En saa mieheltä hellyyttä
Mies on aina ollut huono antamaan hellyyttä eli ei juurikaan silittele, halaile eikä me ikinä suudella. Sek#i on vaan panemista. Sitäkin on tosi harvoin. Omasta mielestään mies antaa paljonkin hellyyttä eli pitää kädestä kiinni ja halaa takaapäin hetken. Siinäpä ne hänen hellyydenosoitukset on. Kertoo kyllä rakastavansa joka päivä. Usein kyllä vaan viestillä työpäivän aikana. Kehuu myös ulkonäköä ja katselee minua paljon.
Minun pitää olla aina se aktiivinen osapuoli hellyyden suhteen. Jos en sitä tee niin ainoat kosketukset on se kädestä pitäminen hetken aikaa. Se mikä kaivelee ja pahasti on se että mies valittaa että MINÄ olen etäinen ja haluton!! Siis mitä ihmettä! Joo olen aika pitkälti (lähes täysin) lopettanut aloitteiden teon sek#iin kun 90% tulen torjutuksi. Itse kaipaan sek#iä paljonkin mutta se ei vaan oikein toimi meidän välillä. Aina sitä samaa. Eikä mun itsetunto enää sitä torjumista eli aloitteita en halua tehdä. En myöskään jaksa enää silitellä ja halailla tai hieroa kun en saa ikinä samaa takaisin. Vuosia sitä tein mutta pikkuhiljaa olen lopettanut sen. Mies saattaa olla ihan jäykkä puupökkylä jos menen kainaloon. Makaa jalat koukussa ja kädet silleen että kyynärpäät painaa mun selkää. Hetken siinä viitsin olla ja sitten häivyn kun polvet ja kyynärpäät tuntuu inhottavalta selkää vasten. Kun lähden niin mies on pettynyt ja oli niin kiva kun tulin kerrankin lähelle 😲
Kommunikaatio on tosi huonoa meidän välillä. Puhun seinälle. Joskus on sanonut että hänellä olo ettei riitä mulle sek#in suhteen.
Mies kertoo olevansa tosi onnellinen mun kanssa ja että perhe on hänelle kaikki kaikessa. Lapsia kohtaan kyllä osoittaa hellyyttä luontaisesti. Toinen lapsista on kylläkin jo 15 eli häntä nyt ei enää silittele tai oma-aloitteisesti halaa mutta hänellä on todella hyvät ja luontevat välit lasten kanssa. Mies on aina kotona ja sanoo että nauttii kun saa olla perheen kanssa.
Meilläkin menee sinällään ihan hyvin mutta tämä hellyysasia vaivaa mua tosi paljon. Oon tosi yksinäinen. Tällainen vielä tuli mieleen että joskus kymmenen vuotta sitten oli joku rakastelukohtaus telkassa ja sanoin että meilläkin vois olla tommosta niin vastasi että tuollaista on vaan elokuvissa! Hämmennyin siitä ihan täysin.
Miten tätä asiaa voisi lähteä purkamaan ja onko mitään toivoa saada toista avoimemmaksi? Ei suostu tulemaan mihinkään keskustelemaan. Mies on kuitenkin jo päälle viisikymppinen. Itse olen kymmenen vuotta nuorempi. Yhdessä ollaan oltu lähes 20 vuotta.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Siis mies on aina ollut tuollainen, mutta nyt SINÄ haluat, että mies muuttuu. Ei ihmiset muutu. Hyväksy se.
No kyllä ihmiset muuttuu. Minäkin olen joskus ollut todella temperamenttinen ja hermostuin lapsiinkin helposti. Opettelemalla hermojen hallintaa pääsin tuosta tavasta eroon ja nykyään en hermostu enkä huuda oikeastaan ikinä.
Ja kyllä, MINÄ toivon tähän tilanteeseen luonnollisestikin muutosta. Miksen saisi toivoa? Kyllä koskettamista ja hellyyttä voi opetella jos sellaiseen on haluja. Mieheni kohdalla en tiedä onko hänellä halua muuttua. Itsestä sen muutoksen on lähdettävä ja pystyn vaikuttamaan vain omiin valintoihini.
Ap
Toi on oikeesti käynyt joskus mielessä kun on niin h omofoobinenkin ollut mutta enää en usko että on. Toki ei nyt ihan aina oo ollut tommonen nihkeä hellyyden suhteen eli suhteen alussa ollut enemmän ns kimpussa mutta kun ollaan oltu lähes parikymmentä vuotta yhdessä niin suhteen alkutaival on jo jäänyt unholaan.
Sitäkin oon miettinyt että ei rakasta minua kuten tuolla yksi kirjoitti. Tai rakastaa juurikin sillä tavalla että olen hänen perhettään. Mies kyllä on mustasukkainen jos lähden joskus jonnekin illanviettoon. Ei kiellä tms mutta huomaan käytöksestä ettei tykkää ja aina sanoo että olenhan sitten kiltisti. Toki voi olla sitäkin että tietää ettei oo paras mahdollinen aviomies ja pelkää että löydän jonkun toisen ja sitten hänen perhe hajoaa.
Ja tuolla joku kysyi siitä asennosta missä polvet ja kyynärpää osuu selkään 😅 Juurikin kyljellä maaten ns lusikassa ja miehellä käsivarsi koukussa pään alla eli kyynärpää tuntuu mun yläselässä/niskassa tai sitten on polvet niin koukussa että ne osuu alaselkään/pakaraan/reisiin. Monesti viä samanaikaisesti. Eilen menin kainaloon ihan testimielessä ja ihan jäykkänä makasi. Sanoinkin hälle siinä vähän inhottavasti että on kuin käpristynyt vanhus kun niin jäykkää on taas. Ajattelin tänään ottaa asian puheeksi ja kysyä suoraan mitä tuntee minua kohtaan. Todennäköisesti sanoo rakastavansa kuten aina eikä keskustelua aiheesta synny kun hän istuu tuppisuuna.
Joskus kymmenen vuotta sitten hänellä oli tapana halata niin että oli vaan kädet sivuilla ja minä halasin. Aloin sitten tehdä samaa että seisoin siinä häntä vasten kädet sivuilla. Mies oli vieläpä se joka aina halusi halata ja silti teki noin. Kyllä hän aika nopeasti alkoi halaamaan normaalisti.
Nykyäänkin hän halaa päivittäin niin että ottaa takaa kiinni ja puristaa itseään vasten hetken eli ei täysin vältä koskemista mutta kaikki muu puuttuu.
Yritän muutenkin aina pitää itsestäni huolta eli käyn suihkussa päivittäin ja teen kevyen ehostuksen enkä pukeudu kotonakaan rähjäisesti. Pidän hiukset pitkinä kun mies tykkää jne. Viime aikoina tosin vähän vähemmän panostan kun ei sitä selvästikään arvosteta.
Ap