Monellako tuntimäärällä lapsi uimataitoiseksi?
Monellako harjoittelukerralla/ tuntimäärällä olette saaneet lapsenne virallisesti uintitaitoiseksi eli että täyttää oikeasti uintitaidon määritelmän? Tai montako vuotta meni harjoittelun aloittamisesta? Erityisesti kiinnostaa, onko lapsi ollut arka vai rohkea veden suhteen, koska tuo vaikuttaa opetteluun?
Kommentit (41)
Viet sen hiekakuoppalle kylla oppii
Vierailija kirjoitti:
Mun omien kokemusten perusteella arkakin lapsi oppii uimaan noin 20 tunnissa. Olen antanut uinnin intensiiviopetusta useiden vuosien ajan, eli sitä taustaa vasten tämä näkemys.
Sinulla voi olla jotain erityisiä tekniikoita opetuksessasi, mutta mitä olen itse yhtä arempaa lasta katsonut niin viiden uimakerran jälkeenkin hän edelleen itkee pelosta ja haluaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen motorisista ja henkisistä valmiuksista riippuen hän oppii kerrasta tai parista ehkä kymmeneen tuntiin mennessä pysymään pinnalla ja vähän etenemään. Pidemmät matkat tulevat harjoittelun myötä.
Oma 3v tytär hyppäsi yllättäen ekalla kerralla ilman apuvälineitä altaan syvään päähän. Sukelsin perään nostamaan hänet pintaan, jolloin hän alkoi heti rähjätä ja pyytää päästämään irti. Päästin irti ja neiti meni taas pohjaan. Sen jälkeen mentiin vielä vähän treenaamaan altaan matalaan päähän. Siitä se lähti varsin nopeasti.
Siis olitteko harjoitelleet sukeltamista jo aiemmin? Eikö hän vetänyt keuhkot täyteen vettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun omien kokemusten perusteella arkakin lapsi oppii uimaan noin 20 tunnissa. Olen antanut uinnin intensiiviopetusta useiden vuosien ajan, eli sitä taustaa vasten tämä näkemys.
Sinulla voi olla jotain erityisiä tekniikoita opetuksessasi, mutta mitä olen itse yhtä arempaa lasta katsonut niin viiden uimakerran jälkeenkin hän edelleen itkee pelosta ja haluaa pois.
Todennäköisesti syy piilee siinä, että mulla on ollut yksityisoppilaina monia todella vesipelkoisia lapsia, joiden ryhmässä oppiminen on tyssännyt kuin seinään. Mulla on myös helposti lähestyttävä ja innostava luonne. Parhaan kiitoksen olen saanut eräältä vettä kuollakseen pelänneeltä alakouluikäiseltä pojalta, joka totesi mulle ensimetrit uituaan, että "Tämähän on oikeasti tosi hauskaa":D
Ei mitään hajua, enkä varsinaisesti opettanut lapsia uimaan. Vanhempi kävi uimakoulussa esikoululaisena, mutta en muista oppiko hän siellä uimaan niin paljon, että olisi tuon 200/50m testin läpäissyt. Nuorempi oppi uimaan kun käytiin vaan uimahallissa ja kesällä järvessä. Uimakouluun hän ei mennyt, koska hän ei näe kunnolla ja uimaopetuksen seuraaminen ilman laseja ois ollut mahdotonta. Koulussa oli uimaopetusta totta kai myös. Muistelen, että kun alakoulussa oli testejä, niin molemmat pääsi läpi ne heti.
On käyty nyt 5 vuotta viikottain uimakoulussa, eikä vieläkään osaa uida. Eli yli 200 tuntia vie aikaa.
Mikäli pentu EI osaa uida niin hukkukoot.
Vierailija kirjoitti:
On käyty nyt 5 vuotta viikottain uimakoulussa, eikä vieläkään osaa uida. Eli yli 200 tuntia vie aikaa.
Onko lapsella motorisia haasteita tai onko hyvin arka? Tuossa tilanteessa kannattaisi varmaan jo vaihtaa uimaopettajaa. Tuntuu kovin pitkältä ajalta. Osaako hän kuitenkin sukeltaa?
Oppi ihan itsekseen, kun leikki sisarusten kanssa altaassa 3-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Meillän9 v pystyy uimaan 25 metriä putkeen epäpuhdasta rintauinti/kroolia ja 50 metriä selkää ilman taukoja. Osaa sukeltaa pää edellä korokkeelta ja jalat edellä viidestä metristä. Pystyy noutamaan avaimen altaan syvästä päästä ja uimaan 25 m sen jälkee
Kahtena kesänä viikon uimakoulu, talvella 2 kertaa kuussa uimahalli + koulusta 6 kertaa vuodessa. Kesällä omassa rannassa pulikointia.
Uimataito on nyt sellainen että uimahallissa aikuinen saa olla vesijumppaamassa toisessa altaassa ja lapsi toisessa hyppimässä. Meidän uimahallissa yli 8 v lapsi saa toimia näin jos pystyy uimaan 25 metriä putkeen.
Ihan hyvä alku, mutta uimataitoon tuosta on vielä 150m matkaa.
Kaikki kolme oppineet 3-4v uimaan ilman uimakouluja. Ihan vaan leikkimällä rannalla, sitten vedessä, vilvoittelemalla hellepäivinä vesileikeissä kellukkeilla uiden, pikkuhiljaa siirtynyt hyppimään laiturilta kelluntapuvulla jne. Tottuneet siitä kastautumaan ja menemään veden alle. Talvella käyty välillä uimahallissa, mutta ei kovin usein. Lopulta ovat halunneet itse leikkiä uimista ja ottaneet isommilta mallia mökillä. Yks kaks on tullut metri pari, sitten 10m ja 25m. Tekniikkauimakoulun kurssin kävivät ekaluokkalainen jokainen, jotta oppivat paremmat uintiasennot. Nyt kaikki ovat uineet 1km. Ikää 13-7v. Mitään tuntimääriä on mahdotonta sanoa, koska taito on vain rantapäivien myötä kuin varkain tullut. Suurin tekijä on laiturilta hyppiminen (aluksi kellukehaalari päällä) ja siitä rantaan uiminen, mikä tuo valtavasti toistoja.
Ei kai nyt mitään tuntimäärää voi kukaan sulle antaa. Kaikki vaikuttaa lopputulokseen, ei vain joku uimakoulussa vietetty oppitunti. Pelkästään suihkussa kasvojen kastaminenkin voi auttaa ja kuka niitä tunteja laskee.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman ei kannata opettaa lasta uimaan. Uimakoulussa opettajan johdonmukaisuus ja ryhmän sosiaalinen paine opettaa perustaidon parhaiten. Sitten vanhemmat jatkavat siitä eli sitten vain uimahalliin säännöllisesti ja iloista harjoittelua. Kolmen pojan kokemuksella tämä tieto. Uimakoulu ollut ehkä 10 kertaa ja kerta kestoltaan jotain max tunnin. Lopussa pojat osanneet uida ja sukeltaa ja lähtötilanne ollut pyöreä nolla. Pojat olleet uimakoulussa 6 v.
Mä olen syntynyt 60-luvulla ja äiti opetti meren rannassa laiturilta niin, että otin hänen jalkateristään kiinni kun irrotin portaista. Taisi mulla olla kellukkeet alussa. Vesi oli syvää, pohjaa ei saanut. Kun olin 6v kävimme järven rannalla asuvien sukulaisten luona. Siellä oli matala hiekkapohja ja opin heti uimaan. Vesikin oli kirkasta eikä harmaata savilientä.
Myöhemmin oli sitten koulussakin uimakoulua.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman ei kannata opettaa lasta uimaan. Uimakoulussa opettajan johdonmukaisuus ja ryhmän sosiaalinen paine opettaa perustaidon parhaiten. Sitten vanhemmat jatkavat siitä eli sitten vain uimahalliin säännöllisesti ja iloista harjoittelua. Kolmen pojan kokemuksella tämä tieto. Uimakoulu ollut ehkä 10 kertaa ja kerta kestoltaan jotain max tunnin. Lopussa pojat osanneet uida ja sukeltaa ja lähtötilanne ollut pyöreä nolla. Pojat olleet uimakoulussa 6 v.
Nyt on kyllä aivan pötypuhetta tämä. Ei ole mitään estettä vanhemman opettaa uimaan. Laiskuus korkeintaan ja oma epämukavuuden sieto. Tottakai se vaatii hermoja ja jaksamista edetä lapsen tahtiin ja jaksaa kannustaa. Mutta nykyään vanhemmilla ei oma kärsivällisyys riitä mihinkään minuuttia pidempään harjoitteluun ja lykätään heti kasvatus (mihin uimaopetuksenkin ihan perusasiana luen) muiden hoidettavaksi.
Riippuu lapsesta. Meillä toinen oppi ekalla uimakoulutunnilla 6 v, toinen oppi kolmannella uimakurssilla 9 v. Että oisko siinä sit vaihteluväli 180 tuntia + kaikki kesämökkirannassa plutatut tunnit.
Omien lasten kanssa on käyty paljon uimassa pienestä asti rannalla ja hallissa, mutta uimaan ovat kyllä oppineet uimakoulussa, johon laitettu noin 6-vuotiaana. Suosittelen uimakoulua. Meillä ollut alkeis- ja jatkouimakoulussa, molemmat kerran viikossa puolivuotiskauden. Ovat vielä siitä jatkaneet vesiralleihin, jossa uimataito vielä parantunut, mutta alkeis- ja jatkollakin oppii jo paljon.
Jokainen lapsi on yksilö, mutta 20-40 tuntia uinnin alkeita riittää. Suosittelen uimakoulun käyntiä.
Tuntimäärästä en tiedä, mutta laittakaa ne lapset ajoissa uimakouluun. Heti 5-vuotiaana kun sinne pääsee tai menkää jo aiemmin vanhempi-lapsi ryhmiin. Kouluikäisenä pitäisi jo osata uida tai alkaa jäädä paitsi muiden puuhista. Ei ne kaverit sitten enää tee hiekkakakkuja rannalla, vaan ovat uimassa. Samoin on koulun uinnissa kurjaa olla se ainoa tai lähes ainoa lastenaltaaseen jäävä kun muut menevät isoon altaaseen.
Olisiko pari tuntia, armeijassa olivat lapseni opettaneet uimaan.
Lapsen motorisista ja henkisistä valmiuksista riippuen hän oppii kerrasta tai parista ehkä kymmeneen tuntiin mennessä pysymään pinnalla ja vähän etenemään. Pidemmät matkat tulevat harjoittelun myötä.
Oma 3v tytär hyppäsi yllättäen ekalla kerralla ilman apuvälineitä altaan syvään päähän. Sukelsin perään nostamaan hänet pintaan, jolloin hän alkoi heti rähjätä ja pyytää päästämään irti. Päästin irti ja neiti meni taas pohjaan. Sen jälkeen mentiin vielä vähän treenaamaan altaan matalaan päähän. Siitä se lähti varsin nopeasti.