Teen aina niin kuin puoliso haluaa, miten oppia tästä pois?

Ymmärrän että vika ei ole toisissa vaan minussa. Jos olen muiden ihmisten kanssa tekemisissä, pyrin aina miellyttämään heitä. Kai minut jo lapsena opetettiin tähän, vanhempani oli sairas ja epävakaa ja jouduin kannattelemaan aina hänen tunteitaan. 

Elämä on mennyt tähän asti ihan hyvin "joojoo-naisena". Kaikki on mulle sopinut ja olen löytänyt tyytyväisyyttä niistä olosuhteista joihin olen ajautunut. Havahduin todenteolla tähän asiaan nyt, kun olen puolison kanssa ostamassa omakotitaloa. Iso hankinta siis ja se pitää miettiä huolella. Huomasin, että olemme päätyneet katselemaan vain taloja, jotka sijaitsevat mieheni työpaikan kannalta hyvässä paikassa, ihan sen ääressä. Eihän sillä tietenkään mitään väliä, että minun työmatkani pitenisi jopa yli 20 kilometriä, kun se jo nyt on aika kipurajoillani 25 km. Tällä kertaa oikein suututti huomata itsessäni tämä piirre. Elänkö aina vain toisille? Mistä löydän oman tahtoni? Jos vaikka tässä taloasiassa ajattelenkin itseäni, alan sääliä miestäni jos hänen työmatkansa pitenisikin ja luovun kokonaan "epäreilusta" ajatuksesta. Muita samanlaisia nössöjä?