Ystävän/rakastajan hautajaiset
Ystäviä ja työkavereita 15 vuoden ajalta, näistä 6 vuoden ajan myös rakastajia. Suhdetta on vaikea kuvailla, me vain ymmärsimme ja hyväksyimme toisemme täysin, ja seksisuhteesta huolimatta pohjana oli aina syvä ystävyys. Teimme myös erittäin läheisessä yhteydessä töitä, matkasimme kimppakyydillä töihin ja kotiin, iltaisin työasioista ja muustakin juttu jatkui puhelimitse ja tekstiviestein. Pari vuotta sitten hän sairastui parantumattomaan syöpään, ja hiukan sen jälkeen hänen vaimonsa sai tietää meistä. Tämän jälkeen tapailimme lähinnä kahvittelun merkeissä, ja ymmärsin olleeni tärkeä tukihenkilö hänelle siinä elämänvaiheessa, vaikka homma olikin mennyt hieman monimutkaiseksi hänen puolisonsa suhteen. Jossain kohtaa vaimokin halusi keskustella kanssani ja selvitellä asioita, ja antoi meille luvan pysyä päällisinpuolin ystävinä, niin ettei muu maailma ala ihmetellä mitä on tapahtunut. Mutta vain päällisinpuolin, ilman oikeaa yhteydenpitoa.
Ystäväni poistui joukostamme hiljattain ja koen olevani hankalassa tilanteessa hautajaisten suhteen. Toki haluaisin mennä, mutta en halua aiheuttaa hämminkiä tai lisäsurua vaimolle. Toisaalta sitten, yhteiset ystävät ja tyäkaverit luonnollisesti odottavat minun osallistuvan hautajaisiin. Tuntuu vaikealta keksiä hyväksyttävää syytä jäädä poiskaan. Ottaen huomioon läheisen ystävyytemme, jonka siis muutkin näkivät, oikeasti hyväksyttäviä syitä olisi ehkä vain omat tai tai lähiomaisen hautajaiset, tai niin vakava sairastuminen että sitä on vaikea feikata. Vaimo ei varsinaisesti ole kieltänyt tulemasta, mutta tuskin ilahtuisi jos ilmaannun paikalle. Mitä tehdä?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kysyä vaimolta asiasta? Istua kirkossa takana, jättää menemättä muistotilaisuuteen?
Näin. Kysy vaimolta. Voithan sitten "sairastua" äkisti kesken kaiken, pääset pois jos tukalaa.
Ilman vaimon lupaa en menisi lainkaan, voithan käydä haudalla / tuhkan sirottelupaikalla myöhemmin...
Tämä hyvä. Menet kirkossa takariviin istumaan, koska vatsa on kuralla. Ja sitten lähdet samasta syystä äkisti kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin keksitty tarina.
Eipä ole.
No sitten: kärsi hyörä kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin keksitty tarina.
Eipä ole.
No sitten: kärsi hyörä kärsi.
Ahh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovit jonkun päällekkäisen menon samaan aikaan, jota et voi siirtää. Vaikka loman. Käytät hyväksyttävänä tekosyynä ulkopuolisille, jos joku kysyy.
Ei ole sinun paikka mennä.
Tottakai hänen kuuluu mennä. Vaimon mielipidettä ei tarvitse huomioida. Ei mieskään siitä paljoa välittänyt.
Hautajaisiin kutsutaan! On erittäin tökeröä olettaa, että kuka vain saa mennä kenen tahansa hautajaisiin kauhistelemaan omaisten surua. On erittäin huonoa käytöstä mennä edes kirkkoon saati haudalle, jos ei ole erikseen pyydetty.
Mistä on keksitty, että vielä vuonna 2025 hautajaiset on joku yhteisöllinen juhla, jonne kaikki vanhat ystävät ja työkaverit ja lapsuudenkaverit on tervetulleita tuosta vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovit jonkun päällekkäisen menon samaan aikaan, jota et voi siirtää. Vaikka loman. Käytät hyväksyttävänä tekosyynä ulkopuolisille, jos joku kysyy.
Ei ole sinun paikka mennä.
Tässä kohtaa hiukka vaikea kehittää mitään lomia, kun hautajaispäivä on jo tiedossa ja lähellä, enkä ole meidän yhteiseltä työpaikalta lomia tähän kohtaan hakenut tai kenellekään sanonut että olisin lähdössä lomalle. Työkavereiden ja ystäväpiirin silmissä olemme olleet läheisiä ystäviä, ja useampi on jutellut jo minulle hautajaisista olettaen edes kysymättä, että olen tulossa. Niin että mitä sitä sitten keksisi?
Yllättävä kurkkukipu iskee juurikin hautajaispäivän aamuna, etkä oireisena osallistu tilaisuuteen.
Menet siunaustilaisuuteen, mutta jätät kahvittelut väliin.
Miten ihmiset saa tehtyä elämästään noin hankalaa.