Kysymys hautajaisista - nyökkäys kukkien laskun jälkeen omaisille?
Olen menossa hautajaisiin, jossa lähimmät omaiset ovat omaisia, jotka kaikki ovat samassa sukulaissuhteessa vainajaan. Ei ole siis yhtään lähintä omaista.
Tuleeko näiden omaisten nyökätä kuitenkin muille omaisille kun kukat laskettu arkulle siunaustilaisuudessa?
Mielestäni ei, mutta mikä on oikea etiketti? Netistä en löydä tälläiseen ohjetta.
Kommentit (9)
Kuuluu sivistyneisiin tapoihin ns. nyökkäys
Tuleeko lasku kukista myöhemmin postissa? Nyökkäisin, jos tulee niin omaiset osaavat varautua
Vainajan vanhemmille tai puolisolle nyökätään, eli otetaan osaa suruun, sekö sisaruksille. Jos olet itse sisarus, en nyökkäsi koska tosiaan suru on teillä yhteinen. Mutta varmaan voi tehdä niin kuin siinä hetkessä parhaalta tuntuu.
Jos olette kaikki lähiomaisia samalla tavalla, niin ei teidän toisillenne tarvitse nyökkäillä. Luultavastihan olette aiheen tiimoilta joka tapauksessa jo yhteydessä olleet.
Mitä ihmettä lasku kukista että omaiset varautuu? Kai nyt jokainen maksaa kukat itse ihan etukäteen mitä arkulle lasketaan. Kuinka näin tyhmiä kommentteja joku viitsii edes kirjoittaa.
Ollaan siis kaikki lähisukulaisia samalla tavalla eli kukaan omaisista ei ole yhtään lähempi vainajaa, niin mietin ettei silloin kai ole tapana nyökkäillä toisilleen. Toki nyökkään jos muutkin niin tekee, mietin jos olen ensimmäinen laskija että miten kuuluu toimia.
Olet ihan oikeassa ajatuksissasi - ei tarvitse nyökkäillä toinen toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä lasku kukista että omaiset varautuu? Kai nyt jokainen maksaa kukat itse ihan etukäteen mitä arkulle lasketaan. Kuinka näin tyhmiä kommentteja joku viitsii edes kirjoittaa.
Ollaan siis kaikki lähisukulaisia samalla tavalla eli kukaan omaisista ei ole yhtään lähempi vainajaa, niin mietin ettei silloin kai ole tapana nyökkäillä toisilleen. Toki nyökkään jos muutkin niin tekee, mietin jos olen ensimmäinen laskija että miten kuuluu toimia.
Luehan aiheen otsikko niin ymmärtäisit.
Joo, kun laitettiin vanhemmat hautaan niin paikalla oli me siskokset kummankin puolisot ja jälkeliset. Pieni porukka. Kukaan ei nyökkäillyt kellekään. Kun taas sitten olin tätini hautajaisissa, hänen lapsensa ja puolisonsa olivat eturivissä, pysähdyin, katsoin heihin ja nyökkäsin, ja jatkoin matkaa. Sellainen selvä nyökkäys, ei kumarrus.
Hyvä tapa on nyökätä omaisille, onhan siellä ulkopuolisiakin, esim. pappi, suntio, kanttori, jos ajatellaan, että ei ole kuin lähiomaisia. Itse nyökkäsin.