Saako mielestäsi lapsi kylässä ottaa pöydästä useita eri syömisiä ja jättää sitten kaiken syömättä?

Ei tarvitse kaikkea rohmuta.. Eri asian, jos maistaa jotain uutta, josta ei sitten pidä, silloin voi ottaa toisen vaihtoehdon..

ennen kuin muuta saa.

Niinhän ne kaikki muksut tekevät koulussakin.

Lähetä Afrikkaan, jos et muuta keksi.



Miten pienestä asiasta voi itselleen kehittää ongelman?

Viipale banskua tai omenaa, vähän jugurttia, pieni pala leipää, murunen kananmunaa...

loppuun. Tuleepahan näin ainakin jotain syötyä ja mitä väliä sen on jos nyt joskus kylässä noin tapahtuu? Ei kotonakaan tartte kaikkea syödä. Vähän ruokaa haaskiin, ei sen kummempaa.

tyttö(3.v) kyl jättää mut yleensä mä syön sit jämät, mut en mä anna ihan kaikkee maistella yleensä jos on jo kaks eri evästä ottanu ni sit toppuuttelen!

eikö mielestäsi ole vähän hölmöä mättää lähes kokonaisia banaaneja, jugurtteja ym. roskiin? Kyse ei ole pelkästä rahasta, mielestäni vaan nykyään ihmiset kohtelevat ruokaa ja muutakin tavaraa ihan kuin se olis roskaa ja millään ei ole mitään " väliä" .

Musta noi afrikka letkautukset ei välttämättä ole hauskoja naljailuja. Toisen nälänhätä etietenkään ratkea sillä että me syömme aina lautasen tyhjäksi, mutta ei se musta vitsin aihekaan ole että toisilla ruokaa ei ole ja että me sitä mätämme toisaalla roskiin. Kyse on enemmän periaatteesta, pitääkö nykyään lapsille sallia ihan kaikki?

ap

Ok, ihan outo ruoka ei välttämättä uppoakaan ja sitä saa jättää, mutta tuollaisten tuttujen ruokien kanssa ainakin vähän vanhemman lapsen on syytä jo etukäteen miettiä, mitä tahtoo. Ja jos ei maistu, ei saa uutta tilalle kovin montaa kertaa.



Emännän siihen on paha puuttua, mutta äidin kyllä pitäisi.

joten en todellakaan syö lasten jämiä.

sitä laulua, että " jos et syö, AFrikan lapsille kelpaa kyllä" . Idioottimaisin kasvatustapa minkä tiedän.



Omia lapsiani en pakota syömään. En myöskään kyllä anna ottaa ylen määrin tarjottavia.

Pikkulapselle sallin haaskauksen ja maistelun. Isomman pitää kyllä tietää etukäteen, mitä haluaa. Toki virhearvioita ja pettymyksiä sattuu, mutta ap:n kuvaaman kaltaista en hyväksyisi omilta lapsiltani, en kylässä enkä kotona.



Kannatan tuota maistiasipala-systeemiä, eli ei anneta kerralla koko banskua tai isoa leipää vaan vähän kerralla.



Kyllä vanhempien pitäisi tuntea lapsiaan sen verran, että osaavat kyläpaikassakin sanoa, mitä ja miten paljon lapsi todennäköisesti syö.



Ja kyse ei ole rahasta vaan normaaleista käytöstavoista ja ruoan kunnioittamisesta. En pakota lapsiani syömään ruokaa jos eivät jaksa/tykkää, mutta kuvatunlaista nököstelyä ja ruoan haaskaamista en ymmärrä yhtään.

Vierailija:

loppuun. Tuleepahan näin ainakin jotain syötyä ja mitä väliä sen on jos nyt joskus kylässä noin tapahtuu? Ei kotonakaan tartte kaikkea syödä. Vähän ruokaa haaskiin, ei sen kummempaa.

Jos esim. jogurtti on erilaista, kuin mitä lapsi on tottunut syömään, saattaa hän luulla ottavansa " tuttua herkkua" ja sitten pettyä pahasti. Makuaistien herkkyys vaihtelee suuresti ja itse muistan lapsena itkeneeni monet itkut, kun minut pakotettiin aina syömään lautanen tyhjäksi.



Viimeistään esikouluiässä lapsen pitäisi kuitenkin osata jo ennakoida ja jos kerran vaihtoehtoja on, niin jättää ottamatta sellaista, joka saattaa olla " ei-niin-maistuvaa" . Omia lapsiani en ole pakottanut syömään, mutta perusruokien kanssa nirsoilua en kyllä ole hyvällä katsonut. Ap:n kertoma banaanin ottaminen ja siitä jämien jättäminen ei tulisi meillä kuuloonkaan (poikkeustapauksena ehkä äärimmäisen raaka tai ylikypsä banaani).



Osa lapsista on nykyisin melkoisen hemmoteltuja js herkkuihin tottuneita. Meillä oli yökylässä tuttavaperheen 7-vuotias ja hän jätti ruokapöydässä ruoan lähes koskematta (tarjolla niinkin eksoottista ruokaa kuin spagettia ja jauhelihakastiketta). Heti ruoan jälkeen hän oli jo välipalaa kyselemässä... Sama toistui seuraavana päivänä (riisiä ja kanakastiketta). Välipalaksi paistamiani korvapuusteja sentään meni kaksi lennossa, kolmattakin kyseli, mutta olivat jo loppuneet.

Vierailija:

Pikkulapselle sallin haaskauksen ja maistelun. Isomman pitää kyllä tietää etukäteen, mitä haluaa. Toki virhearvioita ja pettymyksiä sattuu, mutta ap:n kuvaaman kaltaista en hyväksyisi omilta lapsiltani, en kylässä enkä kotona.

Kannatan tuota maistiasipala-systeemiä, eli ei anneta kerralla koko banskua tai isoa leipää vaan vähän kerralla.

kylässäkin.

Oma 2-vuotiaamme on opetettu siihen, ettei kaikkea oteta kerralla. Ja jos ruokaa ei syödä, ei tipu välipalojakaan.



Mun mielestä siis kun tulee vieraita, niin meidän säännöt pätee, ainakin lähimmillä tutuilla.. Lapset eivät ole tervetulleita kahvipöytään, jos ruokaa ei ole syöty (mulle kuitenkin riittää se, että ruokaa maistetaan).. Ikinä ei ole tullut lasten kanssa tästä ongelmaa, mutta ne vanhemmat! Mieheni sisko jaksaa aina ruikuttaa siitä, kuinka heidän nicopetterin _pitää_ saada keksiä, kun se niin tykkää siitä.. Vaikka nicopetteri itse olisi sääntöjen kanssa ihan sovussa. Ihme homma!

Tarjoan heille yleensä montaa eri herkkua kahvipöydässä. Jokainen saa syödä mitä haluaa, ja jättää syömättä mitä haluaa. En minä katso että tuokin menee hukkaan kun pitää heittää roskiin, tai mitä tuo syö noin paljon. Jos en halua tarjota niin paljon, niin pidän loput ruuat kaapissa piilossa.



Ette kyllä kauhean vieraanvaraisilta kuulosta.



Omat lapseni ovat niin epäluuloisia herkkujen suhteen, että pyytävät saada vain pienen maistiaspalan. Mutta joskus kylässä emäntä tuputtaa lasta että ota vain kokonainen, silloin ei mielestäni lapsen tarvi syödä loppuun, koska ei itse ole edes hallunnut.

vaan ihan tavallisesta välipalasta. Eikä mistään juhlasta (vaikka sama kyllä toistuu synttäreillä, mutta silloin lapset eivät malta mitään) Ja kun vierailemme samojen ihmisten kanssa usein toisillamme, kyse ei ole enää edes vieraanvaraisuudesta. Minusta vaan on hölmöä heittää joka kerta menemään isohko satsi välipalatarpeita. Myöskään ruualla lapset eivät jaksa syödä mitään. Sitten 10 minuutin päästä haluaisi banaania tms---jota jo sitä edellisellä välipalalla meni roskiin...

t.ap

Vierailija:

Olen pohtinut miten suhtautua kyläileviin lapsiin jotka esim. välipala/iltapala pöydässä vanhempiensa avustuksella haluavat ottaa ensin jugurtin, sitten leivän, kananmunan, banaanin, omenan jne jne joista jokaisesta haukataan vähän ja sitten sanotaan " en jaksa enää syödä" . Meillä lapsille on yritetty opettaa että ruokaa ei ole tarkoitettu roskiin heitettäväksi, ensin syödään yksi välipala loppuun ennen kuin otetaan toisen. Esim. jos valitsee banaanin se syödään ja sitten saa ottaa jugurtin. Hämmennyn pöydässä kun toinen (leikki-ikänen) saa rohmuta kaikkea. Mihin sitten laittaisin nämä puolisyödyt jämät?? en toisten jämiäkään alkais syömään, biojätteeseen ne on laitettava...

Ymmärrän sen ettei lapsia pakoteta syömään mutta eikö nykyään ole mitään maalaisjärkeä touhussa?= Vai onko tämä joku pedagoginen juttu jota en tiedä kun en ole kasvatusalalla??

vaan toistuvasta tilanteesta, niin olet mielestäni aiheesta nyreä. Lapsen äidin pitäisi jo osata ennakoida tilanne ellei lapsi sitten ole riittävän vanha. " Normaali" ennakkoluuloisuus ja uusien makujen vierastaminen on ihan eri juttu kuin tällainen kuvaamasi syömisellä pompottaminen. Syömisestä/syömättömyydestä on ehkä tullut lapselle vallan lähde ja niinpä hän ei syö, kun tarjotaan, mutta hetken päästä kuitenkin taas pyytää - ja taas jättää. Kyllähän tuolla tavalla huomiota saa! Ei tarvitse kuin vähän vihjata äidille, että on nälkä ja äiti keskeyttää hommansa ja suunnistaa jääkaapille :)



Kuvaamani 7-vuotias on ihan samanlainen ja kyllä täytyy myöntää, että minuakin alkaa pikkuhiljaa nyppiä, kun pizzapalasta on haukattu vain vähän nurkasta (lapsi on ihme kyllä oppinut sanomaan " ei ole nälkä" , ilmeisesti kotona tuo on sallittu keino lopettaa syöminen), kun pojan toivomuksesta tilatun salamipizzan salami ei ilmeisesti ollut oikeanlaista ja sitten hetken päästä kuitenkin mahtuu 2-3 korvapuustia tai jäätelöpuikkoa. Napsisi vaikka nuo salamit pois ja söisi edes pohjan, mutta ei...



Äitinsä on sitä mieltä, että lapsi on pieniruokainen, mutta melkoisen roteva lapsi vähäisestä syömisestään huolimatta kuitenkin on. Taitaa kotona välipaloja mennä melkoinen määrä!



Omat lapseni eivät missään nimessä ole kaikkiruokaisia, mutta kyllä he sentään osaavat olla ottamatta, jos epäilevät, että ruoka ei maistu. Lisäksi he tietävät vallan mainiosti, että ylimääräisiä välipaloja ei meillä heru (herkkujakin on tarjolla oikeastaan vain suurempina pyhinä ja silloin, kun on vieraita).



18