Lue keskustelun säännöt.
Loputon kannustus on helvettiä
10.02.2025 |
Olen yli kolmikymppinen ja äitinä kannustaa mua tekemään elämälläni jotain. Sinänsä hienoa mutta minusta tuntuu ettei hänellä ole reaalitetit kunnossa lainkaan. Hän tietää kuinka olen epäonnistunut kaikessa ja vihaan järjestelmällisesti kaikkia ja kaikkea. Minä haluan tehdä lopun hänen katteettomille tsempeilleen ja kannustuksilleen. Vihaan äitiäni suuresti. Olen kertonut monta kertaa ettei työkkärillä ole tarjota mitään muuta kuin kuntouttavaa työtoimintaa eikä mua sinne saa edes kirveellä. Haluan että hän katoaa elämästäni lopullisesti.
Kommentit (6)
jotkut saa kannustamisesta lisäenergiaa tavoitteiden saavuttamiseen, toiset taas kaipaisivat enemmän ymmärrystä ja hyväksyntää sille, että on ihan ok vaikkei aina jakaisikaan. Ongelma on usein siinä, että ne, jotka itse pitävät jatkuvasti kannustuksesta, antavat sitä muille oletuksena, että muut kokee sen samalla tavalla, vaikka näin ei aina ole.
Ehkä kannattaisi nätisit mainita äidillesi, että arvostat sitä, että hän jaksaa kannustaa, mutta että tällä hetkellä toivoisit kuitenkin enemmän ymmärräystä ja hyväksyntää sille, että et jaksa yrittää. Ehkä taas joskus jaksat, mutta kerrot sitten hänelle asiasta.
Jos siis äitisi on sellainen normaali äiti, joka toivoo lapselleen parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jotkut saa kannustamisesta lisäenergiaa tavoitteiden saavuttamiseen, toiset taas kaipaisivat enemmän ymmärrystä ja hyväksyntää sille, että on ihan ok vaikkei aina jakaisikaan. Ongelma on usein siinä, että ne, jotka itse pitävät jatkuvasti kannustuksesta, antavat sitä muille oletuksena, että muut kokee sen samalla tavalla, vaikka näin ei aina ole.
Ehkä kannattaisi nätisit mainita äidillesi, että arvostat sitä, että hän jaksaa kannustaa, mutta että tällä hetkellä toivoisit kuitenkin enemmän ymmärräystä ja hyväksyntää sille, että et jaksa yrittää. Ehkä taas joskus jaksat, mutta kerrot sitten hänelle asiasta.
Jos siis äitisi on sellainen normaali äiti, joka toivoo lapselleen parasta.
Mun äiti on tehnyt kaikkensa meidän lapsien eteen ja liikaakin. Mä olen suuri ihmisvihaaja. Uhkasin tappaa mun iskän. Mä en ole koskaan halunnut elämältä mitään. En mitään. Mulla ei ole sellaista päänsisäistä jämäkkyyttä. Tehköön ne jotka osaavat. Mua harmittaa usein etten edes kykene itseäni hengiltä ottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä aina välit laittaa poikki. Mä laitoin useammaksi vuodeksi nuorena, kun äitini ei lopettanut puuttumasta elämääni ja antanut minun elää itsenäisenä aikuina. Puuttui miesystävävalintoihini, ammatinvalintaani, vaatetustyyliini, ja viimeinen pisara oli kun olin ostamassa omakotitaloa ja olin mennyt kertomaan äidille, ja äiti soitti sekä kiinteistönvälittäjälle että pankkiin ja yriti kumota ostopäätökseni ja estää minua saamasta lainaa. Laitoin äidin jäähylle, en pitänyt 3 vuoteen mitään yhteyttä. Sen jälkeen on ymmärtänyt pysyä lestissään.
Sä olet sentään onnistunut käytännössä kaikessa. Joten se siitä
Sama, äiti kannustaa jatkuvasti esim. opiskelemaan ja tutkintoja tekemään, riippumatta siitä, onko niissä opinnoissa mitään järkeä, onko niistä mitään hyötyä ja onko niihin saatavilla rahoitusta. Elää itse sitä aikaa vuosikymmenten takaa, kun opiskella sai rajattomasti, aina jotain tukea sai ja sen kun otti opintovelkaa, inflaatio söi sen. Ja minullahan siis useita tutkintoja jo riittää vaikka muille jakaa, kun taas työkokemuksen puute kullakin opiskelulla alalla on se ongelma. Ikäkin jo vastassa. Nykymaailman realiteetit äidillä ei hallussa, jonkinlainen päätön touhotus, jatkuva huolestuneisuus ja käsien vääntely vain. Läheisriippuva vanhempi on todellinen rasite.
Vierailija kirjoitti:
Sama, äiti kannustaa jatkuvasti esim. opiskelemaan ja tutkintoja tekemään, riippumatta siitä, onko niissä opinnoissa mitään järkeä, onko niistä mitään hyötyä ja onko niihin saatavilla rahoitusta. Elää itse sitä aikaa vuosikymmenten takaa, kun opiskella sai rajattomasti, aina jotain tukea sai ja sen kun otti opintovelkaa, inflaatio söi sen. Ja minullahan siis useita tutkintoja jo riittää vaikka muille jakaa, kun taas työkokemuksen puute kullakin opiskelulla alalla on se ongelma. Ikäkin jo vastassa. Nykymaailman realiteetit äidillä ei hallussa, jonkinlainen päätön touhotus, jatkuva huolestuneisuus ja käsien vääntely vain. Läheisriippuva vanhempi on todellinen rasite.
Niin se on outoa ja varmasti ahdistaavaakin kun on niitä jotka ei ymmärrä kuinka paljon joku on jo tehnyt elämässään. Itse en ole saanut aikaan mitään. En oikeastaan edes halua mitään. Olen kuullut sitä liikaa että mussa on potentiaalia..niin mihin?? Johonkin vammaisryhmään. Mulla on hyvin vaikeaa sisäistää asioita . Eikä ymmärrys ole kovin korkealla . Mulla on ADHD ja epävakaa ..ja jotain muuta. Mä en ole koskaan halunnut apua tyrkytetty on.. minä vihaan tätä lokerointi yhteiskuntaa.. diagnoosi keskeisyyttä.. voisin olla ok omassa vammaisryhmässäni mutten muuten. Multa puuttuu määrätietoisuus sekä päättäväisyys ja sellanen oikeanlainen valehtelun taito..
Voihan sitä aina välit laittaa poikki. Mä laitoin useammaksi vuodeksi nuorena, kun äitini ei lopettanut puuttumasta elämääni ja antanut minun elää itsenäisenä aikuina. Puuttui miesystävävalintoihini, ammatinvalintaani, vaatetustyyliini, ja viimeinen pisara oli kun olin ostamassa omakotitaloa ja olin mennyt kertomaan äidille, ja äiti soitti sekä kiinteistönvälittäjälle että pankkiin ja yriti kumota ostopäätökseni ja estää minua saamasta lainaa. Laitoin äidin jäähylle, en pitänyt 3 vuoteen mitään yhteyttä. Sen jälkeen on ymmärtänyt pysyä lestissään.