Sosiaalinen ahdistus pilaa elämän
Sosiaalinen ahdistus vie elämästä ilon. On kaikkea mitä haluaisi tehdä ja kokea - no hitto, teepä ne kun kaikki se vaatii myös sosiaalista kanssakäymistä. Esim. Matkailu, rakkaus - edellyttää ihmisille puhumista ja ihmisiin tutustumista. Nykyisellään selviydyn jotenkin työpäivän sosiaalisista tilanteista, vaikka niitäkin useimmiten vatvon jälkeenpäin, että olisi pitänyt sanoa niin tai näin, tai ei olisi pitänyt sanoa, tehdä tms paskaa. Tunnen jatkuvaa huonommuuden tunnetta, oloa että olen nolo ja outo ja epäonnistunut, ja se on äärimmäisen turhauttavaa. Kaikki työkaverit on naimisissa ja puhuu miehistään ja lapsistaan, kun minä kuuntelen ihmeissäni, että miten itse pystyisin olemaan henkisesti ja sosiaalisesti tuossa tilanteessa ikinä. En varmaan pystykään. Olisipa normaalisti toimivat aivot....!!!
Kommentit (5)
Olen nyt aloittamassa terapian.
On todellakin huonoja kokemuksia ihmisistä. Muistan tasan tarkkaan ne lapsuuden tilanteet joissa toi uskomus omasta viallisuudesta ja outoudesta iskostettiin muhun.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt aloittamassa terapian.
On todellakin huonoja kokemuksia ihmisistä. Muistan tasan tarkkaan ne lapsuuden tilanteet joissa toi uskomus omasta viallisuudesta ja outoudesta iskostettiin muhun.
Tutulta kuulostaa :( Erittäin hyvä, että pääset terapiaan. Toivottavasti on osaava terapeutti. Minä sain aikoinaan suuren avun traumaterapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se menee ohi kun ikää tulee.
Joo ei mene.
On yksi myrkyllisimpiä vaivoja. Oletko koskaan hakenut/saanut siihen mitään apua? Osaatko sanoa, mikä on ongelman ydin? Onko aiempia huonoja kokemuksia ihmisistä tms?