ystäväni kertoi järkyttyneenä juttua minulle
pakko avautua tästä vähän
Hän on suoraan sanottuna aika valtavan kokoinen. Kuitenkin hän aina vertaa painoaan minuun. Minullakin on kyllä muutama ylipaino kilo.
Hän oli käynyt 5-vuoden tauon jälkeen vaàlla. Ja tulos oli ollut 60kg enemmän mitä hän oli kuvitellut sen olevan.
Olin vähän ihmetellyt hänen kommenttejaan siitä, miten voitais pitää samoja vaatteita, tai voisin lainata hänelle.
Nyt hän oli ihan suu auki, että painaako hän näin paljon.
Toisaalta oli hyvä, että hän koki tämän järkytyksen ja totuuden. toisaalta taas kävi sääliksi ystävääni.
Kommentit (19)
Ihan yhtä mahdollista kuin laihduttaa itsensä kuoliaaksi ja silti luulla olevansa lihava.
eikä edes huomaa sitä! No, läskihän ei lärpätä, chattaa, eikä piipahtele foorumeilla omistajansa tietämättä...
Helposti tulee sokeaksi painolleen, vaikka vaatekoko kasvaa yli neljänkymmenen.
lihomisella. Onneksi hyppään vaa´assa : /
Ei tämä olo sillä lailla erilainen ole, läskiä on minkä on. Onneksi tosiaan itselläkin pikkuhiljaa vähenemään päin.
reippaasti yli kymmenen kiloa. Kyllähän mä tiesin, että painoa on tullut lisää, mutta kun esim. H&M:llä ei vanhan koon vaatteet mahtuneet päälle, ajattelin vaan, että nykyteinit on pidempiä ja sitä mukaa vaatteet kapeampia. Vasta kun laihduin kymmenisen kiloa, tajusin, etteivät ne vaatekoot mihinkään olleet muuttuneet.
Eikä tuollainen kilo pari vuodessa oikein vaa' allakaan havahduta, ennen kuin tajuaa, että vajaa kymmenen vuotta sitten painoin 54 kg ja nyt 67.:(
että painoa on tullut lisää yhden aikuisen ihmisen painon verran! Hurjaa. Mutta ilmeisesti niin voi käydä, kun niin monet tässäkin keskustelussa niin vannovat.
huomauttelevat painostani, ovat huolissaan siitä, ja kyselevät, olenko raskaana vai miten niin tukevassa kunnossa. Asiassa on kummallista se, että he ovat kuvailemasi ystävän kaltaisia, minulla taas ei ole ylipainoa, vaikka kuinka vaakaa tuijottaisi.
Jotenkin sitä kai tottuu omaan peilikuvaansa, että ei huomaa kilojaan.
En tosin ihan tuossa kunnossa ollut kuin ystäväsi. Painoin 80kg ja olen 160cm pitkä. Nyt olen laihtunut 16kg :)
omille ulkonäkömuutoksilleen. Itse ei näe itseään samalla lailla kun muut, vaikka katsoisikin peiliin. Niin se vain on.
Joillain enemmän ja joillain vähemmän, mutta juuri esim. tuollanen nopea lihominen " jää huomaamatta" helposti.
Sama anorektikoilla, pitävät itseään lihavina, vaikka ovat laihoja, kska näkevät itsensä eri tavalla kuin muut.
Vierailija:
huomauttelevat painostani, ovat huolissaan siitä, ja kyselevät, olenko raskaana vai miten niin tukevassa kunnossa. Asiassa on kummallista se, että he ovat kuvailemasi ystävän kaltaisia, minulla taas ei ole ylipainoa, vaikka kuinka vaakaa tuijottaisi.
Hän kuulemma katsoi useinkin peilistä ja näki siellä suht siedettävän hoikan naisen
-ap-
eräs minun ystäväni alkoi lihoa nopeaa vauhtia, ja siinä kohtaa kun oli jo selkeästi ylipainoinen puhui itsestään " vähän pyöreänä" . itselläni ei ollut pokkaa sanoa mielipidettäni kun hän puhui painostaan tyyliin " no, onneksi mä en oo sillain niinku lihavan ihmisen oloinen, että mulla kuitenkin on kapeat kasvot eikä musta välttämättä huomaa että oon ylipainoinen" . ei nimittäin ollut kapeat kasvot, ja kyllä huomasi ylipainon.
no joo, samapa se minulle, en ole kovin innokas kyttäämään muiden ulkonäköä, enkä olisi millään tavalla kiinnostunut ystävän painosta ellei hän itse puhuisi siitä paljon. nyt hän on myöntänyt olevansa oikeasti ihan lihava ihminen, ja puhuu jatkuvasti tulevasta laihtumisestaan, kuinka sen aikoo tehdä ja millä aikataululla ja miten sitten mahtuu vaatteisiin ja näyttää tsoi hyvältä. tätä puhetta on jatkunut 2-3 vuotta, eikä mulla ole vieläkään pokkaa sanoa että pääsisi helpommalla kun lopettaisi jo sen jauhamisen ja vaan laihduttaisi.
toki huomasin mahan kasvun, mutta en jotenkin tajunnut kuinka todella suuri se oli (mulla oli hirvittävästi lapsivettä, edes miehen sisko ei ollut kaksosia odottaessaan saman kokoinen kuin minä yksösraskaudessani). ajattelin vaan ihan pokkana että joo, onneks mä en sentään näytä siltä kuin ne tosi isomahaiset mammat joita välillä näkee.
joopa. vissiin olin onnistunut katsomaan itseäni peilistä jotenkin hiukan vinosti. valokuvat paljastivat totuuden.
7
vaikka ostaisikin yht' äkkiä kokoa 40 36:n sijaan, niin ei siltikään itseään näe ehkä eritavalla. On monia jotka hyvin pystyvät " huijaamaan" itseään.
Lyön vaikka vetoa, että jokaisella meillä täälläkin on joitain kohtia kasvoissa tai vartalossa jonka näemme eritavalla kuin muut. Se on normaalia, mutta hyvin harvoin tulee esille.
vastasin tavallaan sinulle, siksi sinun tekstisi oli siinä :)
-ap-
ja painaa itse jotain 160 kg. Väittää silti, että hänen vyötärönsä on alle metrin (vilkuili tosin alta kulmien, menikö väite läpi, ei ikinä!). Kun tulin raskaaksi, hän naureskeli, että nytpä minäkin tiedän, miltä tuntuu olla lihava = olin normaalipainoinen raskauden aikana, raskauskiloja tuli vajaa 10.
hän on ostanut vaatteita, ennen reilut vaatteet on pillit hänen päällään.
Ja tuskailee miten nyky koot ovat pieniä...
Sitä hän ei ilmeisesti ollut tajunnut, mikä oli syy " nyky kokojen pieneyteen"
-ap-
varmaan hän on nuorena ollut ihan sutjakka, ja sittemmin myös unohtanut vilkaista peiliin.
olen muutaman kerran ollut tosi nolona hänen seurassaan kaupungilla kun hän tyypilliseen tapaansa kommentoi muiden ulkonäköä tyyliin " hyi ie! noin lihava tyttö! katso nyt miten paksu! on tyttö ollut ruoka-aikaan kotona!" jne. ja itse on tosiaan niin lihava että maha roikkuu monta kymmentä senttiä vyön yli ja kaksoisleuat paidan päällä.
(kauhee, mä alan itse vaikuttaa hullulta läskikyttääjältä.. no, todettakoon vielä että tämänkään ihmisen lihavuus ei kiinnostaisi minua ellei hän niin kurjalla tavalla ilkkuisi muita samasta asiasta)
7
Tottahan se on, että painolleen voi tulla sokeaksi, mutta että 60kg...
Jonkin 10kg vielä ymmärtää, jos ei tosiaan ole vaa' alla käynyt... MUTTA 60kg!!!
Itse nimittäin olen painanut pahimmillaan 106kg (!!!), mutta tiesin aina kilon tarkkuudella, mitä painana (eli siis koko lihomis " prosessinkin" ajan).
Muistan kuinka painoin 70kg (ja olin jo siitä painosta järkyttynyt ja dietin kannalla), mutta surullisten sattumusten (elämäntilanteessa) yhteenlaskuna paino lähtikin hurjaan nousuun, ja tiesin koko ajan missä mennään. Ensin tuli täyteen 80kg, jonka " saavutettuani" huomasin, että " eihän se nyt enää haittaa, vaikka paino olisikin 85kg... 89kg, ei vielä paha... noh, 90kg tuli täytteen, kunhan pysyy alle sadan... 98kg, hyvä, edelleen alle sadan... 100kg... jaahas, no nyt ei enää väliä miten se nousee... ja BLING: 106kg."
Tämän sain siis aikaa n.3-vuodessa!!! :O
Tästä on jo onneksi aikaa, ja painokin hyvässä hallinnassa. :) Ilman ihmediettejä paino jo onnelliset 85kg, eli ihan vain oikein syömällä ja liikkumalla. Hitaastihan tämä tippuu siihen nähden, miten nopeasti se nousi. Tuntuu kyllä siltä, että se aika mikä painon nousuun menee, niin tiputtamiseen aika x 10. ;D
Mutta palatakseni vielä ap:n ystävään; 60kg HUOMAAMATTA??? :O
Järkyttävää. :(