Minua surettaa viedä 3v päiväkotiin 21 lapsen ryhmään.

ja hommaa vaikka pari muuta lasta teille samaan hoitoon. niin saat mieluisen hoitajan, vähän lapsia ja tutun ympäristön lapsellesi. tietty rahaa saattaa mennä enempi mutta mitäpä ei tekisi lapsensa edestä...

Sama kriisi minulla oli vielä kuukausi sitten, kun päiväkotiura oli alkamassa ainokaiseni täyttäessä 3. Sama tunne jatkui tutustumisviikon ajan ja vieläsen jälkeenkin. Nyt kolmannella päiväkotiviikollaan lapsi ihmetteli " miksen pääse päiväkotiin" kun ilmoitin, että huomenna on vapaapäivä :)



Että silleen. Siis minulle ollut paljon vaikeampaa, kuin muksulle vaikka onkin ainokainen lapsi perheessämme ja joutuu yhtäkkiä isoon ryhmään. Kerhoissa toki käyty, mutta aivan eri asia.



Siispä älä murehdi (helmpommin sanottu kuin tehty), taatusti lapselle helpompaa kuin sulle. Ja suosittelen tutustumisjaksoa, saat itsekin käytännössä nähdä päiväkodin rytmiä ja toimintaa... ja uskot, että lapsesi todella voi viihtyä siellä!

hommata hoitajaa kotiin ja muita lapsia samaan hoitoon. Mutta sekin on kuitenkin olemassaoleva vaihtoehto, jota kannattaa harkita ja etsiä asiasta tietoja! T.3

lapseni on aika arka ja ujo sosiaalisissa tilanteissa, siksi tuo hoitoon vieminen tuntuu niin arveluttavalta. Vaikka käymme viikottain kerhoissa, suuret ryhmät kauhistuttavat lasta, tai ainakin hän hakee kovasti turvaa äidistään/isästään.

t.ap

4 tässä vielä...



Lapset ovat hurjan erilaisia ryhmässä, kun äiti/isä ei ole läsnä. Koetapa tutustumisjaksolla olla välillä " piilossa" , kun on vaikka joku askarteluhetki. Saatat yllättyä! Ja todella nopeasti muut lapset tulevat tekemään tuttavuutta ja ystävystymään. Itse pelkäsin myös erityisesti tyttöjen jo ryhmäytyneen omiin klaaneihinsa, aivan suotta!



Juttele PALJON hoitajien kanssa, kysele rutiineista,toimintatavoista ja kerro lapsestasi. Sitä paremmin osaavat huomioida yksilöllisesti mitä enemmän tietävät lapsesta. Taustoistakin, osaavat sitten kysellä juttuja/kääntää keskustelua asiaan mitkä lapselle mieleisiä jne.



Jännä huomata omia fiiliksiä, kun se pieni 3vee (vauvani) kertoilee juttuja kavereista ja touhuistaan. Ja kumman nopeasti oppivat uusia asioita päiväkodissa ;) mm liimaamaan juustoa naamaan ja tekemään paidasta hupun pään yli, kun ruoka ei maistu :)



Meillä tutustumisjakson jälkeinen (siis ensimmäinen varsinainen hoitoviikko) oli rankka: lapsi jäi vielä murehtimaan perään aamuisin, välillä ihan kunnon huutoakin. Oltiin kaikki väsyneitä muutenkin, varmaan silkasta jännittämisestä. Kummasti vaan murehtiminen loppui, kun äiti lähti näkyvistä. Eli enää eteiseen en huutoa kuullut. Eli jos jää huutamaan poistut vaan paikalta sydän vuotaen ja iloisesti moikaten. Nurkan takana sitten tirautat itse itkut. Ja meillä on kokoajan puhuttu päiväkodista lapsen kuullen ihanana paikkana, siitä olen ollut tosi tarkka. Toisella viikolla ei itkuja enää tullut, välillä sai oikein neuvotella kotiinlähtiessä. Ja nyt tosiaan ihmettelee miksen SAA mennä päiväkotiin.



Ja lohdutukseksi: kyllä kolmevuotias on jo tutkimustenkin mukaan valmis päiväkotiin ja sitä jopa suositellaan. Ja hän osaa kertoa mitä on tehnyt, mikä oli kivaa ja tapahtuiko jotain kurjaa.



Tsemppiä vaan teille...tiedän tasan tuntemuksesi!! Mutta olen satavarma, että yllätyt kun homma lähtee käyntiin ja päiväkotielämä rullaamaan.

Tuli sellainen olo, että tyttö kyllä pärjää paremmin kuin itse nyt pystyn kuvittelemaan.

eipä kestä! tuli vaan sellainen olo, että olisin itse kirjoittanut tuon viestisi silloin kuukausi sitten :)



Ja OIKEASTI: minä itkeä tihrustin bussissa matkalla töihin ekalla hoitoviikolla, kun tyttö jäi itkemään perääni. Eli todella otti koville tuon " oman vauvan vieraille jättäminen"