Lue keskustelun säännöt.
Kaveri vetää pultit joka kerta kun en vastaa viestiin tai puhelimeen
15.02.2025 |
Hänen mielestä pitäisi olla yhteydessä hyvin usein . Jos en vastaa saan ilkeitä huomautuksia viesteillä siitä etten vastaa ja minun pitäisi ainakin vastata "olen kiireinen" tai "en jaksa puhua". Olen sanonut siitä että olen sellainen ihminen joka tarvii toisinaan omaa tilaa, ettei ole velvollisuutta vastata kellekään kun vasta siltä tuntuu. On yleistä että monet ystäväni eivät heti vastaa vaan saattavat esim soittaa muutaman päivänkin päästä. Ärsyttää olla kokoajan tavoitettavissa tai tilivelvollinen omina vapaapäivinä siitä miksi en vastaa ja selitellä sitä. Kumpi on oikeassa?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se kohteliasta jotain vastata edes viesteihin.
Mutta kun niistä tulee jankutusketjuja, jotka eivät johda mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä puhelin useimmiten äänettömällä. Olen tavoitettavissa silloin kun haluan. Toimii meidän reilu nelikymppisten miesten vuosikymmeniä kestäneessä porukassa hyvin. Kukaan ei valita.
Ystävät jotka kuvittelevat olevansa 24/7/365 parisuhteessa ystävänsä kanssa... ovat raskaita.
Psykologiaa.
Oletko miettinyt miksi vastaamattomuus käy kaverilla hermoon? Miksi sua sit suututtaa ja miten asialle voisi saada eri lopputuloksen?
Ei ihmiset hermostu ihan yhdentekeville ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa.
Oletko miettinyt miksi vastaamattomuus käy kaverilla hermoon? Miksi sua sit suututtaa ja miten asialle voisi saada eri lopputuloksen?
Ei ihmiset hermostu ihan yhdentekeville ihmisille.
Meillä loppui yli 20 v ystävyys em. rajattomuuteen. Ihan oikeasti, kaveri ei ole mielessäni 24/7 ja vaikka lukisinkin _hänen_ viestinsä mun näytöltä, ei mulla välttämättä ole tilaisuutta eikä varsinkaan velvollisuutta vastata just sillä hetkellä mitään. Tuo treffeillä ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda kaveria. Et ole tilivelvollinen hänelle.
Mitä ihmettä.. En todellakaan viestittele kavereiden kanssa viikottain, en välttämättä edes joka kuukausi!
Joku laittaa viestiä, niin voi hyvin mennä päiviä että ennätän ajatuksella vastaamaan. Kiireisimpiin viesteihin vastaan työpäivän jälkeen tai soitan silloin. Työpäivän aikana en kyllä ennätä whatsappia edes avata.
Meillä kaikilla on vaativat urat työmatkoineen ja iltatilaisuuksineen, omat perheet, ja liuta muita velvoitteita. Kyllä ystävyyden ja viestittelyn tulee olla mukavaa ja vapaa odotuksista, ei kasvattaa stressiä.
Tapaan ystäviä silloin kun on aikaa, ja löytyy joku molempia kiinnostava konteksti. Joskus pyydetään meille syömäänkin.
Minulla on ihania, pitkäaikaisia ystäviä noin 10. Sen lisäksi omat ja miehen sukulaiset.
Mama -82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus lukiokäisenä / opiskelun alkuvaiheessa oli tuollainen symbioosi kavereiden kanssa, mutta ahdisti se silloinkin. Noin 23v aloin ottaa itsenäisyyttä ja aloin elää omaa elämää vahvemmin. Tapasin mieheni ja perustimme perheen.
Näin on mennyt nyt 20+ vuotta enkä kyllä kaipaa ketään rimputteleen kärsimättömänä luurin päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä joku aikaraja missä pitää vastata? Jos ei niin mistä se tietää ettet vastaa?
Miten minun pitäisi suhtautua kavereihin, jotka saattavat vastata minulle päiviä myöhässä? Näitäkin minulla on. Ymmärrän että ihmisillä on kiireitä ja eivät jaksa kokoajan napottaa puhelimella.
Musta kyllä tuntuu, että nykypäivän ihmiset on joka tapauksessa kiinni liimattuina puhelimeensa lähes koko hereilläoloaikansa ja jonkun lyhyen vastausviestin kirjoittaminen ei minuuttia kauempaa vie. Puhelinsoittoon ei todellakaan tarvitse aina vastata, mutta kai se lyhyt viesti olisi ihan kohtuullinen, vaikka sitten että nyt on kiire. Itse kyllä tekisin omat johtopäätökseni ja lakkaisin nopeasti lähettämästä viestejä sellaiselle, joka ei koskaan vastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaksi eri asiaa olla vastaamatta kokonaan tai vastata sitten, kun on aikaa ja jaksamista. Mutta tietysti eri ihmisillä voi olla eri säännöt ystävyyssuhteissaan ihan niinkuin parisuhteissakin. Minulle on ok, että ystävät vastaavat kun ehtivät ja teen itsekin niin. Jos joku siitä suuttuisi toistuvasti niin en varmaan jaksaisi sen jälkeen pitää enää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus lukiokäisenä / opiskelun alkuvaiheessa oli tuollainen symbioosi kavereiden kanssa, mutta ahdisti se silloinkin. Noin 23v aloin ottaa itsenäisyyttä ja aloin elää omaa elämää vahvemmin. Tapasin mieheni ja perustimme perheen.
Näin on mennyt nyt 20+ vuotta enkä kyllä kaipaa ketään rimputteleen kärsimättömänä luurin päähän.
Pahinta on se että koen syyllistämistä kaverin yksinäisyydestä. Eli minun ilmeisesti pitäisi tuntea itselläni huonoa omaatuntoa että minulla on ihmisiä. Hän käyttää syyllistämistä yhtenä muotona "sulla sentään on sitä tätä". Jos menen johonkin jonkun kaverin kanssa eikä häntä ole kutsuttu, silläkin syyllistetään. Saan kuulla mitkä yhteiset kaverit ovat hänen ansiotaan kuin hän omistaisi ne.Välillä menee hyvin kaveruudessa, mutta joskus tulee vain raja vastaan. Siinä vaiheessa kun minun pitää olla tilivelvollinen miksi en ole vastannut moneen tuntiin ja kertoa selitys miksi en vastaa tai muuten alan saamaan ikäviä viestejä jotka nostattaa stressiä. Olen tosi paljon omissa ajatuksissani elävä ihminen joka haluaa välillä olla täysin omissa oloissaan ja olla miettimättä mitään. En halua että joku vaatii minut kokoajan toimimaan tavallaan. Olen sanonut miten toimin, eli vastaamattomuus ei tarkoita mitään kummempaa, saatan vain esim haluta olla hetken yksin ja aina en edes jaksa lähettää tästä perustetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus lukiokäisenä / opiskelun alkuvaiheessa oli tuollainen symbioosi kavereiden kanssa, mutta ahdisti se silloinkin. Noin 23v aloin ottaa itsenäisyyttä ja aloin elää omaa elämää vahvemmin. Tapasin mieheni ja perustimme perheen.
Näin on mennyt nyt 20+ vuotta enkä kyllä kaipaa ketään rimputteleen kärsimättömänä luurin päähän.
Olen ilmeisesti sitoutumiskammoinen kaverisuhteissa ja jos havaitsen liikaa symbioosia. Silloin vetäydyn. :D
Minulla on muistikuvia nuoruuden symbioosisuhteista ja niissä on monesti ollut jokin vialla. Ei tosin aina jos toinen antaa omaa tilaa ja välillä tulee taukoakin eikä kärky vastauksia ynnä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä joku aikaraja missä pitää vastata? Jos ei niin mistä se tietää ettet vastaa?
Miten minun pitäisi suhtautua kavereihin, jotka saattavat vastata minulle päiviä myöhässä? Näitäkin minulla on. Ymmärrän että ihmisillä on kiireitä ja eivät jaksa kokoajan napottaa puhelimella.
Musta kyllä tuntuu, että nykypäivän ihmiset on joka tapauksessa kiinni liimattuina puhelimeensa lähes koko hereilläoloaikansa ja jonkun lyhyen vastausviestin kirjoittaminen ei minuuttia kauempaa vie. Puhelinsoittoon ei todellakaan tarvitse aina vastata, mutta kai se lyhyt viesti olisi ihan kohtuullinen, vaikka sitten että nyt on kiire. Itse kyllä tekisin omat johtopäätökseni ja lakkaisin nopeasti lähettämästä viestejä sellaiselle, joka ei koskaan vastaa.
Kun kyse olisikin jos ei koskaan vastaa. Kyse on esim yhdestä tai kahdesta vastaamattomasta päivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän, mitä viestissä lukee.
Jos se on joku "Mitä kuuluu? Missoot?" vastaan vuorokauden sisällä.
Jos se on joku "Äitini on murhattu", vastaan heti.
No siis tämä. Jos on jotain akuuttia ja tärkeää niin silloin toki vastata voi mutta jokapäiväinen niidennäiden lässytys välillä väsyttää. Olen introvertti. Tarvin omaa tilaa ja aikaa.
Se, että olet diagnosoinut itsesi introvertiksi ei tarkoita, että voit noin vaan unohtaa hyvät käytöstavat. Aikuistu!
Mistä hyvästä käytöstavasta puhut? Siitäkö, jonka sinun sukupolvesi on oppinut?
Koetahan muistaa, että meitä on vielä runsaasti jotka muistamme, että kommunikaatio oli kirjeiden lähettämistä postissa ja lankapuhelimeen ei vastattu, jos ei oltu kotona.
Meille on turha urputtaa, että heti on pakko vastata kun joku vaan keksii viestin lähettää. Me tiedämme paremmasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se kohteliasta jotain vastata edes viesteihin.
Minulle tulee tunne että jos en vastaa niin tulee puhelu ja sitten viestiä perään että mikset toimi niinkuin minä haluan eli vastaa. Minulle tulee tunne että en varmasti vastaa. Ja sitten pitäisi selittää miksi en vastaa, eli esim olenko väsynyt, kiireinen jne. Se jotenkin raivostuttaa minua että en saa upota omiin ajatuksiin, levätä, katsoa tv:tä, liikkua luonnossa, puuhailla omia juttuja ilman että on ainakin yksi tehtävä mikä pitää aina kuitata. Soitan sitten kun taas jaksan. Aggressio nousee pintaan mikset vastaa viesteistä. Jos on jotain akuuttia vastaan kyllä jos on tärkeää asiaa. Yleensä muutenkin vastaan viimeistään seuraavana päivänä. Uskoisin että nykyisistä kavereista monet muuttuisi entisiksi kavereiksi jos alkaisin painostamaan heitä samalla tapaa.
Näin juuri. Itse vastaan lyhyesti että joo mennään vaan huomenna klo x. Nyt pitää jatkaa unia, päätä särkee tms.
ystäväsi on läheisriippuvainen. kerro hänelle, että vastaar 1-2 kertaa viikossa ja siitä on turha suuttua, koska et ehfi etkä jaksa.
Ero tulossa varmaan, ei kukaan jaksa ehkä jos toinen suuttuu koko ajan. Jos hänellä on hätä, onko vanhempi paikalla luurin päässä. Onko muuta kaveria hänelle. Jos olet liian kiireinen tai et jaksa vastata niin usein, ehkei se toimi.
Eihän se viesti ole päivien päästä enää mikään, toinenkin on varmaan jo unohtanut kysyneensä jotain. Kyllä niihin pitää melko nopeasti vastata.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset lääkitystä sun sekamuotoiseen masennus- ja ahdistuneisuushäiriöön.
Koska emme ole lääkäreitä, aloitus menee poistoon. Puhu näistä omalle lääkärillesi.
Jos et ole lääkäri, kuten itse sanot, niin millä vi tun meriiteillä teit diagnoosisi?
Hieman eri asia jos jää vastaamatta siksi, että teki esim. töitä tai muuta tähdellistä vs. se, että katsoi viestin ja jätti tavallaan tietoisesti vastaamatta. Jos kyse on jälkimmäisestä, niin ihan ymmärrettävästi aiheuttaa närää.