Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko jonkin tason trauma oireilla niin, että on todella huolissaan jos joku ei vastaa puhelimeen/viestiin? Lisäksi alituiset katastrofiaj..
18.01.2025 |
Tämä on aika kuluttavaa. Olen kärsinyt mielenterveysongelmista välillä mutta nykyään olen huolissaan vähän kaikesta. Jos poistun kotoa niin mietin onko jokin riski, että kämppä palaa sillä välin kun olen pari päivää poissa. Tai tarkastelen taskuista avaimia monta kertaa kun olen kotoa lähtenyt. Olen myös harhaluuloinen ja valmistautunut koko ajan vaikka mihin kriisiin.
Lisäksi jos joku ei minulle vastaa niin mietin onko jotain sattunut siis onko kuollut. Olen jatkuvasti huolissani vaikka en haluaisi. Tämä etenkin sen jälkeen kun toinen vanhempi kuoli ja toinen sai sydänkohtauksen josta toipui mutta riski tietenkin olemassa. Kaikkea paskaa ja draamaa tapahtunut ja pelottaa koko ajan vaikka yritän vain pysyä tyynenä ja välittämättä.
Pelkään koko ajan mitä tapahtuu seuraavaksi, oli asia sitten vähäpitoinen tai suurempi.
Olen vielä intovertti eli en niin kauheasti ole seuran perään mutta silti olen jotenkin todella virittäytynyt siihen mitä tapahtuu/kuka kuolee ja muutenkin.
Onko tämä yleistä vai oikeasti ongelmallista?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuneisuutta? Trauma liittyy menneisiin tapahtumiin ja stressaa, vaikka tulevaisuus ei pelottaisi. Tuleviin tapahtumiin liittyvä ahdistus on huoliajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Tuo tulee lisääntymään ikää myöten.
Olen pian kolmekymmentä. Toivottavasti ei lisäänny koska en tiedä miten kestän. Tai kestän ajatukset mutta en tiedä miten kestän sen jos nyt jotain taas tapahtuu.
Aloittaja
Siun perusturvallisuuden tunne on horjunut.
Ratkaisu ei ole yrittää pysyä tyynenä, vaan pitää yhteyttä hyviin tyyppeihin.
Jos pelkäät kodin palamista, ystävysty naapurin kanssa. Hän soittaisi sinulle vartissa.
Jos pelkäät avaimien katoamista, ystävysty talonmiehen kanssa. Hän tulisi ja avaisi ovesi.
Yksinäisyys aiheuttaa kaikkea tuollaista pientä hassua. Ratkaisu ei ole mt-palvelut vaan ystävystyminen, kenen kanssa ystävystyminen nyt olisikaan parasta oman turvalllisuudentunteesi näkökulmasta.
Huoli voi olla sellaista, että siihen on erityistä syytä tai sellaista, että ei ole erityistä syytä. Pystytkö arvioimaan onko huolelle syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoli voi olla sellaista, että siihen on erityistä syytä tai sellaista, että ei ole erityistä syytä. Pystytkö arvioimaan onko huolelle syytä?
On huoli ja joissakin asioissa ei mutta varautunut kuitenkin. Olen uupunut henkisesti ja varmaan siksi jo pelkästään huoli saa ahdistumaan entisestään. Pitäisi vain lopettaa ja olla ajattelematta liikoja koska en minä kuitenkaan pysty kontrolloimaan elämää kävi miten kävi.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla traumaan liittyvää. Traumaattinen reaktio vanhemman kuolemaan esim. Juttele lääkärin kanssa.
Voi luoja, aloitus oli kuin olisin itse sen tehnyt. Ikävä kyllä pahentunut vain.
N54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vähän samaa. Luulen että se alkoi siitä, kun toinen vanhemmista kuoli yllättäen kun olin lapsi. Turvallisuudentunne katosi silloin.
Kaikki noita aina joskus miettii. Hanki lapsia niin saat muuta murehdittavaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla traumaan liittyvää. Traumaattinen reaktio vanhemman kuolemaan esim. Juttele lääkärin kanssa.
Tässä on ollut parin vuoden aikana väkivaltaa eräässä suhteessa, saattohoidin yhtäkkiä vanhempani, sitten toinen sai sydänkohtauksen, sitten todistin lähimmäistä kohtaan seksuaalista hyväksikäyttöä (pedofiliaan verrattaessa), omat talousongelmat ovat hyvin huolestuttavat sekä oma psyyke etenkin erittäin huolestuttava ja koska en pysty nyt työhön niin mietin mitä jatko tuo tullessaan ja sitten kuka kuolee, mitä tapahtuu, oikeudenkäynnit jne. Olen jotenkin todella ahdistunut vaikka yritän vain mennä päivä kerrallaan.
Olen yhteydessä ollut mt-palveluihin kyllä. Mutta eihän ne kenenkään psyykettä noin vain ratkaise vaan se työ on itsellään.
Aloittaja
Hyvä että tunnistat huolen liialliseksi, siitä on hyvä lähteä työstämään. Ei ole ihme läheisen kuoleman ja vakavan sairastumisen jälkeen että turvallisuudentunne järkkyy ja tulee huoliajatuksia. Et ole ainoa.
Koita palauttaa turvantunnetta. Usein hyvät ihmiskontaktit on iso apu, myös introvertille. Olemme kuitenkin sosiaalisia eläimiä ja yksinäinen on yleensä aina turvattomampi. Arkisiin huoliin voi tarttua käymällä läpi mitä todella voisi tapahtua ja kuinka kuitenkin selviät siitä.
Jos pidät esim. huolta paloturvallisuudesta normaalisti (et kokkaa humalassa, jätä laitteita lataukseen poistuessa kotoa jne.), riski on pieni ja palon sattuessa hälytin soi, apua saa ja kotivakuutus korvaa vahingot. Olet turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, mutta kyse voi olla myös ihan normaalista huolestumisesta. Näin äitinä hyvinkin tuttu tunne, kun lapset ovat jo isoja ja omilla menoillaan joskus myöhäänkin.
Ei liity välttämättä mihinkään traumaan, voi olla muutakin ahdistusta.
Tuo on harhaluuloisuutta ja pakkomielteisyyttä eikä mikään vtun "trauma".
Kumpikin voi liittyä ja olla liittymättä esim. skitsofreniaan.
Henna, lopeta jaarittelujesi spämmäys, ota lääkkeet ja painu helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla traumaan liittyvää. Traumaattinen reaktio vanhemman kuolemaan esim. Juttele lääkärin kanssa.
Tässä on ollut parin vuoden aikana väkivaltaa eräässä suhteessa, saattohoidin yhtäkkiä vanhempani, sitten toinen sai sydänkohtauksen, sitten todistin lähimmäistä kohtaan seksuaalista hyväksikäyttöä (pedofiliaan verrattaessa), omat talousongelmat ovat hyvin huolestuttavat sekä oma psyyke etenkin erittäin huolestuttava ja koska en pysty nyt työhön niin mietin mitä jatko tuo tullessaan ja sitten kuka kuolee, mitä tapahtuu, oikeudenkäynnit jne. Olen jotenkin todella ahdistunut vaikka yritän vain mennä päivä kerrallaan.
Olen yhteydessä ollut mt-palveluihin kyllä. Mutta eihän ne kenenkään psyykettä noin vain ratkaise vaan se työ on itsellään.
Aloittaja
Eipä tuollaisten kokemusten jälkeen ole mikään ihme, että pelkää lisää menetyksiä. Siihen yhdistettynä se, että istut suurimman osan ajasta kotona yksin niin katastrofiajattelu ja ahdistus on valmis. Toivottavasti saat apua ja pääset vähitelleen myös normaaliin elämään kiinni.
Luuleeko joku, että minä koen asiat noin? Voin sanoa, että en koe. Olen tietoinen vaaroista, mutta tunteet ovat hallinnassa. En myöskään liioittele uhkia. Ja tämä kuuluu luonteeseeni. Ja tässä tilanteessa on oikeasti uhkia, erikoisoperaatio on käynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Siun perusturvallisuuden tunne on horjunut.
Ratkaisu ei ole yrittää pysyä tyynenä, vaan pitää yhteyttä hyviin tyyppeihin.
Jos pelkäät kodin palamista, ystävysty naapurin kanssa. Hän soittaisi sinulle vartissa.
Jos pelkäät avaimien katoamista, ystävysty talonmiehen kanssa. Hän tulisi ja avaisi ovesi.
Yksinäisyys aiheuttaa kaikkea tuollaista pientä hassua. Ratkaisu ei ole mt-palvelut vaan ystävystyminen, kenen kanssa ystävystyminen nyt olisikaan parasta oman turvalllisuudentunteesi näkökulmasta.
Mullakin on joitain pakko-oireita, enkä ole yksinäinen. Ei minua auta yhtään se, että naapuri ilmoittaisi minulle kun kämppäni on jo tulessa ja kissani ehkä kitunut ja kuollut. Huoltoyhtiön kanssa ei tarvitse ystävystyä tietääkseni että ne tulevat avaamaan oven kun vain soitan. Ei sekään auta mitään.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulla hoitokontakti mt-palveluihin? Otapa sinne yhteys keskustellaksesi näistä asioista.