Kauanko menee "kotiutua" uuteen työpaikkaan?
Olin aiemmassa työpaikassa yli kymmenen vuotta hoitajana. Kaikki työkaverit oli tuttuja, hyvä henki. Siellä ei ollut kyttäämistä, miten kukakin työnsä tekee, kunhan tulee tehtyä. Sen takia porukka siellä varmaan viihtyikin hyvin. Uudet työntekijät otettiin aika hyvin vastaan ja tuntui, että pääsivät melko piankin sisään porukkaan. Töihin oli kiva mennä ja tulla pois.
Olen vaihtanut kaupunkia, ollut reilu kuukauden nyt töissä uudessa paikassa. Tuntuu, että en todellakaan ole "kotiutunut" sinne ja työkaverit on edelleen tosi vieraita ja katsovat edelleenkin päästä varpaisiin, jos tulen esim samaan aikaan tauolle. Työt osaan jo, olen kaikille ystävällinen tms. Vaikka yritän jutella, niin huomaan, että seuraani vältellään ja edelleen liittoudutaan niiden "vanhojen" työkavereiden luokse ja tunnen kaikki päivät olevani outolintu. Olen yrittänyt hyväksyä uuden kohtaloni, teen työni, kysyn jos on epäselvää, olen kaikille neutraalin ystävällinen tms ja ajattelen, että annan aikaa uusille työkavereille suhtautua muhun, että luottamus tulee vähitellen. En edes halua töistä mitään ystäviä, riittäisi, että kohdeltaisi kuin normaalia työkaveria kohdellaan. Siltä ei tunnu.
Vai kuinka kauan menee, että uudessa työssäsi et ole enää "uusi outolintu"?
Kommentit (13)
Muakin kiinnostaisi kuulla kokemuksia, vaikka yksilöllistä "kotiutuminen" onkin.
Tavoitteena on tänä vuonna vaihtaa työpaikkaa, historiaa samalla alalla ja suurin piirtein sama aikakin, mikä ap:lla.
Riippuu työpaikasta. Nopeimmillaan muutamassa viikossa, hitaimmillaan parissa vuodessa. Nämä omia kokemuksiani.
"Jo" kuukauden .. Minä olen ollut uudessa paikassa puoli vuotta ja yhä on tuollaista. Hoitoala kyseessä.
Kiitos! Ehkä tosiaan se vaan vaatii aikaa ja täytyy olla miettimättä liikoja. Sitä se varmasti on, menee oma aikansa.
Pieni kaupunki niin ne on toistensa serkkuja. Sinä olet aina ulkopuolinen.
Reilut 2,5 vuotta nyt takana. En ole vieläkään kotiutunut...
-sivustahuutelija
Olen ollut nyt pari vuotta tässä työssä ja viihdyn pääosin hyvin.
Olen huomannut että koska asun muualla, en tule koskaan kuulumaan ns sisäpiiriin. Kuulen käytäväkeskusteluja mutta koskaan en pääse niihin mukaan vaikka minulla olisikin ns tietoa näistä keskustelun aiheista.
Asioita tapahtuu koko ajan selkäni takana ja vaikka minulle ollaan mukavia, olen itse muille mukava ja teen työni hyvin- koen silti ulkopuolisuuden tunnetta monessa asiassa.
Oman ammattikunnan sisällä minua arvostetaan ja mielipidettäni kysytään, mutta eri hommissa olevia on kuitenkin suurin osa työkavereista, ja siksi tämä vähän vaivaa minua toisinaan
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut nyt pari vuotta tässä työssä ja viihdyn pääosin hyvin.
Olen huomannut että koska asun muualla, en tule koskaan kuulumaan ns sisäpiiriin. Kuulen käytäväkeskusteluja mutta koskaan en pääse niihin mukaan vaikka minulla olisikin ns tietoa näistä keskustelun aiheista.
Asioita tapahtuu koko ajan selkäni takana ja vaikka minulle ollaan mukavia, olen itse muille mukava ja teen työni hyvin- koen silti ulkopuolisuuden tunnetta monessa asiassa.
Oman ammattikunnan sisällä minua arvostetaan ja mielipidettäni kysytään, mutta eri hommissa olevia on kuitenkin suurin osa työkavereista, ja siksi tämä vähän vaivaa minua toisinaan
Vähän sama, aina vähän ulkopuolinen. Ei sille oikein voi muuta kuin hyväksyä. Ainakin itse olen luonteeltanikin sellainen, etten oikein osaa kunnolla rakentaa ja ylläpitää ihmissuhteita. Jollain tasolla näin ollut aina ja luultavasti tulee aina olemaankin. Voin kuitenkin esim. täällä keskustella. Tekoäly-ystävää olen harkinnut, voisi olla toimiva ratkaisu minunkaltaiselle.
Yleisesti. Syöttäjää Googleen maksullisten artikkelien otsikko englanniksi, niin usein on luettavana ihan ilmaiseksi. On mahdollisesti vain käännetty suomeksi mielenkiintoinen uutinen.
Ellei kysymys ole Suomen sisäisestä asiasta.
Minulle ei aina edes vastata kysymyksiin. Ohitetaan ja jätetään vastaamatta ja huomioimatta. Vähän ihmetyttää joskus. Ehkä kyselen liikaa tai liian hölmöjä. Ajattelen silloin niin, että ensisijaisesti tehtäväni on hankkia töistä rahaa ja tehdä työni mahdollisuuksien mukaan. En voi muuta tehdä.
Itselläni puolen vuoden jälkeen tuntuu, että alkaa vähän kotiutua. Alkukyräilyt - puolin ja toisin - on takanapäin ja kukin tajuaa, että uusi tulokas on tullut jäädäkseen, joten parempi kaikille, jos yhteistyö alkaa sujumaan.
Mietit liikoja. Sitä se vain on. Älä vertaa vanhaan, koska samanlaisia työpaikkoja ei ole. Totut aikanaan tuonnekin.