Toiset pääsevät erosta helpommin yli. Onko kuitenkin normaalia kokea eron vaiheet näin?

Pohdin paljon välillä sitä, että jämähdänkö liikaa asioihin ja haluan perusteellisesti tuntea kokemukseni. 

Erosta on reilu kaksi vuotta aikaa, sitä ennen paljon eroa tuli mietittyä. 

Ensimmäinen vaihe eron jälkeen oli viha ja katkeruus, kateus siitä, että toinen meni eteenpäin heti ja naimisiin alle puolessa vuodessa. 

Toinen vaihe oli suru ja jopa ajoittainen kaipaus, ex näkyi paljon unissa ja olisin kovasti halunnut tietää kuinka menee. Oli pettymyksen ja kaihon tunteita. 

Kolmantena vaiheena oli irti päästäminen, myötätunto ja hyväksyminen. Aito ilo siitä, että kaikki on hyvin ja toivo, että kaikki on jokaisella osapuolella hyvin. 

Tähän meni reilu kaksi vuotta. Suhde oli tosi toksinen mutta en edes kanna kaunaa enää mistään ja ymmärrän, että oli minun valintani antaa toisen kohdella huonosti. Valitsin itse ja nyt tiedän, että sellaista en enää tahdo elämääni mutta en tunne enää oikeastaan suuntaan tai toiseen.