Lue keskustelun säännöt.
Mitenkähän pärjään, kun tuo rakas mieheni ei enää elä kauan?
26.01.2025 |
Yhdessä olemme eläneet jo 37 vuotta. Ehkä ei pitäisi surkutella omaa elämääni, mutta yksin jääminen tuntuu pahalta.
Kommentit (30)
Onko tämä tilanne tullut äkillisesti vai pitkään hiivuttamalla? Mitä jos kysyt mieheltäsi ohjeita ja neuvoa tulevaan, hän tuntee sinut parhaiten. Jos vain hän pystyy enää kommunikoimaan.
Hae itsellesi keskusteluapua, sairaalan sosiaalityöntekijä, pappi, terapia ja kirkon sururyhmät. Kyllä sinä pärjäät, elämä kantaa. Otan osaa vaikeaan tilanteeseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itse olen ollut aina yksin niin olen siihen tottunut. Varmasti vaikeaa opetella olemaan yksin vasta vanhana. Onko sinulla kuitenkin muita läheisiä?
Eihän ne läheiset tule puolison tilalle poistamaan yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä tilanne tullut äkillisesti vai pitkään hiivuttamalla? Mitä jos kysyt mieheltäsi ohjeita ja neuvoa tulevaan, hän tuntee sinut parhaiten. Jos vain hän pystyy enää kommunikoimaan.
Hae itsellesi keskusteluapua, sairaalan sosiaalityöntekijä, pappi, terapia ja kirkon sururyhmät. Kyllä sinä pärjäät, elämä kantaa. Otan osaa vaikeaan tilanteeseesi.
Aika äkkiä tuli tämä tilanne. Keväällä emme tietäneet vielä mitään. Asiasta on vaikea puhua. Tytär on hoitoalalla ja hän pystyy puhumaan isänsä kanssa.
- ap -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatko hoitaa asiat yksinkin? Joillain pariskunnilla on tiukka työnjako ja toinen jää täysin pulaan kun toisesta aika jättää. Ei ymmärretä mitään esim. talotekniikasta, ei tietoa milloin auto pitäisi huoltaa tai missä kesärenkaat on. Laskut, vakuutukset jne...
Ota vaan päivä kerrallaan. Hoidat pakolliset asiat ja sen jälkeen saat käyttää aikasi, miten haluat. Katso vaikka elokuvia tai lue kirjoja. Itke, kun siltä tuntuu. Tapaa ihmisiä ja etsi iloa pienistä arjen asioista. Ehkä jossain vaiheessa keksit itsellesi uuden harrastuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä tilanne tullut äkillisesti vai pitkään hiivuttamalla? Mitä jos kysyt mieheltäsi ohjeita ja neuvoa tulevaan, hän tuntee sinut parhaiten. Jos vain hän pystyy enää kommunikoimaan.
Hae itsellesi keskusteluapua, sairaalan sosiaalityöntekijä, pappi, terapia ja kirkon sururyhmät. Kyllä sinä pärjäät, elämä kantaa. Otan osaa vaikeaan tilanteeseesi.
Aika äkkiä tuli tämä tilanne. Keväällä emme tietäneet vielä mitään. Asiasta on vaikea puhua. Tytär on hoitoalalla ja hän pystyy puhumaan isänsä kanssa.
- ap -
Eikö mies itse puhu kuolemisestaan? Osa kuolemansairaista ei tosiaan halua hyväksyä lähestyvää kuolemaa ja on hyvin ärtyneitä, koska ovat ahdistuneita. Ja monesti se lähellä oleva puoliso saa ottaa vastaan tuskasta syntyneen kiukun.
On tärkeää, että haet itsellesi apua. Nopein on varmaan sairaalapappi ja sosiaalityöntekijä. Koeta pikkuhiljaa kysyä eri asioita, joiden suhteen tarvitset tietoa, jos kyse on käytännön asioista, jotka miehesi on hoitanut. Ne hoituvat kyllä, tyttäresi auttaa, teillähän tulee olemaan pesänselvitys yhdessä. Pankkivirkailijat ja muut viranomaiset auttavat, ystäviltä ja tutuilta voi kysyä neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Milloin itse kuolet?
Onneksi kukaan ei tiedä elämänsä päättymisestä. Miksi joku edes kommentoi noin ilkeästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
saathan sinä leskeneläkettä, vaikka et itse ole viitsinyt töissä käydä. hyvin sinä pärjäät toisten rahoilla
En saa eikä se ole tärkeätäkään.
"Leskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: Leski ja puoliso olivat avioliitossa, kun puoliso kuoli. Avioliitto oli solmittu ennen kuin puoliso täytti 65 vuotta",
Emme olleet naimisissa.
- ap -
Se on sitä elämää. Intiassa polttava lesket samassa kasassa miesvainaan kanssa kun niillä ei ollut enää elämän mahdollisuuksia. Suomessa naiset kuljetti leskenä tusinan lapsia ja selvisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt opettelet hoitamaan kaikki käytännön asiat. Kirjoita paperille ohjeita. Kuvittele tilanne,että olet jo yksin kaikkea hoitamassa. Kyllä siitä selviää,kaikki muutkin ovat selvinneet!
hyvin pärjäät...on niitä muitakin miehiä,ei tartte elää puutteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hyvin pärjäät...on niitä muitakin miehiä,ei tartte elää puutteessa.
Onko ihan pakko olla joku mies? Hyvin pärjää ilmankin. Itse asiassa on niin hyvä olla itsekseen.
Me olimme 45 v. Naimisissa. Mieheni kuoli, kun olin 70 v. ja hän 75 v.. Siitä on nyt tänä vuonna 10 vuotta. Koira on ollut seuranani 9 vuotta, joten en ole ollut aivan yksin. Jälkikasvu piipahtaa aina silloin tällöin. Hyvin olen pärjännyt ok-talossani ja aika vähän olen apuja pyydellyt. Lähitulevaisuudessa tarvitsee varmaan tilata siivousapua, kun on noita vaivoja ja sairauksia.
Alat elää iloisen lesken elämää. Niin on moni tehnyt, vaikka on ennen puolison elämää pelännyt miten pärjää.
Läheisensä menettäneille on olemassa erilaisia (vertais)tukiryhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä tilanne tullut äkillisesti vai pitkään hiivuttamalla? Mitä jos kysyt mieheltäsi ohjeita ja neuvoa tulevaan, hän tuntee sinut parhaiten. Jos vain hän pystyy enää kommunikoimaan.
Hae itsellesi keskusteluapua, sairaalan sosiaalityöntekijä, pappi, terapia ja kirkon sururyhmät. Kyllä sinä pärjäät, elämä kantaa. Otan osaa vaikeaan tilanteeseesi.
Aika äkkiä tuli tämä tilanne. Keväällä emme tietäneet vielä mitään. Asiasta on vaikea puhua. Tytär on hoitoalalla ja hän pystyy puhumaan isänsä kanssa.
- ap -
Eikö mies itse puhu kuolemisestaan?
Ei hän puhu, mutta hyväksyy. Luultavasti hän jollain tavalla yrittää suojella minua. Elämänsä ajan teki sellaista työtä, jossa joutui kohtaamaan kuolemaa.
- ap -
En tiedä. Itse olen ollut aina yksin niin olen siihen tottunut. Varmasti vaikeaa opetella olemaan yksin vasta vanhana. Onko sinulla kuitenkin muita läheisiä?