Matkustelkaa lastenne kanssa! Joidenkin aikuisten lähtöpelko kotoa on naurettavaa ja opittu pienenä.
Asuimme maalla, Oulusta itään, kun olin lapsi. Äiti kertoi joskus siellä naapureiden ihmetelleen syvästi, että joka kesä perheemme teki matkan Tampereen kautta (siellä mummi) Helsinkiin, jotta me lapset päädisimme Linnanmäelle ja Korkeasaareen. Joskus suuntana oli Turku. Kun kasvoimme, tulivat mukaan laivamatkat Turusta Ahvenanmaalle ja sitten Ruotsiin, ja myöhemmin lentomatkat Helsingistä Tanskaan, Saksaan jne. Ei mitään kalliita hienoja matkoja, vaan sellaisia mihin oli varaa kun niihin säästettiin.
Mitään niin surkeaa ei ole, kuin aikuisen (nuorenkin aikuisen) pelko lähteä kotoa liikkeelle kun ei (omien sanojensa mukaan) tiedä, miten lentokentällä ollaan, miten hytti laivalla löytyy, miten hotelliin mennään, miten seisovasta pöydästä haetaan ruokaa j.n.e.
Mitään palvelusta ette tee lapsille, joita kasvatatte pussissa, nurkkakuntalaisiksi junteiksi.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
No tää nyt ei ollenkaan pidä paikkaansa. Asuin Helsingissä ja matkusteltua tuli, sen verran itseasiassa, että en tajua, miksi enää pitäisi mennä mihinkään? Matkaaminen ei ole mitään lepoa, mitä sitä lomaltaan kaipaa.
Olen käynyt 14 Euroopan maassa, jos Suomi lasketaan mukaan, näistä vain yhdessä päälle 5-kymppisenä ja muissa alle 3-kymppisenä.
Olin tosi pienituloinen ikävuodet 22-47, niin ei kiinnostanut matkustaa ja pistää vähiä rahojaan siihen.
Minulla on kaksi lasta ja ollaan käyty heidän kanssaan Ruotsissa ja Sloveniassa. Lähden matkalle vain, jos jokin syy saa minut kiinnostumaan menemisestä. Mikään itsetarkoitus ei muualla käyminen ole minulle todellakaan, eikä sellainen takaa millään lailla mitään matkustusintoa, päinvastoin, tuntuu aika turhalta kun on nuorena saanut viettää viikkoja tai kuukausia ulkomailla, kuten minä, niin mennä sinne tyhmänä turistina alle viikoksi ja maksaa
Kuulostat juuri tuollaiselta lähtöpelkoiselta, jos jenkkeihin matkustaminen on sinusta "elämän riskeeraamista".
Mutta sinänsä on tietenkin täysin ok olla matkustamatta, jos se ei huvita tai siitä ei koe saavansa mitään irti.
Itse en hirveästi lapsena matkustanut, kun eihän keskiluokkaiset perheet ylipäätään vielä kasarin alussa missään käyneet saati 70-luvun puolella. Mutta pääsin sentään johonkin kuten viikoksi Espanjaan. Mutta kasarin lopussa sain kielikurssin ja pari vuotta myöhemmin pääsin jopa Amerikkaan kesäksi. Sinne lensin yksin alaikäisenä ja vielä pari sisälentoa USA:n sisällä. Selvisinpä vaan hengissä perille.
Omat lapset on reissanneet sinne ja tänne lapsesta. Suomessa ja ulkomailla. Tytär täytettyään 18 lähti kavereineen matkalle ja sanoi, että ne muut jännitti kauheasti. Häntä ei jännittänyt mikään muu kuin se riemu, että pääsee ilman vanhempia ja kavereiden kanssa johonkin. Ei hänelle käynyt mielessäkään, että lentokentällä olisi jotain vaikeaa. Tai perille päästyä ei onnistuisi itseään hoitamaan jostain lentokentältä hotelliin kaupungille. Asiat on loppujen lopuksi tosi yksinkertaisia ja nykypäivänä voi vielä etukäteen googlella hankkia ohjeet. Joskus aiemmin piti vaan itse kentällä sitten selvittää, mistä menee bussi tai juna ja miten pääsee sinne hotelliinsa.
Vierailija kirjoitti:
Surkeeta että jotkut nysvää koko ikänsä jossain pikku kylässä. Kaikkien pitäisi nähdä mitä muuta maailmassa on.
Kuinka isoa kylää pitäisi käydä katsomassa, ettei olisi nysväämistä? Tai jos käy katsomassa jotain pientä kylää, niin onko sekin nysväämistä?
Taas niin tyhjänpäiväinen aloitus kuin olla voi. Miten se sinun kinkkuasi hankaa, että joku viihtyy kotonaan?
Minusta on tosi hyvä juttu, että ihmiset viihtyvät siinä elämässä, jota elävät. Jos joku haluaa asua maalla ja siellä pysyä niin siitä vaan! Ei ole minulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Saman huomaa mökillä: naapurissa on vuokramökki, suurin osa sen vuokraajista ei tiedä, miten mökillä ollaan. Ei ole koskaan lämmitetty saunaa tai soudettu eikä ymmärretä, että naapurin piha ei ole jokaisenoikeuden piirissä. Sitä oletetaan, että joku tulee jostain ja tekee kaiken, kun on totuttu lomailemaan lentomatkan päässä jossain hotellissa.
Itse olen yöpynyt ensimmäisen kerran mökillä joskus nelikymppisenä. En minäkään saunaa osannut lämmittää, ennenkuin opettelin. Annas kun arvaan, olet itse viettänyt aikaa jossain sukulaisten mökeillä. Kaikilla ei ole sellaisia.
Kun itse olin koululainen 90-luvulla, meidän luokalla oli vain yksi lapsi, joka matkusti ulkomaille joka vuosi. Ei siitä oikein osannut kateellinen olla, meillä muilla oli matkakohteena ruotsinlaivat, kesämökit, museot ja kansallispuistot. Futisjoukkueen kanssa oltiin viikon leirillä Ruotsissa ja koulun kanssa luokkaretkellä Ahvenanmaalla (kutosluokka) ja Norjassa (ysiluokka).
No nyt oma lapseni on (omien sanojensa mukaan) luokan ainut, joka ei ole käynyt ulkomailla eikä lentokoneessa. Itse en kaipaa matkustelua ulkomaille ja jos rehellisiä ollaan, käytän lomarahat mieluummin kotimaassa kuin veisin ne ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Muutin 8000 as paikkakunnalle ja suoraan sanottuna ollut aika järkytys millaista väkeä täällä asuu. Vaikka asutaan etelässä, silti esim. Suomen isot kaupungit Tampere, Turku ja Hki aivan vieraita monille, eikä uskalleta lähteä mihinkään.
Olen kotoisin tällaisesta pikkukunnasta. Onneksi juna-asema oli kohtuullisen matkan päässä, joten teininä viikonloput kuluivat usein matkustellessa Suomen kaupunkeihin. Jos tämä olisi ollut kiellettyä minulta, olisin varmaan jämähtänyt samanlaiseksi pelkääväksi vellihousuksi kuin monet muutkin kyläläiset. Olen vahvasti sitä mieltä, että tuppukylä on lapselle ja nuorelle vahingollinen paikka kasvaa, ellei lasta viedä ahkerasti näkemään elämää kylän ulkopuolelle.
Minä olen matkustellut ympäri maailmaa ja inhoan koko hommaa. Jos olis musta kiinni niin en poistuis kotoani koskaan.
Noin se yleensä oli täällä maaseudulla. Jos vanhemmilla maatila niin ei sieltä lähdetä minnekään lomille. Koskaan ei kesällä tehty mitään reissuja perheen kanssa vaan kotona töitä!
Vierailija kirjoitti:
Matkustamattomuus on palvelus maapallolle.
Ehkä jos kysymys on lentomatkustelusta. Toisaalta, nurkkakuntalaisuus johtaa helposti siihen, että pelätään kaikkea uutta ja erilaista ja aletaan äänestää persuja. Se ei ole palvelus kenellekään, kaikista vähiten maapallolle.
Ei meillä matkustettu, mutta minusta tuli himomatkustaja yhdessä vaiheessa, mutta nyt taas ei kiinnosta matkustaminen laisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Surkeeta että jotkut nysvää koko ikänsä jossain pikku kylässä. Kaikkien pitäisi nähdä mitä muuta maailmassa on.
Ai käydä katsomassa mitä paskaa muualla on ja kuinka ihanaa kotona onkaan. No sen jo tietää matkustamattakin.
Ei se matkustaminen ole niin iso juttu. Itse matkustin ekan kerran ulkomaille joskus lähemmäs kolmekymppisenä. Joo, olihan se jännää, kun kaikki piti oppia siinä paikassa ja kauas lähdin. Kiva reissu oli ja tekisin uudelleen, jos olisi rahaa. Mutta tuostakin on jo 15 vuotta tai jotain. Nykyisin näkee maailmaa myös netin kautta.
Joka vuosi matkustellaan lasten (3 kpl) ulkomaille. Joskus kaikki, joskus vain jonkun lapsen kanssa. Tässä lapset tosiaan oppii kulttuuria ja kielitaito kehittyy. Osaavat myös luovia itsekin hienosti ulkomailla. 16 v. poikakin osaa jo hienosti itse hoitaa hommansa mm. Pelireissuillaan ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tää nyt ei ollenkaan pidä paikkaansa. Asuin Helsingissä ja matkusteltua tuli, sen verran itseasiassa, että en tajua, miksi enää pitäisi mennä mihinkään? Matkaaminen ei ole mitään lepoa, mitä sitä lomaltaan kaipaa.
Olen käynyt 14 Euroopan maassa, jos Suomi lasketaan mukaan, näistä vain yhdessä päälle 5-kymppisenä ja muissa alle 3-kymppisenä.
Olin tosi pienituloinen ikävuodet 22-47, niin ei kiinnostanut matkustaa ja pistää vähiä rahojaan siihen.
Minulla on kaksi lasta ja ollaan käyty heidän kanssaan Ruotsissa ja Sloveniassa. Lähden matkalle vain, jos jokin syy saa minut kiinnostumaan menemisestä. Mikään itsetarkoitus ei muualla käyminen ole minulle todellakaan, eikä sellainen takaa millään lailla mitään matkustusintoa, päinvastoin, tuntuu aika turhalta kun on nuorena saanut viettää viikkoja tai kuukausia ulkomailla, kuten minä, niin mennä sinne
Kuulostat juuri tuollaiselta lähtöpelkoiselta, jos jenkkeihin matkustaminen on sinusta "elämän riskeeraamista".
Mutta sinänsä on tietenkin täysin ok olla matkustamatta, jos se ei huvita tai siitä ei koe saavansa mitään irti.
No siis, riski kuolla sellaisella reissulla on olemassa. Varsinkin kun siellä on nyt tipahdellut jos minkämoisia koneita. Jos mulla ois jokin oikea tai tärkeä syy mennä sinne, voisin mennäkin. Mutta mainitsin sen esimerkkinä paikasta, johon en matkustaisi ellen pitäisi riskiä (vaikka se onkin pieni) turhempana, kuin halua mennä sinne.
Suurin osa matkustelusta on täysin turhaa.
Meidän lapset muuttivat jo ulkomaille asumaan ensimmäisen kerran Belgiaan alle 1-vuotiaana, sitten Saksaan pari-vuotiaana ja sen jälkeen muuttoja eri maihin on ollut useampia. Puhumattakaan siitä, että olemme heidän kanssaan kiertäneet ympäri maailmaa muutamia kertoja.
On täysin ok, jos aikuisena ei koe kiinnostusta matkustamiseen silloin ei tietenkään ole mitään järkeä matkustaa. Mutta kuten AP mainitsi, lapsille kannattaa näyttää matkustamista ja uusien paikkojen tutkimista, aivan kuten heille kannattaa tarjota muitakin kokemuksia. On harmi, jos matkustaminen aikuisena jää vain siksi, ettei uskalla tai tiedä, millaista se on. Jos sen sijaan tekee tietoisesti päätöksen olla matkustamatta, koska tietää, ettei pidä siitä, niin siihen ei kenelläkään ole mitään sanomista.
Paljon parempi ettei opeteta tyhjänpäiväiseen matkustamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti , matkstakaa ulkomaille. Lastenne kanssa. Lapset saa kokemuksia, ja elämyksiä, joita varmasti jatkavat omien lastensa kaa. Esim joku Kreetan loma ei varmasti ole liian kallis, jos vaan oikeaa halua on Tytär on lukiossa, hänen luokallaan on vain yksi tyttö joka ei ole ollut ikinä lentokoneessa...wasalandiassa kuulemma on kerran käynyt.. :(
Täsmälleen samaa mieltä..eli matkustakaa hyvät ihmiset perheenä, käykää kylpylöissä, ruotsin laivalla, Tallinnassa, ja tosiaan vaikkapa siellä Kreetalla. Meillä lapsi oppi uimaan just Kreetalla, 6 vanhana..kävimme joka kesä etelässä siihen asti kun tytär oli 16v. Eli Kreeta, Rodos , jne eli ihan perussettiä.mutta kokemuksia, elämyksiä, ja muistoja roppakaupalla. Nyt tytär aikuinen, ja tykkää matkustamisesta, lähtee kahdelle keikallekin ensi kesänä, ulkomaille,&
Joo, tosi tärkeetä käydä jossain Kreetalla! 😆 Kävimme Sloveniassa, ja tytär (14v.) napisi, kun me ei menty Kreikkaan. Ihmettelin sitä vähän, niin selvisihän se myöhemmin, mikä sellaisella lomalla olisi ollut eksoottista; kaduilla parveilee kodittomia kulkukissoja toisin kuin koto-Suomessa! Ja hän ois halunnut päästä niitä katselemaan ja silittämään. (Kotipuolessa on silitettävänä kahdessa eri kodissa vain kolme kissaa 🙄 )
Surkeeta että jotkut nysvää koko ikänsä jossain pikku kylässä. Kaikkien pitäisi nähdä mitä muuta maailmassa on.