Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhan lemmikin lopettaminen on niin vaikeaa?
31.01.2025 |
Valitettavasti moni pitkittää eläimen kärsimystä aivan liian pitkään. Olisi kyllä tosi mukavaa, että ne kuolisivat rauhassa poisnukkuen omia aikojaan. Mutta harvoin niin käy. Kuitenkin ihmiset tulevat joskus täysin sokeiksi sille kuinka huonossa kunnossa eläin jo on, eikä edes ajatella että siitä kohta joutuu luopumaan vaikka se olisi jo niin vanha ettei enää vanhemmaksi voisi juuri elääkään. Lopetuspäätös tulisi tehdä mieluummin jo ennen kuin eläimen vointi romahtaa.
Kommentit (21)
En ole samaa mieltä, että olisi yleistä pitää liian pitkään. Olen eläinklinikalla hoitajana töissä. Aika usein esim. vanhuuden aiheuttamat muutokset ei niinkään aiheuta kärsimystä eläimelle, enemmän ihmisille. On ihan ok antaa eläimen elää rauhassa vaikka loppuun asti, jos se ei kärsi.
Vaikka tosiaan joskus näkee sitäkin, että pidetään liian pitkään, niin paljon yleisempi surun aihe on ihmiset, jotka haluaa lemmikin lopetettavan liian aikaisin tai mukavuussyistä. Esim. meillä oli hiljattain asiakas, joka halusi lopettaa myös toisen, terveen 3-vuotiaan koiransa, kun 16-vuotias lopetettiin pitkälle edenneen munuaissairauden takia. Omistaja uskoi, että koira ei toipuisi kaverinsa kuolemasta. Eläinlääkäri yritti puhua että kyllä se toipuu, ja tarvittaessa löytyisi uusi kotikin suositun rotuiselle kolmivuotiaalle, mutta ei. Samoin on ihmisiä, jotka lopetuttavat koiransa, koska se ei esim. olekaan hyvä aikuisen miehen juoksulenkkikaveri vaan hidastaisi menoa, riittävän hyvä metsästys- tai muu harrastuskoira tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta, se on eläimen kannalta kurjaa. Mutta jos mietit millaista olisi esim tehdä lopettamispäätös isoäidistä tai kuolemansairaasta lapsesta, ymmärtänet vaikeuden. Perheenjäsen on läheinen ja hänestä luopuminen tuntuu todella pahalta.
Eläin ei ole ihminen.
Sinä siis mieluummin katsot kuolemansairaan kärsimyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Totta, se on eläimen kannalta kurjaa. Mutta jos mietit millaista olisi esim tehdä lopettamispäätös isoäidistä tai kuolemansairaasta lapsesta, ymmärtänet vaikeuden. Perheenjäsen on läheinen ja hänestä luopuminen tuntuu todella pahalta.
Lemmikki on toki perheenjäsen, mutta sitä ei pidä liikaa inhimillistää. Eläin ei kärsi lopettamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, se on eläimen kannalta kurjaa. Mutta jos mietit millaista olisi esim tehdä lopettamispäätös isoäidistä tai kuolemansairaasta lapsesta, ymmärtänet vaikeuden. Perheenjäsen on läheinen ja hänestä luopuminen tuntuu todella pahalta.
Eläin ei ole ihminen.
Sinä siis mieluummin katsot kuolemansairaan kärsimyksiä?
Mutta ihminen on eläin. Itse kannatan vahvasti eutanasiaa. Ja olen sellaisen teettänyt omalle perheenjäsenelleni, ja siksi tajuan miten kova päätös se on.
Sellasta se on elämä muilla kuin psykopaateilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläin ei aina ole niin kurjassa kunnossa, kuin miltä se näyttää. Vanhuus ei ole mikään sairaus, vaikka se muistuttaa sitä. Kävely töpöttelee huonolla kelillä, liikkeelle lähtö on hidasta. Kroppa voi olla lihakseton edestä ja polvet näyttää ikään kuin notkuvilta. Turkki voi olla harmaantunut ja harventunut. Silti eläin saattaa olla hyvin pirteä vielä, eikä sitä ole mitään syytä lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, se on eläimen kannalta kurjaa. Mutta jos mietit millaista olisi esim tehdä lopettamispäätös isoäidistä tai kuolemansairaasta lapsesta, ymmärtänet vaikeuden. Perheenjäsen on läheinen ja hänestä luopuminen tuntuu todella pahalta.
Eläin ei ole ihminen.
Sinä siis mieluummin katsot kuolemansairaan kärsimyksiä?
Eri, mutta tuo "eläin ei ole ihminen" on ilman lisäperusteluja ihan tyhjä lause. Yhtä lailla eläin hyvin pitkään, sairaanakin, haluaa elää, se taistelisikin elämästään jos joku yrittäisi sitä vahingoittaa. Kyllä on totta, että jossain vaiheessa tulee piste, jossa eläimen silmistä näkee, että se on luovuttanut ja elämänhalu mennyt, ja silloin on aika. Mutta monet eläimet, siinä missä ihmisetkin, voivat elää kroonisten sairauksien, vanhuuden hidastumisen jne. kanssa oikein hyvää elämää ja niistä näkee että niillä on elämänhalua ja -iloa. On älytön luulo, että eläin olisi jotenkin sillä tapaa erilainen kuin ihminen, että se haluaisi heti eutanasian kun on pientäkin vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, se on eläimen kannalta kurjaa. Mutta jos mietit millaista olisi esim tehdä lopettamispäätös isoäidistä tai kuolemansairaasta lapsesta, ymmärtänet vaikeuden. Perheenjäsen on läheinen ja hänestä luopuminen tuntuu todella pahalta.
Lemmikki on toki perheenjäsen, mutta sitä ei pidä liikaa inhimillistää. Eläin ei kärsi lopettamisesta.
Ei niin, eikä kärsisi isoäitikään, mutta läheiset sitäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei aina ole niin kurjassa kunnossa, kuin miltä se näyttää. Vanhuus ei ole mikään sairaus, vaikka se muistuttaa sitä. Kävely töpöttelee huonolla kelillä, liikkeelle lähtö on hidasta. Kroppa voi olla lihakseton edestä ja polvet näyttää ikään kuin notkuvilta. Turkki voi olla harmaantunut ja harventunut. Silti eläin saattaa olla hyvin pirteä vielä, eikä sitä ole mitään syytä lopettaa.
Yleensä kuitenkin on ihan kipujakin eläimillä. Eivät vain valita niistä kuten ihmiset. Jatkuvaa sairastelua, ja syöminen voi olla vaikeaa. Puhumattakaan dementiasta joka aiheuttaa suurta ahdistusta lemmikille. Mutta ei sitä nyt tarvitse langanlaihaa, sokeaa ja kivusta kärsivää vielä lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen kärsii eläimen lopettamisesta, ei eläin. Eläin kärsii jos elämä on muuttunut sille tuskaiseksi, ei elämisen arvoiseksi "selviytymiseksi". Ei kukaan toivoisi sitä läheisillensä myöskään.
Siksi sitä lykätään joskus tarpeettoman pitkään. Voimia kaikille jotka tuon ikävän ajan joutuu kohtaamaan, suru hälvenee ja toivonmukaan muisto siitä että rakas lemmikki päästettiin ajoissa lepoon eikä joutunut kärsimään ihmisen halujen takia.
Onko nuoren lemmikin lopettaminen sitten sen helpompaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, se on eläimen kannalta kurjaa. Mutta jos mietit millaista olisi esim tehdä lopettamispäätös isoäidistä tai kuolemansairaasta lapsesta, ymmärtänet vaikeuden. Perheenjäsen on läheinen ja hänestä luopuminen tuntuu todella pahalta.
Lemmikki on toki perheenjäsen, mutta sitä ei pidä liikaa inhimillistää. Eläin ei kärsi lopettamisesta.
Elämälläkin on arvonsa. Eläimilläkin on elämänhalu, joka voi jatkua hyvin pitkäänkin. Samalla tapaa voisi sanoa "ihminen ei kärsi lopettamisesta", kyllä lääketiede voi tehdä nykyään eutanasian niin ettei se satu yhtään. Itse esim. kärsin kroonisesta kipusairaudesta. Joku joka luulee, että elämällä ei ole arvoa mutta kipu on jotain kamalaa, voisi mun puolesta päättää, että koska lopettaminen ei satu mutta sun elämä sattuu, pakkoeutanasia on hyvä juttu. Mutta ei se ole niin, elämässä kipujenkin kanssa on paljon iloa ja ihanaa. Kipu on vain yksi tunne, silloin kun se ei ole äärimmäistä tuskaa. Sen kanssa voi elää hyvää elämää. Ja sitä voi lääkkeillä lievittää.
Minusta eläin ei ole tuossa yhtään erilainen kuin ihminen. Molemmat haluaa oletusarvoisesti elää hyvin pitkään, vaikkei elämä aina kivutonta ja vaikeudetonta olekaan. Eutanasialle on paikkansa, olisi myös ihmisille, mutta ei se ole niin että sen voisi tuosta vaan milloin vaan tehdä kevyestikin, koska lopetettava ei kärsi.
Pyristelee vastaan niin paljon ja juoksee karkuun kirveen nähdessään, siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei aina ole niin kurjassa kunnossa, kuin miltä se näyttää. Vanhuus ei ole mikään sairaus, vaikka se muistuttaa sitä. Kävely töpöttelee huonolla kelillä, liikkeelle lähtö on hidasta. Kroppa voi olla lihakseton edestä ja polvet näyttää ikään kuin notkuvilta. Turkki voi olla harmaantunut ja harventunut. Silti eläin saattaa olla hyvin pirteä vielä, eikä sitä ole mitään syytä lopettaa.
Yleensä kuitenkin on ihan kipujakin eläimillä. Eivät vain valita niistä kuten ihmiset. Jatkuvaa sairastelua, ja syöminen voi olla vaikeaa. Puhumattakaan dementiasta joka aiheuttaa suurta ahdistusta lemmikille. Mutta ei sitä nyt tarvitse langanlaihaa, sokeaa ja kivusta kärsivää vielä lopettaa.
Dementia on useimmiten niin ihmisillä kuin eläimillä melko tuskaton tila. Raskas kyllä läheisille / omistajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei aina ole niin kurjassa kunnossa, kuin miltä se näyttää. Vanhuus ei ole mikään sairaus, vaikka se muistuttaa sitä. Kävely töpöttelee huonolla kelillä, liikkeelle lähtö on hidasta. Kroppa voi olla lihakseton edestä ja polvet näyttää ikään kuin notkuvilta. Turkki voi olla harmaantunut ja harventunut. Silti eläin saattaa olla hyvin pirteä vielä, eikä sitä ole mitään syytä lopettaa.
Yleensä kuitenkin on ihan kipujakin eläimillä. Eivät vain valita niistä kuten ihmiset. Jatkuvaa sairastelua, ja syöminen voi olla vaikeaa. Puhumattakaan dementiasta joka aiheuttaa suurta ahdistusta lemmikille. Mutta ei sitä nyt tarvitse langanlaihaa, sokeaa ja kivusta kärsivää vielä lopettaa.
Miten dementia muka aiheuttaa lemmikille suurta ahdistusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei aina ole niin kurjassa kunnossa, kuin miltä se näyttää. Vanhuus ei ole mikään sairaus, vaikka se muistuttaa sitä. Kävely töpöttelee huonolla kelillä, liikkeelle lähtö on hidasta. Kroppa voi olla lihakseton edestä ja polvet näyttää ikään kuin notkuvilta. Turkki voi olla harmaantunut ja harventunut. Silti eläin saattaa olla hyvin pirteä vielä, eikä sitä ole mitään syytä lopettaa.
Yleensä kuitenkin on ihan kipujakin eläimillä. Eivät vain valita niistä kuten ihmiset. Jatkuvaa sairastelua, ja syöminen voi olla vaikeaa. Puhumattakaan dementiasta joka aiheuttaa suurta ahdistusta lemmikille. Mutta ei sitä nyt tarvitse langanlaihaa, sokeaa ja kivusta kärsivää vielä lopettaa.
Miten dementia muka aiheuttaa lemmikille suurta ahdistusta?
No olisiko vaikka siksi, ettei enää tunnista välttämättä edes omistajaansa, tai tuttuja paikkoja.
Ennen oli hyvin yleistä, että koirat elivät yli 15 vuotiaaksi ja moni yli 20 vuotiaaksi.
Meillä eläinlääkärit tapattavat vanhoja koiria hoidettavissa olevien vaivojen vuoksi. Olettavat, että eläin on normaalistikin huonossa kunnossa, kun esim. munuaisiin noussut virtsatietulehdus saa koiran käyttäytymään oudosti. Ensisijaisestihan lääkärin tehtävä on ylläpitää elämää, ei pyrkiä lahtaamaan väliaikaisen sairauden vuoksi.
Oma koirani tunnettiin alueellamme hyvin virkeänä koirana, jonka ikää kukaan ei osannut arvata niin iäkkääksi. Sitten hänelle tuli vaiva, jonka olisi voinut hoitaa. Lääkäri määräsi yliannostuksen lääkettä ja toinen eläinlääkäri tappoi mieluummin, kuin olisi selvittänyt, että kyse on myrkytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, se on eläimen kannalta kurjaa. Mutta jos mietit millaista olisi esim tehdä lopettamispäätös isoäidistä tai kuolemansairaasta lapsesta, ymmärtänet vaikeuden. Perheenjäsen on läheinen ja hänestä luopuminen tuntuu todella pahalta.
Eläin ei ole ihminen.
Sinä siis mieluummin katsot kuolemansairaan kärsimyksiä?
Mutta ihminen on eläin. Itse kannatan vahvasti eutanasiaa. Ja olen sellaisen teettänyt omalle perheenjäsenelleni, ja siksi tajuan miten kova päätös se on.
Eutanasian voi tilata vain kuoleva itse itselleen. Eläinten lopettaminen ei ole eutanasiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei aina ole niin kurjassa kunnossa, kuin miltä se näyttää. Vanhuus ei ole mikään sairaus, vaikka se muistuttaa sitä. Kävely töpöttelee huonolla kelillä, liikkeelle lähtö on hidasta. Kroppa voi olla lihakseton edestä ja polvet näyttää ikään kuin notkuvilta. Turkki voi olla harmaantunut ja harventunut. Silti eläin saattaa olla hyvin pirteä vielä, eikä sitä ole mitään syytä lopettaa.
Yleensä kuitenkin on ihan kipujakin eläimillä. Eivät vain valita niistä kuten ihmiset. Jatkuvaa sairastelua, ja syöminen voi olla vaikeaa. Puhumattakaan dementiasta joka aiheuttaa suurta ahdistusta lemmikille. Mutta ei sitä nyt tarvitse langanlaihaa, sokeaa ja kivusta kärsivää vielä lopettaa.
Miten dementia muka aiheuttaa lemmikille suurta ahdistusta?
Kun susta nyt vaan tuntuu siltä.
Totta, se on eläimen kannalta kurjaa. Mutta jos mietit millaista olisi esim tehdä lopettamispäätös isoäidistä tai kuolemansairaasta lapsesta, ymmärtänet vaikeuden. Perheenjäsen on läheinen ja hänestä luopuminen tuntuu todella pahalta.