Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan kokenut " melkein" kuoleman?
03.03.2007 |
Itse irtauduin ruumiistani kolme vrk synnytyksen jälkeen, kärsin todellla korkeasta verenpaineesta ja olin yhä sairaalassa. Irtauduttuani pyörin vaakatasossa katonrajaan josta katsoin itseäni kunnes minut " imaistiin" tunneliin jossa menin kovaa vauhtia takaperin kunnes pysähdyin ennen kuin alkoi " laaja kirkas alue" , . Siellä kävin kauppaa elämästäni, lupasin kaikenlaista ja pyytelin anteeksi kaikkea kunnes lähdin hitaasti palaamaan tunnelia takaisin.
Päästyäni katonrajaan katselin hetken itseäni makaamassa sängyllä ja vauvaani nukkumassa vieressä olevassa kärryssä. Palasin omaan ruumiiseen. Itkin todella pitkään tuon jälkeen, nousin ylös, kello oli 2 yöllä, otin vauvani syliini ja itkin.
Tuosta on jo 9 vuotta aikaa mutta yhä muistan sen kuin eilisen, tapahtuma todella pelästytti mutta avarsi paljon arvomaailmaani.
Onko kellään muulla mitään vastaava tai jotain kokemusta? Asia on todella arka enkä ole nimelläni siitä juurikaan puhunut, kuulostaa itsestänikin aika hullulta.
Kommentit (5)
ap:n kuvailemat kokemukset ovat todella yleisiä kuolemaa lähellä käyneillä ihmisillä. Uskon siis tuon ap:n jutun täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 vrk pidettiin morfiineissa niin sepä ehkä ehkäisi mun näyt :D
Verenpaineet romahti. En tuntenut enää kipua, enkä mitään muutakaan. Lämpöä lähinnä, ja minulla oli rauhallinen olo. Havahduin siihen, kun käteni oli pistelty täyteen eri " tiputusjuttuja" ja joka paikkaa kolotti.
Tämä kävi tapaamassa kuollutta isoäitiään oman kovan sairauden pahimpana hetkenä. Isoäiti oli jutellut niin kuin eläessään (on kuollut jo 80-luvulla). En usko, että oli unta. Oli mies sen verran järkyttynyt vielä pitkään näkemästään. Kyseessä on vielä mies, joka ei uskonut yhtään mihinkään tämmöisiin juttuihin. Ei pelkää enää kuolemaa...
uskon täysin niitä ketkä ovat. Siis kokenut ruumiista irtautumisen, tunnelin, valot jne.