Ujon 3-vuotiaan hoitoon vieminen

Meillä 3v meni osapäiväisesti hoitoon/kerhoon. Ja tavallisten alkuvaikeuksien jälkeen sujui tosi hyvin. Ole mukana vaikka eka viikko tai pari.

Hyvin sujuu, äidin eroahdistus on isompi aina. ;)

Hei.

Meillä nyt 3,5-vuotias tyttö aloitti kolmevuotiaana päiväkodissa. Luonteeltaan myös erittäin ujo ja arka. Kerhoilimme välillä yhdessä ja saattoi istua sylissäni koko sen 1,5 tuntia, minkä kerho kesti. Puistoissa seisoi vieressäni, jos oli muita lapsia. Kylässäkään ei yleensä uskaltanut olla kuin sylissä. Tyttö oli kova aina vierastamaan muita ihmisiä. Tilanteita ei tietenkään yhtään helpottanut se, että vieraat aikuiset eivät tätä ymmärtäneet. Pyörittelivät päitään ja päivittelivät, miten joku voi olla noin arka, kerhoon vaan yksin, niin kyllä se siitä, saatoivat neuvoa. Me pidimme päämme, emmekä pakottaneet häntä mihinkään tilanteeseen, mikä tuntui hänestä epämiellyttävältä, niin raskasta kun se välillä olikin. Metrin välimatka kerhossa saattoi aiheuttaa hysteerisen ja paniikinomaisen tilanteen.

No, sitten tuli syksyllä tämä päiväkodin aloitus. Pph mietimme myös, mutta tulin siihen tulokseen, että sittenkin, kaikesta huolimatta haluamme päiväkotiin (jossa yhteensä n. 30 lasta).

Kävimme 3 kertaa porukalla ensin ja olimme 2 tuntia kerrallaan. Sitten jätimme tytön takertuvana ja karjuvana 3 kertaa myös pariksi tunniksi kerrallaan. Oli kamalaa! Ja sitten alkoi varsinainen päiväkoti. Takertui syliini ja huusi suoraa huutoa ja ei ollut muuta mahdollisuutta kuin väkisin siirtää tarhantädin syliin. Ja heti pois, taakseenkatsomatta ja sitten autossa itkettiin... Tätä kesti 1-2 vk. Sitten alkoi helpottaa. Ei jäänyt itkemään, joskaan ei vielä mielelläänkään. TAkertui alussa hoitajiin, eikä mennyt muiden kanssa leikkimään yhtään. Mutta hiljaa hyvä tulee!! Nyt puolen vuoden jälkeen viihtyy ja leikkii ihan täysillä muiden kanssa ja on vapautunut! Jumppahetkillä pomppii ja nauraa siinä missä muutkin! Ikää kun on tullut lisää, on tullut kehitystä näissäkin asioissa. On myös reipastunut muissa paikoissa, eikä enää tarvitse jatkuvasti sylissä pitää.

Mitä syömiseen tulee, on ollut ennakkoluuloinen (mielestäni lukuisen allergioiden takia, joita ei enää ole) ruokia kohtaan ja syönyt miten syönyt. Kasviksia inhoaa. Jos suoriutuu tarhassa siitä yhdestä herneestä tms. saa jälkkäriä, eivät pakota syömään muutoin häntä. Ja syökin siellä jo hyvin! Pikkusisko aloitti samaan aikaan pienten puolella (silloin 1v2kk) ja jäi 1 kk ajan huutaen. Huuto on muuten molemmilla lakannut hyvin pian vanhempien poistumisen jälkeen. Ja pikkusisko viihtyy myös tosi hyvin ja jää mielellään.

En tiedä oletteko paljon hoitopaikkaan tutustuneet, mutta jos vielä ennätätte, suosittelen lämpimästi. Kerrothan miten teillä on sitten lähtenyt sujumaan!

mp.04:

Meillä olisi perhepäivähoidon aloitus viikon päästä, ja ainakin äitiä jännittää kovasti! Tyttömme on siis 3-vuotias, ollut aina kotona hoidossa. Kontaktit muihin lapsiin lähes olemattomat, koska asumme sen verran syrjässä ja sukulaisilla ei saman ikäluokan lapsia ole.

Luonteeltaan tosi herkkä ja ujo. Kyläillessä aina istuu vaan sylissä ja on hyvin varautunut vieraita ihmisiä kohtaan.

Nyt hoitoon vienti pelottaa ihan kunnolla. Olen yrittänyt kertoa tytölle asiasta, mutta sanoo heti ettei halua muualle kuin mummun luokse hoitoon. Itkuhan siinä tulee sitten kun yritän kertoa ettei nyt mennäkkään mummolaan :(

On aina ollut tosi huono syömäänkin, mitenhän hoidossa käy..

Kertokaahan miten teillä muilla hoitoon meno on sujunut, varsinkin jos lapsi on vielä tämmöinen ujompi tapaus. Tuntuu että kamala stressi pukkaa jo nyt päälle, uusi työ alkamassa ja vielä tämä hoitoon vienti!

Vertaistuki voisi helpottaa hieman :)