Mitä muistat Kaakkois-Aasian tsunamista?

Sen myötähäpeän niiden puolesta, jotka rähjäsi medialle ja viranomaisille siitä miten hitaasti ja huonosti heidän asioitaan oli muka hoidettu. Ne jotka oli oikeasti olleet pajoissa paikoissa, olivat enimmäkseen hiljaa ja kiitollisia saamastaan avusta.

Vierailija kirjoitti:

Gerts ja Liisa

Nelosen Tsunami-dokumentin selviytyjät. Uusi rakkaus kutsui tuota pikaa heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gerts ja Liisa

Nelosen Tsunami-dokumentin selviytyjät. Uusi rakkaus kutsui tuota pikaa heitä.

Jaa, eikös se ole sitten hyvä, jos ovat kerran löytäneet jotain positiivista elämäänsä?

Olisi varmasti kiva ajatus että oma resilienssi olisi ihan itse ansaittu, mutta käytännössähän näin ei koskaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Sen myötähäpeän niiden puolesta, jotka rähjäsi medialle ja viranomaisille siitä miten hitaasti ja huonosti heidän asioitaan oli muka hoidettu. Ne jotka oli oikeasti olleet pajoissa paikoissa, olivat enimmäkseen hiljaa ja kiitollisia saamastaan avusta.

Osa valittiin miten he nyt jo joutuivat palaamaan lomalta, miten aikovat vaatia korvauksia jne. Kuulemma matkatavaroidtakin osa katosi, kamalaa ihan.

Jonkun jutun missä haastateltiin vanhempansa kadottaneita nuoria tai lapsia, taisivat olla sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun jutun missä haastateltiin vanhempansa kadottaneita nuoria tai lapsia, taisivat olla sairaalassa.

Hahhah

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan. Minulla on paljon materiaaliakin tallessa, kuvia, nimilistoja jne

Mitä nimilistoja?

 

Kadonneista, löytyneistä jne..Keräsin oikeastaan kaiken materiaalin talteen mitä löysin.

Ok. Mutta mitä varten?

Vierailija kirjoitti:

Aivan kaiken, olin 34 vee kun tapahtui.

Minä olin 39. 

Muistan, että ensimmäiset ruumiit saapuivat miltei sotasankarin vastaanotolla, oli kansakunnan kermaa vastassa, suuresti surtiin ja ihan maanlaajuisesti. Viimeiset ruumiit tuotiin huomattavasti pienemmillä fanfaareilla, asiaan oli jo kyllästytty: jaa, taasko noita tuodaan. Vain omaiset olivat enää liikuttuneita ja surivat, muu Suomi oli siirtynyt jo eteenpäin. 

Samassa koulussa oli perheensä tsunamissa kadottanut ja tämä kerskaili sillä miten oli selvinnyt. Varmaan kaikki ajatteli että eipä mitään vahinkoa olisi syntynyt jos olisi jäänyt sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kaiken, olin 34 vee kun tapahtui.

Minä olin 39. 

Muistan, että ensimmäiset ruumiit saapuivat miltei sotasankarin vastaanotolla, oli kansakunnan kermaa vastassa, suuresti surtiin ja ihan maanlaajuisesti. Viimeiset ruumiit tuotiin huomattavasti pienemmillä fanfaareilla, asiaan oli jo kyllästytty: jaa, taasko noita tuodaan. Vain omaiset olivat enää liikuttuneita ja surivat, muu Suomi oli siirtynyt jo eteenpäin. 

 

Millä sotasankarin vastaanotolla? Meidän perheestä yksi oli ensimmäisten joukossa ja ei siellä ollut omaisten lisäksi kuin joku pappi.

Ja noista nimilistoista, aika mielenkiintoista että joku on keräillyt niitä talteen, mutta virheitä niissä oli. Ainakin meidän perheestä oli nimiä väärin, vääriä sukunimiä ja virheellisiä tietoja. Oli muka elossa löytyneiden joukossa vaikka todellisuudessa olivat kuolleet. Ei niistä nimilistoista oikeastaan mitään hyötyä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kaiken, olin 34 vee kun tapahtui.

Minä olin 39. 

Muistan, että ensimmäiset ruumiit saapuivat miltei sotasankarin vastaanotolla, oli kansakunnan kermaa vastassa, suuresti surtiin ja ihan maanlaajuisesti. Viimeiset ruumiit tuotiin huomattavasti pienemmillä fanfaareilla, asiaan oli jo kyllästytty: jaa, taasko noita tuodaan. Vain omaiset olivat enää liikuttuneita ja surivat, muu Suomi oli siirtynyt jo eteenpäin. 

 

Alkuvaiheessa luultiin että suurin osa jäisi löytymättä joten selittyiskö sillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kaiken, olin 34 vee kun tapahtui.

Minä olin 39. 

Muistan, että ensimmäiset ruumiit saapuivat miltei sotasankarin vastaanotolla, oli kansakunnan kermaa vastassa, suuresti surtiin ja ihan maanlaajuisesti. Viimeiset ruumiit tuotiin huomattavasti pienemmillä fanfaareilla, asiaan oli jo kyllästytty: jaa, taasko noita tuodaan. Vain omaiset olivat enää liikuttuneita ja surivat, muu Suomi oli siirtynyt jo eteenpäin. 

 

Toisaalta niiden ensimmäisten uhrien omaiset joutuivat kestämään sen kaiken mediamyllerryksen ja tapahtuman julkisuuden. Varmaan kaikki olisivat mieluummin vastaanottaneet omaisensa ihan rauhassa.

Kävin helmikuussa 2005 Phuketissa, yhä oli rannalla joitakin kaatuneita palmuja ja romahtaneita rakennuksia.

Hyvä reissu kyllä, pilkkahintaan sai, ja ei ollut hullun lailla turisteja, eivät kai uskaltaneet silloin lähteä sinne.

Vierailija kirjoitti:

Kävin helmikuussa 2005 Phuketissa, yhä oli rannalla joitakin kaatuneita palmuja ja romahtaneita rakennuksia.

Hyvä reissu kyllä, pilkkahintaan sai, ja ei ollut hullun lailla turisteja, eivät kai uskaltaneet silloin lähteä sinne.

Hyvä reissu 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kaiken, olin 34 vee kun tapahtui.

Minä olin 39. 

Muistan, että ensimmäiset ruumiit saapuivat miltei sotasankarin vastaanotolla, oli kansakunnan kermaa vastassa, suuresti surtiin ja ihan maanlaajuisesti. Viimeiset ruumiit tuotiin huomattavasti pienemmillä fanfaareilla, asiaan oli jo kyllästytty: jaa, taasko noita tuodaan. Vain omaiset olivat enää liikuttuneita ja surivat, muu Suomi oli siirtynyt jo eteenpäin. 

 

Toisaalta niiden ensimmäisten uhrien omaiset joutuivat kestämään sen kaiken mediamyllerryksen ja tapahtuman julkisuuden. Varmaan kaikki olisivat mieluummin vastaanottaneet omaisensa ihan rauhassa.

Ja lehdet teki juttuja jopa yksittäisistä uhreista ja näiden perheistä. Tosi vastenmielistä. Eräs roskalehti teki myös jutun missä esiteltiin uhrien tunnistamistoimintaa valokuvineen, oli tosi kiva tajuta päivämääristä, että siinä pöydällä muovipussissa ja arkussa oli oma läheinen.