Työ yliopistolla ahdistaa/turhauttaa
Onko muilla tällaista? Piiperretään itsestäänselviä asioita, jokainen pieraisu pitää raportoida tutkimusryhmälle, kamala apurahahaun hässäkkä monta kertaa vuodessa.
Kommentit (50)
Sama tilanne täällä. Tutkimusryhmän fokus kadoksissa, joka kerta miljoona uutta ideaa proffilta, kun ei olla saatu edes vanhojakaan töitä tehtyä..
Ei sovi kaikille. Parasta tutkimusmaailmassa on joustavuus tietyissä asioissa, kansainvälisyys ja mahdollisuus kehittää itseä. Ilmapiirikin on vähitellen parantunut, kun yliopistot säätiöitettiin. Työtyytyväisyys on yleisesti korkea epäkohdista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Yliopistolle pesiytyy usein pilkuntarkkoja perfektionisteja. Sellainen kun pääsee esimiesasemaan, niin kyllä ahdistaa. Lisäksi pitää koko ajan hakea rahoitusta, kaikki työsuhteet on pätkiä ja jatkuvasti katkolla. Tunnukset järjestelmiin lakkaavat toimimasta heti kun työsuhdepätkä päättyy. Parhaat lähtevät muualle.
Ei se pilkuntarkkuus perfektionismista johdu, vaan siitä, että jos koe tehdään vähän väärin, niin se ei enää todista mitään. Ne on pakko tehdä niin kuin ne on suunniteltu tehtäväksi.
Aloitin työt yliopistolla ja tuli yllätyksenä, miten vähän tutkijoita tuetaan taloudellisesti, esim. kielentarkistuskuluja, ulkomaisia konferensseja. Totta kai haen näihin apurahojakin, mutta voisi kuvitella, että tutkijan ei tarvitsisi omasta pussistaan maksaa artikkelin kääntämistä/kielentarkistusta.
Juurikin mainitsemistasi syistä läksin tutkimushommista. Siirryin lukioon aineenopettajaksi. Työn mielekkyys kasvoi, vaikka välillä kuormittaa. Tietää, mitä ja ketä varten töihin menee.
Tutkijahommissa se ei ollut aina selvää ja sisäiset tappelut rahasta ja työmäärästä oli pahimpia. Parin kanssa vielä menee, mutta heti jos mukana on kolmas tai neljäs, alkaa ongelmat, miten työnjako hoidetaan. Pariin otteeseen ns ykköskirjoittaja teki selkeästi vähiten töitä, mikä alkoi korpeamaan. Pahin case oli, kun kolmen eri yliopiston hankkeessa yhden yliopiston tyyppi ei tehnyt mitään, sanoi ettei ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet syntynyt hyviin oloihin ja valmiin rahoituksen piiriin, voit rauhassa tutkiskella mitä haluat ilman paineita. Mutta jos sinulla ei ole tausta kunnossa, on menestyksekkäästä akateemisesta urasta turha haaveilla.
Loisille, kuten eräs tutkimusryhmän johtaja mainitsi, on tutkimusryhmissä hanttihommia tarjolla.
Mitä tämä "tausta kunnossa" tarkoittaa, siis rahoitustako vai jotain muuta, suhteita tms.? En ymmärrä, miten missään tutkimusryhmässä voisi olla mitään loisia, kun eikö kaikilla ole jokin tehtävä ja ainakin todella paljonhan yliopistoilla on jatkuvasti paikkoja auki. Tuskin niihin hirveää tunkua on.
Tutkimusrahoitus ja taloudellinen turva tulee suvusta.
Ei tule. Ei varakkaat käytä rahaa sukulai
Ja on muuten tapauksia että rahoittaa. Että meidän Kaisa/Kalle on yliopiston tutkija(-avustaja), jolle syydetään rahaa että kulissit säilyy. Vaikka kaikki tietää, että käy päivähoidossa yliopistolla. Julkaisu kerran kymmeneen vuoteen. Joista gradu oli se eka ja toista vielä odotellaan.
Suurin osa tutkimuksesta on ihan turhaa josta ei ole kenellekään koskaan mitään hyötyä. Mutta erilaisia projekteja on keksittävä ja haettava että saadaan ulkopuolista rahaa ja julkaisuja.
Opetuskin on aika turhaa, paremmin oppisivat kun lukisivat kirjasta. Toki teknisemmässä on tarvis nysvätä jotain laitteilla.
Itse olen täysin kyllästynyt yliopistohommaan, mutta tiedän että missään muussa työssä en voisi lusmuilla yhtä paljon, niin ei viitsi lähteäkään.
palkkaus on ainakin todella surkea. Työmäärä vaihtelee kovasti riippuen minkälaisessa projektissa olet mukana.
Mieheni teki lääketieteellisen julkaisun arvostettuun lehteen. Tutkimuksessa ohjelmoitiin ohjelma aivosairaiden aivokuvista. Ensin saatiin tietyt tulokset, kunnes mieheni havaitsi, että ohjelmassa olivat sukupuolet menneet väärinpäin. No, koodia muutettiin niin, että saatiin lähes samat tulokset. Mieheni on tekniikan tohtori. Myöhemmin opiskellut lääketiedettäkin. Tällaista on tutkimus. Mietityttää, mitä se on esimerkiksi ilmastotutkimuksessa ja muuallakin.
Minua taas ärsyttää tietynlainen vieraantuneisuus todellisesta maailmasta, näin käytännönkin työtä tehneenä ja muuta maailmaa nähneenä. Asiat ymmärretään todella teoreettisesti, mutta kai se on sitä akateemisuutta sitten...