Psykiatrinen osasto: hoidon kesto

Vaikuttaa sellaiselta tapaukselta, että laitoshoitoa olisi ilman muuta jatkettava. T. Maallikko

Siskoni teini tarvitsisi kunnollista ja riittävän pitkää osastohoitoa sekä apua. Mutta ei, ajoittain osastolla ja kotiin. Kotona keskittyvät pitämään hänet hengissä ja pelko kokoajan pahimmasta. Ei tässä maassa saa hoitoa niinkuin pitäisi. 

Tuo ei pääty hyvin jos nyt pitää mennä kouluun. Sano ettei ole pakko mennä, järjestä kotiopetusta.

Ei missään nimessä kouluun tuossa kunnossa, etenkin jos koulu on pahan olon juurisyy. Luultavasti joudutte ihan taistelemaan että saa olla osastolla. Sinne puhumaan nyt heti ja jos ei onnistu muuten hoidon jatkuminen, niin kirjoita joku lappu, missä on eritelty syitä miksi pitäisi olla vielä osastolla ja tarkkailun alla, ja pyytäkää lääkäriä allekirjoittamaan, niin saattaa hoitotaho säikähtää kun vastuuta oikeasti tuleekin harteille ainakin jollain tapaa. Jos vaan alistutte ja otatte lapsen kotiin ja jotain sattuu, niin eivät he mitään vastuuta kanna. Tuollainen lappu on sitten konkreettinen todiste.

Siis lapussa pitäisi lukea jotenkin että "kieltäydyn jatkamaan osastohoitoa, vaikka *tähän syitä miksi pitäs jatkaa*" ja sitten lääkärin allekirjoitus

Hoitajahan ei sitä päätöstä tee, vaan psykiatrian lääkäri.

Pyydä hoitokokous lääkärin kanssa.

Harjoittaako valtio passiivista eutanasiaa?: mielenterveyspalveluita ajetaan alas, vaikka nuorten ongelmat pahempia ja rankempia kuin ennen (kertoi kokenut psykiatrinen sh). En voi ymmärtää, en hyväksyä. 

Olisikohan se kuitenkin lääkäri joka päättää hoitojakson pituudesta? 

Jos hoitaja ei tiennyt koulukiusaamisesta niin ehkä ajatteli että koulu ja kaverit saattaa helpottaa oloa mutta teillä varmaan päinvastoin. Muistan myös toisen potilaan sanoneen että haluaisi takaisin kouluun, ei jaksa enää osastoa. Sinällään tuo laitostumisen ehkäisy kannattaa mutta täytyy nuoren saada olla turvassa ja vanhempien levätä jotta jaksavat olla tukena. 

Yrittäkää nyt saada hoitava lääkäri kiinni ja neuvotella hänen kanssaan hoidosta. Kyllä sitä koulua ehtii käydä kun voimat palautuvat. Pyytäkää myös lääkehoidon uudelleen arviointia, nuorilla ainakin itsetuhoisuus lisääntyy varsinkin lääkitystä aloittaessa. 

Ei hoitajilla oli valtuuksia kotiuttaa yhtään ketään, vaan se päätöksen tekee lääkäri. Kerro, että haluat osallistua lapsesi hoitokokouksiin. Niiden pohjalta lääkäri tekee päätöksensä.

Nuo psyk. sairaanhoitajat voisivat joskus ajatella ja pitää suunsa kiinni, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Meilläkin oli lapsi hoidossa vaikean tilanteen ja hoitaja huvittuneeseen sävyyn puhui angstaamisesta. Tuolle alalle taitaa hakeutua empatiakyvyttömät törkyturvat jotka itse olivat pahimpia koulukiusaajia.

Kuinka kauan lapsesi on ollut osastohoidossa? Nykyisin ei kuulemma ole enää psyk.hoito-osastoja, vain akuuttiiosastoja, joissa nopea kotiutus. Mielestäni 5vk on mitätön aika, kun kyse nuoren masennuksesta ja ahdistuksesta, johon lääkitys mennyt  vasta 4vk.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Nuo psyk. sairaanhoitajat voisivat joskus ajatella ja pitää suunsa kiinni, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Meilläkin oli lapsi hoidossa vaikean tilanteen ja hoitaja huvittuneeseen sävyyn puhui angstaamisesta. Tuolle alalle taitaa hakeutua empatiakyvyttömät törkyturvat jotka itse olivat pahimpia koulukiusaajia.

Älä viitsi. Aloittaja kirjoitti potilaan kotiuttamisesta. Siitä vastaa lääkäri.

Olen itse sairaanhoitaja.

Yksi merkittävä syy siihen, miksi hakeuduin alalle, oli sairaanhoitaja, joka kohtasi minut mielenterveyspalveluissa. Upea hoitaja, joka aidosti tosiaan kohtasi minut ihmisenä.

Nuori on nyt siis takaisin osastolla. Jos ilman hyvissä ajoin tehtyä suunnitelmaa yhtäkkiä kotiutetaan, se johtaa ehkäpä useinkin ongelmiin. Tulihan tämä nyt teidänkin nuorenne reaktion kautta nähtyä. Onko siellä sairaalakoulua? Olkaa maanantaina yhteydessä lääkäriin - jos hän on ylityöllistetty/keikkalainen/etälääkäri tms., ota yhteys vastaavaan/johtavaan viranhaltijaan. Ei osastoilla tarkoiteta pahaa, mutta resurssi- ja kokemusvajeessa voidaan tehdä yksilöllisesti huonosti harkittuja ratkaisuja.

Ilmoita kouluun tilanne ja ole tarkka että se menee sekä  omalle opettajalle, rehtorille, että kuraattorille, ettei nuorta huostaanoteta useiden lasuilmojen takia joita koulu tekee mitä pidempään pois. 

Peruskoulun päättötodistuksen voi saada myös aikuislukiosta. Ei tietenkään kouluun tuossa kunnossa!

Mielenterveyspalveluiden tila on ala-arvoinen monin paikoin, mutta henkilökunta ei ole syypää siihen, jos olemattomista resursseista johtuen riittävää hoitoa ei saa. Työntekijöiden on pakko tasapainoilla niillä resursseilla mitä on. Jos osastot on ääriään myöten täynnä niin ei siinä yksikään lääkäri tai hoitaja voi lisäpaikoiksi muuttua. Palaute ja valitukset kannattaa osoittaa ylemmille tahoille.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä kouluun tuossa kunnossa, etenkin jos koulu on pahan olon juurisyy. Luultavasti joudutte ihan taistelemaan että saa olla osastolla. Sinne puhumaan nyt heti ja jos ei onnistu muuten hoidon jatkuminen, niin kirjoita joku lappu, missä on eritelty syitä miksi pitäisi olla vielä osastolla ja tarkkailun alla, ja pyytäkää lääkäriä allekirjoittamaan, niin saattaa hoitotaho säikähtää kun vastuuta oikeasti tuleekin harteille ainakin jollain tapaa. Jos vaan alistutte ja otatte lapsen kotiin ja jotain sattuu, niin eivät he mitään vastuuta kanna. Tuollainen lappu on sitten konkreettinen todiste.

Se vastuu on niillä ylemmillä tahoilla jotka resursseista päättävät.

Jos hoito ei jatku, seuraavasta vaaratilanteesta päivystykseen ja takaisin osastolle. Lähete hoito-osastolle tai poliklinikan päiväosastolle? Sairauslomaa koulusta? Voitko jäädä kotiin hoitamaan nuorta, jos ei voi yksin jättää? Apua omaisilta tai lastensuojelusta? Seuranta tietenkin poliklinikalla, onko siellä ollut jo kirjoilla?