Saako terapiasta tai vastaavista paikoista apua myös tähän "naisettomuuteen"?

Vuosi vuodelta vain alkaa mielialat synkistyä, kun en ole itse naista elämääni löytänyt ja olen yksi näistä "Ristoista".

Joskus unohdan asian ja jatkan elämääni harrastuksien parissa. Joskus taas surut ja murheet ottavat vallan.

Jos joskus siviilissä, työajan ulkopuolella, pääsen naisen kanssa jutteluasteelle asti, tulen siitäkin erittäin hyvälle tuulelle ja jaksan taas pitkän aikaa eteenpäin.

Omassa elämässäni tämä on yksi suurimpia murheita ollut aina. Joskus 25-vuotianaa olin vielä toiveikas, nyt synkistynyt jo enemmän. 

Ei ole auttanut liikunta, korkeakoulututkinto, tulot jne.