Missä iässä tajusit, että mitään rakkautta ei ole tulossa tässä elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeitä tapahtuu. Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Kun on avoin uusille asioille, asenne on kohdallaan ja osaa rakastaa itseään sellaisena kuin on niin voi olla vaikka mitä luvassa. Jos pää painuksissa kulkee päivästä toiseen ei pääse osaksi niitä hetkiä jotka elämän varrella siunaantuu. Täytyy olla toiveikas elämän suhteen ja antaa asioiden tapahtua ja edetä omalla painollaan.

Ja kun lakkaa tavoittelemasta rakkautta, jota ei ole tulossa, niin jää aikaa olla avoin kaikenlaisille muille uusille, hienoille asioille ja saa nauttia elämästään paljon enemmän. :)

Ei sen tarvitse olla mikään tavoittelemisen arvoinen asia vaan tulee jos on tullakseen. Ennemminkin toin asiassani esille sitä kuinka paljon jää kokematta asioita jos ei anna mahdollisuutta niiden toteutua. Pilvilinnojen maalaminen tuottaa usein pettymyksen. Parempi on elää jalat vankasti maan pinnalla, elää hetkessä nautiskellen päiväkohtaisista ilon aiheista. Ylipäätään tarkastella maailmaa ennemmin positiivisin silmin eikä anna liikaa asioiden vaivata pientä mieltään. Kaikki alkaa ja loppuu aikanaan, itse voi vaikuttaa moniinkin asioihin, tehdä asioiden eteen jotakin mikä vie asioita eteenpäin. Ei liikaa miettiä menneitä vaan keskittyä enemmän nykyhetkeen. Olla sinut itsensä kanssa, antaa hymyn loistaa ja tukea sekä kannustaa muita.

Olin 30+ kun tajusin että naisen rooli parisuhteissa on peestä. Suurin osa ikäisistäni miehistä toivoo perinteistä suhdetta (yhteenmuutto, nainen hoitaa kodin jne), joten ei kiitos. Nuorempiin en kykene, joten sinkkuna taidan jatkaa hamaan lopuun asti. 

Olen kyllä oppinut jo nuorempana, että miehille rakkaus = seksi. 

Mulla on puolisoni ja lasteni rakkaus. Se riittää. 

T: Tuntematon