Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys ja elämänhalu vähissä
24.01.2025 |
Oma syy kun olen vammanen enkä osaa olla sosiaalinen plus liuta kaikenlaisia diagnooseja ja sairauksia. Vois vaikka maksaa kosketuksesta ja siitä että joku vaikka juttelisi kanssani muualla kuin 20min kriisipuhelimessa tosin ei varaa kun pienituloinen. Vois kaivaa itselleen montun ja kaatua sinne.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se, miksei kakkua voi säästää samalla kun sen syö?
Surullista luettavaa. Mielestäni tälle yksinäisyydelle pitää voida tehdä jotain. Vaikka yhteisöasunnot, jossa yhteisiä oleskelutiloja ja askartelu tiloja. Kahvittelu paikka. Piha grilli, autonpesu paikka, piha talkoot. Yhteis saunavuorot. Pihakeinut on todettu parhaaksi. Eipä tarvitse sähköä tai kallista huoltoa.
Lähi kahviloihin tapaamisvuorot eri intressein.
Vaikka ompeluseura, jossa pientä yhteistä tekniikkaa. Yhteis keittiö. Mitä ikinä ihmiset haluavat, vaikka tv huone tai lukunurkkaus.
et sinä mitään voi kaivaa, kun olet niin laiska ja saamaton
Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa. Mielestäni tälle yksinäisyydelle pitää voida tehdä jotain. Vaikka yhteisöasunnot, jossa yhteisiä oleskelutiloja ja askartelu tiloja. Kahvittelu paikka. Piha grilli, autonpesu paikka, piha talkoot. Yhteis saunavuorot. Pihakeinut on todettu parhaaksi. Eipä tarvitse sähköä tai kallista huoltoa.
Lähi kahviloihin tapaamisvuorot eri intressein.
Vaikka ompeluseura, jossa pientä yhteistä tekniikkaa. Yhteis keittiö. Mitä ikinä ihmiset haluavat, vaikka tv huone tai lukunurkkaus.
Yritin järjestää tätä kaikkea pienellä paikkakunnalla yksinäisille ja syrjäytyneille. Ketään ei kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa. Mielestäni tälle yksinäisyydelle pitää voida tehdä jotain. Vaikka yhteisöasunnot, jossa yhteisiä oleskelutiloja ja askartelu tiloja. Kahvittelu paikka. Piha grilli, autonpesu paikka, piha talkoot. Yhteis saunavuorot. Pihakeinut on todettu parhaaksi. Eipä tarvitse sähköä tai kallista huoltoa.
Lähi kahviloihin tapaamisvuorot eri intressein.
Vaikka ompeluseura, jossa pientä yhteistä tekniikkaa. Yhteis keittiö. Mitä ikinä ihmiset haluavat, vaikka tv huone tai lukunurkkaus.
Yritin järjestää tätä kaikkea pienellä paikkakunnalla yksinäisille ja syrjäytyneille. Ketään ei kiinnostanut.
yksinäiset ja syrjäytyneet ovat sellaista porukkaa, ettei kukaan niiden seuraan vapaaehtoisesti lähde
Usein yksinäisyyden juuret ovat niin syvällä. Että se vaatii oikeasti paljon töitä jotta noidankehä murtuu. Kouluaikoina yksilö syrjäytetty jotta päänilkillä olisi parempi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te luuserit ette yksinkertaisesti perusta omaa sivustoa jossa voitte etsiä kaltaistanne seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Usein yksinäisyyden juuret ovat niin syvällä. Että se vaatii oikeasti paljon töitä jotta noidankehä murtuu. Kouluaikoina yksilö syrjäytetty jotta päänilkillä olisi parempi olla.
Se syrjäytetty yksilö oli kouluaikoina aina sellainen luuseri etttä sai mitä ansaitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän mitä käyt läpi. Olen adhd eli vähän jännä tapaus välillä, mutta kuitenkin mielestäni ihan mukavaa seuraa. Olen viimeksi ollut jonkun kanssa vapaa-ajalla tai puhunut yhdellekään enempää kuin hei, kiitos paljon ja hei hei, viime vuoden Juhannuksena kun entinen työkaveri kutsui mukaan Juhannustapahtumaan, jossa oli muitakin työkavereita perheineen. Ainut sosiaalinen tapahtumani on töissä. Perheeni ei ole enää yhteyksissä ollenkaan, vaan ovat jättäneet ulkopuolelle. Käyn kyllä kaikkialla ja teen ja touhuan, mutta yksin. Harmittaa käydä taidenäyttelyissä, museoissa, konserteissa, musikaaleissa, kuntosalilla, ulkoilemassa, vaeltamassa, kahvilla, syömässä, missä tahansa yksin. Aina yksin. Ei ole ketään, jolle jakaa mitään.
Yksinäisyys iskee tosi kovin vasten kasvoja pyhinä. Viime joulu oli aivan kamala ja itkin lähes joka päivä, itkua joka tuntui vatsassa. Vietin kolme viikkoa kirjaimellisesti sanomatta sanaakaan kenellekään. Olin kyllä töissä kaikki päivät kun vain pystyin, mutta eihän toimistolla ollut muita. Kun ihmisiä alkoi palaamaan toimistolle vuoden toisena viikkona, huomasin myös oman stressitason laskevan ja palaavani takaisin normaaliksi.
olen miettinyt jonkun sosiaalisen median sovelluksen asentamista, mutta valitettavasti olen myös hyvin viallinen itse. Unohdan puhelimen olemassaolon usein ja siksi saattaa olla ystävyys tai kaveruussuhteet myös haastavia. Tapaan ihmisiä hyvin mielelläni kasvotusten ja silloin voidaan puolestani päivittää mitä on tapahtunut välillä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te luuserit ette yksinkertaisesti perusta omaa sivustoa jossa voitte etsiä kaltaistanne seuraa?
Kyllä tälläiselle jämäpalat- aiheiselle kohtaamisfoorumille olisi tarve. Täällä tuo ei näytä olevan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä käyt läpi. Olen adhd eli vähän jännä tapaus välillä, mutta kuitenkin mielestäni ihan mukavaa seuraa. Olen viimeksi ollut jonkun kanssa vapaa-ajalla tai puhunut yhdellekään enempää kuin hei, kiitos paljon ja hei hei, viime vuoden Juhannuksena kun entinen työkaveri kutsui mukaan Juhannustapahtumaan, jossa oli muitakin työkavereita perheineen. Ainut sosiaalinen tapahtumani on töissä. Perheeni ei ole enää yhteyksissä ollenkaan, vaan ovat jättäneet ulkopuolelle. Käyn kyllä kaikkialla ja teen ja touhuan, mutta yksin. Harmittaa käydä taidenäyttelyissä, museoissa, konserteissa, musikaaleissa, kuntosalilla, ulkoilemassa, vaeltamassa, kahvilla, syömässä, missä tahansa yksin. Aina yksin. Ei ole ketään, jolle jakaa mitään.
Eikö siellä näyttelyissä tai muualla voisi vaikka jotakin sanoa muille asiakkaille. Kerran olin menemässä hautausmaalle ja sieltä tuli joku mies, niin kysäisin, oliko siellä hyttysiä. Ja mies alkoi jutella muistakin asioista. Ihan mukava hetki arjessa. Entä jo minä olin ainoa ihminen, joka edes jotain puhui hänen kanssaan sinä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa. Mielestäni tälle yksinäisyydelle pitää voida tehdä jotain. Vaikka yhteisöasunnot, jossa yhteisiä oleskelutiloja ja askartelu tiloja. Kahvittelu paikka. Piha grilli, autonpesu paikka, piha talkoot. Yhteis saunavuorot. Pihakeinut on todettu parhaaksi. Eipä tarvitse sähköä tai kallista huoltoa.
Lähi kahviloihin tapaamisvuorot eri intressein.
Vaikka ompeluseura, jossa pientä yhteistä tekniikkaa. Yhteis keittiö. Mitä ikinä ihmiset haluavat, vaikka tv huone tai lukunurkkaus.
Yritin järjestää tätä kaikkea pienellä paikkakunnalla yksinäisille ja syrjäytyneille. Ketään ei kiinnostanut.
Lähipupiin? Yksi olut jokaiselle paikalle saapuvalle? 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaat muita ihmisiä? Yksinäisyys? Et ole tosissas. Sen jälkeen mitä nähnyt millaisia luusereita, mölisijöitä ja öyhöttäjiä tälläkin palstalla on haluan kyllä pysyä ihmisistä entistäkin kauempana. Koskaan et voi ulkona liikkuessa tietää, että onko kohtaamasi ihminen joku palstan arkkityypeistä: uliveeti, setämiespersu, tyhjäpää bimbo taikka skitso palstamamma. Hyi kauheata, ällöttävä ajatuskin
Ei vaan synkkaa ku harvojen kanssa...
Mulla joskus sama. Ei jatkuvalla sykkeellä, mutta joskus.
Ei yhtään mitään läheistä ihmissuhdetta. Välillä huolettaa, mihin sitä on menossa. Toki perhe on... mutta on sekin nyt vähän syvältä, että kukaan muu perheen lisäksi ei tykkää musta, mikä vaikuttaa itsetuntoon.
En kyllä enää edes tiedä, että haluanko ystäviä lainkaan. Ystävyyteen menee mielestäni liikaa energiaa, ja toisaalta tuntuu, että en olisi hyvä ystävä/välittäisi tarpeeksi. Varhaisista ystäväsuhteista minulla on vain negatiivisia kokemuksia, joten se varmaan selittää asiaa.
Mutta poikaystävän mielelläni haluaisin. Mutta toisaalta, minulla ei ole juurikaan intohimoa puhua. Haluaisin silti parisuhteen, jossa asutaan yhdessä ja pyöritetään arkea vaikka sitten hiljaisuudessa. :D
Epärealistinen haave kuitenkin nykyhetkessä, ellei löydy yhtä sosiaalisesti kömpelöä puolisoksi<3
En jaksa muuttaa itseäni. Yritin hymyillä ja olla sosiaalinen, mutta alkoi ällöttämään liikaa oma tekopyhyys. Jokainen sosiaalinen tilanne tuntui suorittamiselta. "Fake it till you make it", joo, en taida. Säästynpä ainakin liialta stressiltä ja itseni huijaamiselta.