Oletko koskaan oikeasti pahoittanut mieltäsi täällä saamistasi kommenteista? ev

Vihoviimeinen IVF-hoito epäonnistui ja kärvistelin vuodoissani. Adoptio ei ole meille mahdollista. Menin tyhmänä lukemaan joitakin palstaviisauksia lapsettomista. Meinasi mennä kyllä ranteet auki sinä päivänä... Oma vika, kun moisia piti mennä lukemaan.

niin sehän on ihan kamalaa. t.3

Itselle kipeistä asioista ei aina jaksaisi kuulla vittuilua.

No, oma vika, ei kannattaisi varmaan avautua.

Aina väitetään kateelliseksi, jos itsellä ei ole isoa taloa ja muita sellaisia juttuja. Harmittaa, kun ei ihmiset usko, että onnellinen voi olla vaikka asuis pienessä vuokrakämpässä, ei ois autoa ja tulot pienet.

onneks joukossa oli niitäkin jotka tykkäs

tänne jotain kirjoitan tai kysyn niin kukaan ei vastaa. No jos vastataan niin jotain tylyä. Tuntuu välillä että nää tyypit näkee kuka minkäkin on kirjoittanut. Sitten se rasittaa kun vastaillaan joihinkin olemattomiin viesteihin muttei asiallisiin.

Tämä av on täynnä todella ilkeitä, lyödään jo lyötyä ym. surullista. Se siis pistää vihaksi.

ja sitten ärsyyntynyt ärsyyntymisestäni, kun tiedän, tunnen ja aavistan, ettei kannattaisi.

Olin tosi surullinen, etenkin kun oma viestini oli ihan normaali. Ja pahinta oli, kun vauva menikin kesken viikolla 17. :(