Ensimmäisen ja toisen synnytyksen erot? Vai menikö samoin?

Ei mitään samaa. Tai no 42+ viikolle meni.

Eka käynnistyi itsestään. Itse olin halunnut kipulääkityksen ja olin aivan turta sen takia. En onnistunut ponnistamisessa. Ponnistusvaihe venytettiin pariin tuntiin ja sitten loppu mehut. Avuksi imukuppi.

Sitten vielä jälkeiset jäi tulematta, että ne irroitettiin leikkaussalissa. Synnytys kesti muistaakseni 10,5 tuntia.

Toisessa en ottanut kivunlievitystä ja olin ajan tasalla. Ponnistus noin minuutti, synnytyksen kesto kalvojen puhkaisusta nyytti syliin 2 tuntia. Jälkeiset irtos omia aikojaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika samoin meni. Pidin vaimoa kädestä ja kun homma oli selvä, lähdin jätkien kanssa baariin.

Sääli vaimoa ja lapsia. Baareissa aikaansa viettävä isä ei ole  mikään ihanne. Mulla oli tommonen, mutta sai kenkää. Ajattelin lähennä lapsia ja heidän parastaan. Kännäävä isä ei ole hyvä esimerkki lapsille. 

ujp

Mulla oli eka pitkä ja vaikea, ja repesin ilkeästi vielä, kolme viikkoa meni että pystyin sen jälkeen edes istumaan. Toista synnytystä pelkäsin suorastaan sen takia mitä kidutusta se eka oli, ja kun toinen raskaus oli vahinkokin, tarkoitus oli etten toiste synnytyspuuhiin ikinä ryhdy... Mutta toinen synnytys oli ihan huvittavan helppo. 3 tuntia meni sairaalaan tulosta syntymään, kivut oli luokkaa menkkakipu plus (luomuna siis, en kokenut tarvitsevani epiduraalia), enkä revennyt lainkaan. 

Käsittääkseni tuo on tavallisempaa, että toinen synnytys on helpompi, koska paikat on jo tottuneet ja toki vähän löystyneetkin, avautuu helpommin jne. Mutta ei se toki aina mene, jos tulee jotain komplikaatioita niin se voi tehdä vaikka viidennestä synnytyksestä yhtäkkiä vaikean helppojen jälkeen.

Eka käynnistettii rv 43+1, ja lopulta hätäsektio, kun lapsen syke romahti. Toinen päätti ruveta syntymään rv 37+1, nukuin makeasti aamuyön sairaalassa epiduraalin ansiosta ja muksu syntyi alateitse niin, että ehdittiin mukavasti aamupalalle. Eli joo, hyvin erilaiset kokemukset, toinen oli hyvin voimaannuttava juuri ensimmäisen synnytyksen draaman jälkeen.

Ensimmäinen synnytys käynnistettiin oksitosiinilla epäkypsästä tilanteesta, vauva oli ulkona 17 todella tuskallista tuntia myöhemmin. Toisen kohdalla olin valmis samanlaisiin kipuihin ja siksi odottelin kotona kun kuvittelin että eihän tässä nyt vielä mikään kiire ole. Vielä ennen sairaalaan lähtöä mietin että pitäisköhän käydä suihkussa, en sitten kuitenkaan käynyt. 10 minuutin ajomatka sairaalaan ja sinne päästyä olinkin jo täysin auki ja valmis ponnistamaan. Olisin varmaan synnyttänyt parkkipaikalle tai autoon jos olisin vielä käynyt suihkussa kotona.

Ensimmäinen käynnistettiin (41+0) ja avautuminen oli todella hidasta ja ponnistusvaihekin kesti jotain 45min ja meinattiin jo siirtyä imukuppiin. Toinen (ja kolmas ja neljäs) meni samalla kaavalla, käynnistyivät itsekseen vesien menolla, pitkähkö avautuminen mutta ponnistusvaihe ihan muutamia minuutteja. Kaikki ovat syntyneet viikon sisällä lasketusta ajasta. Ensimmäisessä sain epiduraalin, muut luomuna koska se aika kun on tarpeeksi auki siihen kun lapsi on ulkona on todella lyhyt, ilokaasua kokeilin joskus.

Ekassa epiduraali ja tokassa puudutus ja ilokaasu. Esikoinen meinasi kuristua napanuoraan joten lopussa tuli kiire ja piti tehdä eppari. 12 tikkiä. Toisella kertaa oli aikaa odotella ja tuli vain 5 tikkiä vaikka vauva oli isompi. Muuten aika samanlaiset synnytykset. 

Ensimmäinen synnytys käynnistettiin 10 päivää lasketun ajan jälkeen. Synnytys kesti todella kauan. Ponnistusvaihe kesti yli 40min.

Sain epiduraalin ja minua kohdeltiin hyvin. Istukka ei irronnut niin se poistettiin nukutuksessa.

Toisen lapsen kohdalla lapsivesi meni viikkoa ennen laskettua aikaa. Minulle sattui todella tympeä kätilö. En saanut epiduraalia vaikka olin pyytänyt sitä jo siinä esitietolomakkeessa ja pyysin useaan kertaan. Kohdunsuu avautui hurjaa vauhtia ja kätilö ei edes ollut paikalla,tuli viime tingassa huoneeseen. Ponnistusvaihe kesti kolme minuuttia,mutta tuskat olivat valtavat kun se sadisti ei antanut kivunlievitystä.

Istukka ei taaskaan irronnut ja se piti nukutuksessa poistaa. Kolmatta lasta meille ei ole tullut. Osasyy on tuo traumaattinen kokemus. En ymmärrä miksi kätilö purki pahaa oloaan minuun.