Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuisitko sinä tällaisessa tilanteessa?
07.03.2007 |
Minä nimittäin ahdistun. Mies tekee yksityisyrittäjänä töitä kotoa käsin, työn luonne sellainen, että oikeastaan kaikki asiat hoituvat puhelimitse, suoria asiakaskäyntejä on tosi harvoin. Hän on viimeisen viiden vuoden aikana jotenkin eristäytynyt vanhoista ystävistään, eli tällä hetkellä ei tapaa ystäviään lainkaan. Hänellä ei myöskään ole yhtä ainutta harrastusta, jonka takia hän olisi koskaan pois kotoa. Eli tilanne on se, että mies on AINA kotona. Siis todellakin aina, yötä päivää, viikosta ja kuukaudesta toiseen, ainoat poikkeukset ovat vaikka kaupassa tai puolen tunnin lenkillä käynti. Ei ikinä voisi kuvitellakaan nappaavansa lasta kainaloon ja häipyvänsä vaikka ulos lapsen kanssa leikkimään tai vaikka mennä vanhemmilleen ilman mua illaksi.
Mua ahdistaa tämä aivan sikana. En saa ikinä olla sekuntiakaan yksin kotona. Mä olen niitä ihmisiä, jotka eivät koe erityisen rentouttavana vaikka leffassa tai kavereiden kanssa kahvilla käymistä, siis se on tottakai mukavaa ja kivaa, mutta jos haluan rentoutua ja rauhottua usein tosi kiireisestä tahdista, niin paras keino on mulle ehdottomasti olla joskus, edes pari kertaa kuussa, yksin kotona muutama tunti. Kuunnella oman maun mukaista musiikkia, olla puhumatta kellekään, tehdä ihan mitä haluan. Teen itse osa-aikatyötä, eli olemme todella todella paljon yhdessä. Suhteemme kärsii tästä tilanteesta ehkä kaikkein eniten, koska mulle tulee melkein klaustrofobinen tunne tänne neljän seinän sisään linnoittautuneesta miehestä, joka ei koskaan käy missään tai koskaan tapaa ketään, eikä koskaan lähde kotoa pois. Argh!!
Kommentit (4)
mieheni ei ole tässä kämpässä ollut vielä koskaan yksin (muutettiin syksyllä)
Hoidan lastamme kotona ja olen yrittäjä ja teen töitä kotona, Mies töissä kodin ulkopuolella ja tekee myös paljon viikon-kahden mittaisia työmatkoja. Toki käyn lapsen kanssa kylässä ja kaupoissa ym, mutta teen nämä reissut kun mies töissä. Tapaan myös kavereitani, mutta yleensä silloin kun mies työmatkalla, kun silloin kaipaan aikuuiskontaktia enemmän kun en näe mistäni iltaisin ja viikonloppuisin
Minun miestäni tämä ei kyllä ahdista, koska hän saa olla ihan tarpeeksi yksi taas noilla työmatkoillansa. Kun hän kotona, touhuaa joko lapsen kanssa kahdestaan tai sitten olemme koko perhe yhdessä ja sitten joskus hetken myös miehen kanssa ihan kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eksäni oli tuollainen ja olimme alituiseen yhdessä, siitä tuli ahdistava tunkkainen ihmissuhde johon ei enää mahtunut ystäviä, sukulaisia eikä harrastuksia. Yritä itse pysyä virkeänä, häntä et varmaan voi pakottaa mutta älä mene siihen samaan.
Periaatteessa hyvä ihmissuhde on muuttunut nimenomaan tunkkaiseksi ja ahdistavaksi, elämäni miehestä on tullut ajoittain melkein rasite. Tuntuu, ettei tähän kuvioon mahdu mitään muuta, tunnen että mieheni takertuu muhun eikä kai ihme, koska olen hänen ainoa aikuiskontaktinsa. Yäk!! Käyn itse ulkona, tapaan ystäviäni, yritän hankkia muita " ärsykkeitä" elämääni, mutta mua masentaa tämä kotisysteemi todella, esim. seksielämämme on aika kuollutta tällä hetkellä koska mua ei kertakaikkiaan nappaa. Olen yrittänyt puhua tästä asiasta n. sata kertaa ja selittänyt juurta jaksaen mutta syyttelemättä, että joskus tarvitsen minäkin omaa rauhaa ja omaa tilaa, ja että se on meidän keskinäinen suhteemme joka kärsii tästä eniten. Mies tuntuu aina yhtä ymmärtäväiseltä, mutta käytännössä on niin mukavuudenhaluinen, ettei koskaan tee asialle mitään. ap
En yhtään ihmettele, että tulee klaustrofobinen olo, ei kuullosta normaalilta. Jokainen tarvitsee omaa aikaa ja mun mielestä pitkässä ihmissuhteessa toinen on velvollinen antamaan tilaa toiselle.