8kk vauva ei nukahda omaan sänkyyn vaan aina äidin viereen

Usein vauvojen nukkumisjuttuihin ei auta kunnolla mikään muu, kuin aika. Tätä en olisi halunnut kuulla huononukkuvaisen esikoisemme kohdalla, kuitenkin olen tämän nyt hyväksynyt 10 vuoden aikana. 

Jos yöt on äidille raskaita, sanoisin että olisi hyvä saada järjestettyä aamuihin, päiviin ja iltoihin apua, jolloin äiti jaksaisi kuitenkin sen nukkumisjutun läpi tarpoa. Voihan se jatkua vielä kuukausia.

Mun lapseni nukkui omassa huoneessa, ei meistä nukkunut kumpikaan kun yritettiin yhdessä. Puin viereen tyynylle äidintuoksuisen topin.

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuu niin kuin ne opetetaan nukkumaan, viime kädessä. Omani opetin nukahtamaan omaan petiin ilman isompia rituaaleja. Kuiva vaippa, syöttö, hereillä omaan sänkyyn ja tutti suuhun. Omaan sänkyyn opetettiin sen vuoksi, että se (parisängyssä kiinni) oli vauvalle turvallisin paikka nukkua, ei päälle pyörähtämisen vaaraa, ja tutti sen vuoksi, että siihen aikaan sen sanottiin vähentävän kätkytkuoleman riskiä. Isä hoiti jo vastasyntyneestä tasaveroisena vanhempana, joten siitäkään ei ollut ongelmaa, ettei jompikumpi kelvannut, kun molemmat kelpasivat. Vauva nukkui jo 2 kk iästä 6-7h yhtäjaksoiset yöunet ja viimeistään 6 kk iästä ihan täydet.

Toinen ääripää on nukkua tissit levällään perhepedissä muutama vuosi ja kärsiä univajeesta.

Näin minäkin ajattelin ennen lapsia, en voinut ymmärtää sitä kun jotkut sanoi että vauva nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa - eihän vauva edes tiedä sellaisesta mahdollisuudesta ennen kuin siihen on opetettu! Mutta niin vain päätti elämä minua opettaa, ja sain vauvan joka ensimmäisen 8 kk aikana nukkui vain kiinni ihmisessä (kainalossa, kantoliinassa, vatsan päällä, sylissä...) ja kirkui kuin raajoja revittäisiin irti jos jätettiin puolta minuuttia pidemmäksi aikaa sänkyyn tai vaunuihin. Jos sai sänkyyn nukahtamaan vierelle, ja hivuttauduit siitä karkuun, niin parahti itkuun ennen kuin ehdin vessan ovelle, ja itki itsensä siniseksi jos ei siihen heti reagoinut.

Nykyään hyvin nukkuva teini, taaperoiän jälkeen ei ole ollut unipulmia. Toinen lapsi oli ihan eri sorttia heti laitokselta asti, ei ollut pelkästään opettaniskysymys tämä. 

Tottakai 8kk vauva voi vielä tarvita äidin vierelle. Omani ei suostunut nukkumaan 2,5 vuoteen ellen ollut vieressä, vauvana ainostaan syliin tai vähintään piti pitää käsi vauvassa kiinni. 

 

vauva on vauva. Monelle äidille shokki miten riippuvainen se vauva on äidistä ja tarvitsee äitiä. Ei kannata hankkia vauvoja jos tämä on ongelma 

Äänieristetty huone, saat nukkua rauhassa

Virhe on siinä, että alunperin on nukutettu rinnalle. Kannattaa toimia vastasyntyneestä saakka siten, että lasta ei nukuteta rinnalle vaan syötetään maha täyteen (pidetään hereillä tarvittaessa) ja siirretään sitten hereillä-puolihereillä sänkyyn. 

Voi toimia myös toisin, mutta huonoimpien nukkujien kanssa käy kuten ap:lla.

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuu niin kuin ne opetetaan nukkumaan, viime kädessä. Omani opetin nukahtamaan omaan petiin ilman isompia rituaaleja. Kuiva vaippa, syöttö, hereillä omaan sänkyyn ja tutti suuhun. Omaan sänkyyn opetettiin sen vuoksi, että se (parisängyssä kiinni) oli vauvalle turvallisin paikka nukkua, ei päälle pyörähtämisen vaaraa, ja tutti sen vuoksi, että siihen aikaan sen sanottiin vähentävän kätkytkuoleman riskiä. Isä hoiti jo vastasyntyneestä tasaveroisena vanhempana, joten siitäkään ei ollut ongelmaa, ettei jompikumpi kelvannut, kun molemmat kelpasivat. Vauva nukkui jo 2 kk iästä 6-7h yhtäjaksoiset yöunet ja viimeistään 6 kk iästä ihan täydet.

Toinen ääripää on nukkua tissit levällään perhepedissä muutama vuosi ja kärsiä univajeesta.

Liikuttavaa. Yhden helpon vauvan kokemuksella täällä viisastellaan. Ignorance is bliss. (Toki tulet tähän seuraavaksi valehtelemaan, että sinulla on kymmenen lasta, mutta sitä ei usko kukaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuu niin kuin ne opetetaan nukkumaan, viime kädessä. Omani opetin nukahtamaan omaan petiin ilman isompia rituaaleja. Kuiva vaippa, syöttö, hereillä omaan sänkyyn ja tutti suuhun. Omaan sänkyyn opetettiin sen vuoksi, että se (parisängyssä kiinni) oli vauvalle turvallisin paikka nukkua, ei päälle pyörähtämisen vaaraa, ja tutti sen vuoksi, että siihen aikaan sen sanottiin vähentävän kätkytkuoleman riskiä. Isä hoiti jo vastasyntyneestä tasaveroisena vanhempana, joten siitäkään ei ollut ongelmaa, ettei jompikumpi kelvannut, kun molemmat kelpasivat. Vauva nukkui jo 2 kk iästä 6-7h yhtäjaksoiset yöunet ja viimeistään 6 kk iästä ihan täydet.

Toinen ääripää on nukkua tissit levällään perhepedissä muutama vuosi ja kärsiä univajeesta.

Ihmettelen tuota, kun ihmiset valittavat että vauva on vaativainen ja vain äiti "kelpaa". Ei kai kukaan nyt oikeasti anna vauvan päättää kuka häntä saa hoitaa? Vanhemmat päättävät kuka hoitaa ja sillä hyvä, ihan sama vaikka tulisi itkuraivari.

Itse nukun vielä patjalla 14kk sängyn vieressä, sellaista se on kun toinen tykkää äidistä niin paljon. Välillä hipsin miehen viereen, kun on nukahtanut ja yö saattaa mennä ihan hyvin. Jos ei mene niin takaisin taaperon viereen, tuo on lopuksi kuitenkin niin lyhyt aika. Kyllä ne jossain vaiheessa oppii omaan sänkyynkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuu niin kuin ne opetetaan nukkumaan, viime kädessä. Omani opetin nukahtamaan omaan petiin ilman isompia rituaaleja. Kuiva vaippa, syöttö, hereillä omaan sänkyyn ja tutti suuhun. Omaan sänkyyn opetettiin sen vuoksi, että se (parisängyssä kiinni) oli vauvalle turvallisin paikka nukkua, ei päälle pyörähtämisen vaaraa, ja tutti sen vuoksi, että siihen aikaan sen sanottiin vähentävän kätkytkuoleman riskiä. Isä hoiti jo vastasyntyneestä tasaveroisena vanhempana, joten siitäkään ei ollut ongelmaa, ettei jompikumpi kelvannut, kun molemmat kelpasivat. Vauva nukkui jo 2 kk iästä 6-7h yhtäjaksoiset yöunet ja viimeistään 6 kk iästä ihan täydet.

Toinen ääripää on nukkua tissit levällään perhepedissä muutama vuosi ja kärsiä univajeesta.

Ihmettelen tuota, kun ihmiset valittavat että vauva on vaativainen ja vain äiti "kelpaa". Ei kai kukaan nyt oikeasti an

Sinulla ei ainakaan ole yhtäkään lasta. 😀 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai 8kk vauva voi vielä tarvita äidin vierelle. Omani ei suostunut nukkumaan 2,5 vuoteen ellen ollut vieressä, vauvana ainostaan syliin tai vähintään piti pitää käsi vauvassa kiinni. 

 

vauva on vauva. Monelle äidille shokki miten riippuvainen se vauva on äidistä ja tarvitsee äitiä. Ei kannata hankkia vauvoja jos tämä on ongelma 

Vauva tarvitsee hoivaajaa, ja siihen käy yhtä hyvin niin isä kuin äiti. Ei äiti ole vauvalle isää tärkeämpi ellei sitä erikseen opeteta siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin oli tuo tilanne jossain vaiheessa ja olihan se nyt todella hankalaa, kun ei yli puolivuotiasta enää voinut jättää vanhempien sänkyyn yksin nukkumaan. Mitkään esteet eivät enää toimineet, kun tyttö oli niin innokas kiipeilijä. Oli sitten pakko itsekin jäädä makuuhuoneeseen makoilemaan vauvan mentyä nukkumaan. Tosi kiva juu.

Me ruuvattiin runkopatjasängystä jalat väliaikaisesti irti tuossa kohtaa. 

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmettä, miksei se vauva saisi nukahtaa äidin viereen? Etkö voi nukuttaa viereen ja lasket siitä sitten omaan sänkyynsä, kun on nukahtanut? Minä tein aikoinaan niin, että nukutin vauvan viereeni, koska ei hänkään nukahtanut sänkyynsä. Nostin siitä sitten pinnasänkyyn tai laitoin vauvan ympärille tyynyjä sillä tavalla, ettei putoa sängystä. Sängyssä seinän viereen siis ja isot tyynyt ympärille.

Mielestäni aika luonnollista, että vauva haluaa nukahtaa äitinsä viereen. Se voi olla joskus raskasta, mutta tuo aika on loppupeleissä nopeasti ohi, joten kehottaisin nyt vaan menemään sen pikkuisen ehdoilla:) 

Offtopic, meillä 8-vuotias nukahtaa toki omaan sänkyynsä, mutta kömpii sieltä joka yö äidin viereen. Joidenkin vuosien päästä hän haluaa ko olla visusti omissa oloissaan, joten nautin nyt näistä viimeisistä vuosista "pikkuisen" kanssa...tsemppiä AP! 

Aloittajan vauva on 8kk, ei pikkuvauva. Ei tuon ikäistä voi enää kovin helposti siirtää nukkuvana. Myöskään mitkään isot tyynyt eivät enää pidättele, jos lapsi on vähänkään liikkuvaisempaa sorttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai 8kk vauva voi vielä tarvita äidin vierelle. Omani ei suostunut nukkumaan 2,5 vuoteen ellen ollut vieressä, vauvana ainostaan syliin tai vähintään piti pitää käsi vauvassa kiinni. 

 

vauva on vauva. Monelle äidille shokki miten riippuvainen se vauva on äidistä ja tarvitsee äitiä. Ei kannata hankkia vauvoja jos tämä on ongelma 

Vauva tarvitsee hoivaajaa, ja siihen käy yhtä hyvin niin isä kuin äiti. Ei äiti ole vauvalle isää tärkeämpi ellei sitä erikseen opeteta siihen. 

Ei tarvinnut erikseen opettaa. Oltiin viikko sairaalassa kahdestaan, ei sen jälkeen isä oikein enää kelvannut. 

Meillä kuopus saatiin ison operaation jälkeen nukahtamaan pinnasänkyyn, meidän sängyn viereen. Oikeasti nukkui vaan koiranunta ja kun me tultiin makkariin parin tunnin päästä, niin heti silmät aukesi ja halusi viereen. Lapsen ollessa joku 8-9kk päätettiin "unikouluttaa tassutellen". Ei tullut mitään. Raivo ja huuto oli sitä luokkaa, että annoin periksi parissa tunnissa. Jatkoi kainalonukkumista pitkään ja 2-vuotiaana siirtyi siskonsa viereen nukkumaan. Oma huone oli alusta saakka ja 2-vuotiaasta siellä jo sänkykin odottamassa, mutta vasta eskarikeväänä suostui omaehtoisesti siirtymään sinne siskonsa vierestä. Yllätykseksi sisko oli nyreänä asiasta. :D 

Jälkikäteen ajatellen poika kasvoi miellyttäväksi tyypiksi. On tosi eläinrakas ja tasapainoinen 15-vuotias nyt. Se oli loppujen lopuksi lyhyt aika ja joskus muistelen lämmöllä aikaa, kun tämä poika oli se ihana pikkumies, joka nukkui ihan kyljessä kiinni. Enää ei nuku. Jotenkin iän myötä on vaan aina kirkastunut, että lapsia pitää hoitaa rakkaudella ja lämmöllä. Jos se vaatii sitä läheisyyttä yöllä, niin saakoon sen. Ei tietenkään sitten, jos äiti itse ei saa nukuttua ja menettää mielenterveytensä, mutta minä nukuin kyllä hyvin lapsen vieressä.