Kauppareissut taaperoiden kanssa ovat yhtä kaaosta

Onneksi minulla on 3 kpl alle 4v ikäisiä, ei synny tuollaisia tilanteita, kun jokaisella on oma kauppaostos vastuullaan. Ei juosta, ei ryntäillä, ei kiljuta. Kassalla sanotaan kiitos.

Mahdollisimman pieni kauppa missä käydään ostoksilla toimi meillä. Taaperot sai kävellä itse pienien kärryjen kanssa. Meillä on lapset olleet energisiä ja ei todellakaan ole viihtyneet kärryssä istumassa hetkeäkään kun ovat oppineet kävelemään kunnolla.

Ne lasten valjaat on muuten hyvä hankinta, jos taapero karkailee.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla on 3 kpl alle 4v ikäisiä, ei synny tuollaisia tilanteita, kun jokaisella on oma kauppaostos vastuullaan. Ei juosta, ei ryntäillä, ei kiljuta. Kassalla sanotaan kiitos.

Täällä ne kauppaostokset vaan lentävät. Varsinkin 1v:n käsissä.

Älä ota lapsia kauppaan.

Eikö kaupassa voi käydä ilman lapsia mitenkään? 

on ne melkoista kaaosta ainakin muille asiakkaille. on se kamalaa katsottavaa ja kuunneltavaa, kun tatuoidut w t-mammat raahaavat kasvattamattomat kakaralaumansa kauppaan

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisimman pieni kauppa missä käydään ostoksilla toimi meillä. Taaperot sai kävellä itse pienien kärryjen kanssa. Meillä on lapset olleet energisiä ja ei todellakaan ole viihtyneet kärryssä istumassa hetkeäkään kun ovat oppineet kävelemään kunnolla.

Jos ottaa istuimesta pois niin seuraavaksi 1v yrittää kiivetä hyllyyn. Energiaa ei tosiaankaan puutu.

Kauppaan voi mennä sitten, kun osaa olla riittävän nätisti.

Älkää viekö väsyneitä lapsia kauppaan! Varsinkaan jonkun päiväkotipäivän jälkeen. Toinen vanhempi voi jäädä vahtimaan lapsia kotiin. Tai isovanhemmalle/kaverille siksi aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kauppaan voi mennä sitten, kun osaa olla riittävän nätisti.

On hankalaa oppia kauppakäytöstä jos ei käydä kaupassa.

Käy ilman niitä taaperoita, meillä mies hoitaa ne, tai minä. Ei sinne koko konkkarokkaa tarvita ja muut asiakkaat kiittää. Toki jos olet yh..tilanne haastavampi.

Juu tuo on hienoa. Mutta helpottaa se jossain vaiheessa. VÄhän kun kasvavat niin pysyvät paremmin ruodussa, kun tapoja karttuu ja antaa niille vaikka hommaksi työntää pikkukärryjä ja hakea leipää hyllystä yms. 

Rehellisesti sanottuna olen joskus lahjonut noi ennen kauppareissua rauhallisiksi. Lupaamalla vaikka välipalajuomat palkaksi jos homma sujuu. Yleensä toimi. Ei tarvinnut kuin muistuttaa palkkiosta niin rauhoittuivat. Joskus tosin jäi palkkiot saamattakin ja sitten huudettiin kassalla.  Mutta ei voi mitään. Joskus elämä on kovaa ja sitä pitää opetella

Nykyään isompia. 7 ja 4v. Monesti haluavat jäädä autoon odottelemaan ja kuuntelemaan radiota. Jolloin homma rokkaa. Ja isommat on jo vähän oppineetkin tapoja. Mistä ne muuten niitä oppis jos ei missään kävisi?

Mulla oli kolme alle 6v ikäistä jossain vaiheessa. Kaupassa isommat piti kärryn laidoista kiinni ja käveli vieressä ja pienin istui kärryissä. Piste. Joskus sai mennä hakemaan vaikka jonkun tuotteen hyllystä (ei lasiastiaa tai nestemmäistä), mutta koko ajan mun näkökentässä. Ja jos homma sujui hyvin, sit saattoi joskus saada jonkun pienen jutun, ei siis tosiaan joka kerta, mutta ehkä joka 4. kerta. Vaikka pienen, siis niitä 5€, legopaketin tms. Hauska juttu, menin pitkästä aikaa kauppaan yhden lapsista kanssa tässä taannoin, hän on siis 20v nykyään, niin hän tarttui ihan automaattisesti kiinni siitä kärryn reunasta, mitä mä työnsin. Totesin, sit, että saat kulkea kaupassa jo ihan ilman vahtimista.   

Vierailija kirjoitti:

Älkää viekö väsyneitä lapsia kauppaan! Varsinkaan jonkun päiväkotipäivän jälkeen. Toinen vanhempi voi jäädä vahtimaan lapsia kotiin. Tai isovanhemmalle/kaverille siksi aikaa. 

Eiköhän jokainen vanhempi.hoida oman perheen asiat kuin parhaaksi katsoo. Itse kävin aina lasten kanssa kaupassa, koska mistä ihmeestä olisin saanut lapsenvahtina aina siihen kohtaan. Ja helpoin oli käydä sekä viikonloppuna, että pienempiä ostoksia päiväkodin jälkeen. Useimmin lapset ovat asiallisesti, joskus eivät. Mutta niin tapahtuu aikuisillekin. Joskus joku haukkuu toisten lapset tai jää käytävien keskelle tukkeeksi tai ei laita kapulaa ostostensa jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Käy ilman niitä taaperoita, meillä mies hoitaa ne, tai minä. Ei sinne koko konkkarokkaa tarvita ja muut asiakkaat kiittää. Toki jos olet yh..tilanne haastavampi.

Kauppa on kyllä ihan kaikille ihmisille tarkoitettu paikka. Miten joku voi määrätä ketkä siellä käy. 

Mä en ihan pienen kanssa edes käynyt kaupassa. 2-vuotiaasta eteenpäin on ruvettu enemmän harjoitteleen kaupassa käyntiä ja esim. ravintolaruokailua ihan pikaruokapaikoissa. Nyt 3-vuotiaan kanssa harvemmin on mitään ongelmia, varmuuden vuoksi olen hänellä kaupassa pitänyt reppua selässä ja siinä hihna kiinni jottei pääse säntäämään äkkiä jonnekin. Kohta voi senkin jättää pois. On muuten mennyt perille sekin, että kassajonossa odotellaan kiltisti omaa vuoroa. Sama juttu ravintolassa, ruokaa odotellaan pöydän ääressä jos ei ole leikkipaikkaa tarjolla. Kyllä niitä lapsis pitää kouluttaa jo pienestä pitäen, eikä antaa niiden remuta miten sattuu. Ihan hirveetä katseltavaa kun muksut riehuu ja häiritsee muiden ostosreissua, eikä vanhemmat välitä yhtään.

Tilaan ostokset kotiin tai jätän tenavan kotiin toisen vanhemman kanssa. Joku nopea kauppakeikka vielä menee pakon edessä, mutta mihinkään automarkettiin viikko-ostoksia tekemään en kyllä lasta vie. Ehkä sitä 3+ iässä voin alkaa harkita. Nyt vajaa 2v kanssa ei mielenterveys kestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisimman pieni kauppa missä käydään ostoksilla toimi meillä. Taaperot sai kävellä itse pienien kärryjen kanssa. Meillä on lapset olleet energisiä ja ei todellakaan ole viihtyneet kärryssä istumassa hetkeäkään kun ovat oppineet kävelemään kunnolla.

Jos ottaa istuimesta pois niin seuraavaksi 1v yrittää kiivetä hyllyyn. Energiaa ei tosiaankaan puutu.

 Juuri tän takia me käytettiin pientä lähikauppaa, jossa henkilökunta oli todella kiva. Kyllä lapset oppivat mitä saa tehdä ja mitä ei, kun heille antaa aikaa ja opettaa.

Nyt on mamma aika pistää rajat niille lapsille.

Itselläni on kaksoset ja kyllä, elämä olisi ollut yhtä kaaosta, jos en olisi rajoittanut lapsiani. Pienestä asti kerroin heille, että kaupassa ei juosta, vaan kuljetaan nätisti äidin ja kärryjen vieressä. Juuri siksi, että sinne kauppaan on helppo eksyä ja siksi, että häiritään muita ja vielä siksi, että jotain saattaa mennä rikki riehuessa.  Totta kai he riehaantuivat kaupassa. Ja tällöin sanoin, että jos ette nyt lopeta, niin lähdemme pois. Ja perseily vaan jatkui ja koska olin sanonut säännöt ja miten toimitaan ja kun niitä ei toteltu, niin otin riehuvat apinat kainalooni ja lähdimme pois. Ei tätä tarvinnut montaa kertaa toteuttaa, kyllä lapset ymmärtävät, jos ne rajat pitävät. He eivät ymmärrä, jos tänään toimitaan näin ja huomenna eri tavalla. Ne on ne rajat hyvä ihminen, millä säästät omiakin hermojasi. Sen lisäksi myös muiden. Ja tulevien opettajien ja muiden aikuisten, joiden kanssa lapsesi ovat tekemisissä. 

Ja nyt, kun lapseni ovat aikuisia, on ihana seurata heitä. He osaavat pitää omat rajansa. Työelämässä ja ystävyyssuhteissa. 

Itse olen ollut rajaton. Muistan välillä hävenneeni, kun en osannut toimia niin kuin olisi kuulunut. Myös pari- ja ystävyyssuhteissa olin rajaton ja sain huonoa kohtelua. Rajat ovat sitä rakkautta. Alussa se on itselle haastavaa ja tekisi mieli antaa periksi, mutta kun jaksat pitää ne, niin lapset kyllä oppivat.