hesan kaup. sos.toimisto) ja meidän maavalinta olisi Intia (tai toisena Etiopia), koska muuta maat sulkeutuvat biolasten määrän vuoksi pois. Intiasta tulee nettisivujen mukaan muutama n. 2-vuotias erityistarpeinen lapsi. Katsotaan nyt miten asiat etenevät...Edelleen olen tietysti sitä mieltä, että lapsettomuudesta kärsivät ovat tietysti meidän muiden edellä adoptioprosesseissa. Harmittaa kaikkien puolesta adoptioprosessin hitaus (varsinkin kun lukee Kiina-jonoista ym.). Totta kai on ymmärrettävää, että prosessi on tehtävä huolellisesti jne. mutta kun maailma on täynnä kodittomia lapsia, jotka kaipaisivat perhettä itselleen, niin sydäntä ihan kirpaisee tämä tilanne. Sekin on jännä, että sitten jossain USA:ssa joku Angelica Jolie ja Brad Pitt voivat adoptoida vaikka kuinka monta lasta eri maista ja tehdä siinä sivussa biolapsiakin...Tosin kaikki kunnia heille asiasta, että ovat halunneet itselleen suurperheen :)



Kirjoitelkaahan!

Etiopiasta sen verran, että Interpedia on helmikuussa tarkentanut hakijakriteereitä: perheessä voi ennestää olla korkeintaan kolme kotona asuvaa lasta (bio tai adoptoituja). Mutta tilanteethan voivat muuttua. En tiedä nimenmaan Etiopiasta, mutta usein jos on valmis adoptoimiaan erityistarpeisen lapsen, kriteereistä ollaan valmiita jossain määrin joustamaan, joten sitä vaihtoehtoa kannattaa myös pohtia ja selvittää mahdollisuuksia palvelunantajilta.



Jenkeissä tosiaan adoptiot on ihan toisessa mittakaavaassa, Jenkit eivät ole sitoutuneet Haagin sopimukseen, eli adoptiotoiminta on aika villiä, rahalla saa. Tukevat runsaskätisesti adoptioon luovuttavia tahoja mikä sinänsä on hyvä, mutta eettinen puoli tahtoo välillä unohtua.

Vauva-lehden lukijoiden blogeista löytyy nyt uusi blogi juuri tästä aiheesta. Nimi: Sydämissä odotetut.